Ei miinoja vaan Rauhaa rajalle!

Suomen valtiojohto, tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Riikka Purran/Petteri Orpon hallitus ovat päättäneet irtautua Ottawan sopimuksena tunnetusta kansainvälisestä sopimuksesta "The Convention on the Prohibition of the Use, Stockpiling, Production and Transfer of Anti-Personnel Mines and on their Destruction" vuodelta 1997 ja muut sotakiimaiset komppaavat.  Osa jopa kilpailee kuka ensimmäisenä oli sopimusta vastaan.  Suomi liittyi sopimukseen 2012 ja liittymistä on kovasti henkilöity silloiseen tasavallan presidenttiin Tarja Haloseen ja ulkoministeriin Erkki Tuomiojaan.  Sopimusta valmistellut kampanjaorganisaatio "International Campaign to Ban Landmines (ICBL)" sai Nobel:n rauhanpalkinnon 1997.

Sopimuksella kielletään n.s. henkilömiinojen (anti-personnel mines, mines antipersonnel,Противопехотные мины) kehittäminen, valmistus, varastointi ja käyttö sekä sellaiseen kehottaminen t.m.s. Henkilömiinoilla tarkoitetaan sopimuksessa "miinaa joka on suunniteltu räjähtämään ihmisen läheisyydestä tai kontaktista ja lamauttaa, haavoittaa tai tappaa yhden tai useampia ihmisiä".  Muita miinoja se ei koske.

Jo sopimuksen valmistelusta ja etenkin siihen liittymisestämme lähtien tietty osa oikeistoa ja etenkin sen äärimmäinen oikea laita ovat vastustaneet sitä ja pitäneet sitä "kulttuurimarksilaisena" *) juonena ja "putinismina" **).  Mukana on toki myös jonkin verran muita kuin oikeistolaisia, ihan jopa yksittäisiä vasemmistolaisia myöten.

Armeijan suhtautuminen on ollut peitellysti kaksijakoinen.  Julkisuudessa armeijan johto on tukenut virallista ulkopolitiikkaa ja vakuutellut miinojen olevan korvattavissa modernimmalla tekniikalla. Peitellymmin sieltä on kuulunut ääniä kieltoa vastaan.  Nyttemmin miinahimo on avoimempaa.  Salailua kuitenkin jatkavat kun esimerkiksi puolustusministeriö on selvityttänyt armeijalla miinojen käyttöä hiljaisuudessa ja muuta julkisuuteen selittäen Antti Häkkäsen käskystä.

Henkilömiinojen kiellon taustalla on niiden epäinhimillisyys ja kontrolloimattomuus.  Ne ovat olleet tehokas ase jalan etenevää jalkaväkeä vastaan, ja lienevät edelleenkin (m.m. kokemukset Ukrainan sodasta jossa niitä on paljon käytetty molemmilla puolilla, sekä sopimuksen ulkopuolella oleva Venäjä että siihen liittynyt Ukraina).  Kuitenkin sen lisäksi ne jäävät sodan lopettamisen jälkeenkin maastoon ollen vaarallisia siviileille vuosikymmeniä.  Tästä on  kokemuksia niin II Maailmansodan, Vietnaminsodan kuin monen muunkin sodan jälkeisiltä ajoilta, ihan Lappia ja Karjalankannasta myöten.

Meille vakuutetaan, joko naivin sinisilmäiset tietämättömyyttään tai tarkoituksilla harhaanjohtaen, ettei Suomen armeija levitä miinoja holtittomasti vaan tekee kartat ja kerää käytön jälkeen pois.  Siitä ei ole kuinketaan mitään takeita. Ei niitä kerätty Karjalankannakselta eikä Itä-Karjalasta tai Lapistakaan kun "taiston tuoksinassa" ei aina ehditä karttoja tehdä tai ne häviävät vaikka toki harjoituksissa niin tehdäänkin.  Myöskään emme voi luottaa etteikö Suomen armeija levittäisi miinoja ihan yhtä holtittomasti kuin esimerkiksi maailman teknisesti taitavimpana ja moraalisesti ylivertaisimpana meille esitelty USAn armeijakin.  Sehän pudotti m.m. Pohjois-Vietnamiin lentokonelasteittain muovisia lasten leluiksi naamioitua miinoja joita ei voi havaita miinaharavien metallintunnistimilla.  Meidän armeijamme ei ole yhtään galantimpi eikä humaanimpi kuin muutkaan sotajoukot, jos ei myöskään raaempikaan.

Nyt valtiojohtomme, presidentti Stubb ja hallitus, on ilmoittautunut pyrkivänsä irrottautumaan sopimuksesta.  Se on äärimmäisen vakavaa ja vaarallista piittaamattomuutta ihmisten, etenkin siviilien hengistä.  Toivottavasti vastuulliset ihmiset saavat vielä tuon päätöksen pyörrettyä.

Ei miinoja vaan Rauhaa rajalle!

Meidän tulisikin pitää "kynsin hampain" kiinni Ottawan sopimuksesta ja harjoittaa taitavaa ja vastuullista diplomatiaa jotta entistä useampi maa liittyisi sopimukseen.  Erityistä huomiota tulisi kiinnittää merkittävimpiin sopimuksen ulkopuolella oleviin, kuten USA:an, Venäjään, Kiinaan ja Intiaan.  Samaten sopimuksen rikkomuksiin tulisi puuttua, esimerkiksi Ukrainan hallinnon toimiin.  Säilyttäkäämme siis Ottawan sopimus ja sen edes pieni yritys olla vähän  humaanimpia.

-----

*) "Kulttuurimarksismi" on äärikoistoissa käytetty pejoratiivinen salaliittoteoria marksilaisesta salakavalasta vaikutuksesta tieteeseen, kulttuuriin ja lansimaisiin yhteiskuntiin,  Se on luotu laajentamalla nykyaikaan kielteistä ideologista suhtautumista sosiaalipolitiikan tutkimusta kehittäneeseen n.s. Frankfurtin koulukuntaan joka aloitti 1920-luvulla Frankfurt:n yliopistolla.

**) "Putinismiksi" (Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan nimettynä) tarkoitetaaan suppeammin kaikkea politiikka, puheita, mielipiteitä joiden voi joku katsoa olevan jollakin tavalla hyödyksi Venäjälle.  Laajemmin kaikkea sitä minkä ei voida todistaa olevan sen etuja vastaan.  Etenkin poliittisen oikean laidan paljon käytetty propagandakalu mutta myös käytössä muilla joilla on venäjän vastainen asenne (vrt "russofobia" ja "misorussismi").  

Ääliöoikeiston nousu - toivottavasti pian myös tuho

Pidä ympäristösi siistinä

 Viime aikoina on  nähty monissa läntisissä maissa äärioikeiston (oik. ääliö-) nousuja. Meillä Perussuomalaiset "jytkytteli" jo aiemmin ja kääntyneet jo(?) lasku-uralle. Muualla nousuja putkahtelee vieläkin: trumpismi (MAGA-ismi?) USA:ssa, Italiassa tällä hetkellä Giorgia Meloni:n "Italian veljet" (Fratelli d'Italia), Marine le Pen:n "Kansallinen kokoomus" (Rassemblement national, RN) Ranskassa y.m. sekä viimeisimpänä "Vaihtoehto Saksalle" (Alternative für Deutschland, AfD) Saksassa.  Selitykseksi on tarjoiltu maahanmuuttoja ja sen nimiin manattuja eräitä väkivaltaisia oireita kuitenkaan analysoimatta syitä yhtään sen tarkemmin kuin mitä oikea äärilaita itse julistaa.

Minusta äärioikeiston nousun takana on suurempia ja perustavaalaatuisempia yhteiskunnallisia syitä.  Maahanmuuton kritiikki on vain ilmentymä keinoista luoda vastakkainasettelua "me, samanlaiset c. muut, erilaiset".  Se on keino osoittaa syntipukkeja mutta ei näytä juurisyytä.  Se löytyy pikemmin kapitalistisiin tuotantosuhteisiin liittyvien nautintaoikeuksien puolustamisesta.

Nationalismi ja siihen liittyvä erottelu meihin c. muihin on ollut oleellista koko kapitalistisen ajan (joiltakin osin jo aiemminkin) kun kansalliset kapitalistit ovat vaalineet tuotannollisessa kapitalismissa*) toisaalta valtaansa työvoimaan ja toisaalta markkinoihin.  Siihen kansallisvaltio romanttis-nationalistisine**) ihanteineen on ollut oiva keino.  Nyt kun olemme siirtymässä finanssikapitalismin*) oloihin, teollinen tuotanto ei olekaan enää keskeistä kapitaalien kasvattamisen keinona vaan finanssispekulaatiot.  Silloin kansallinen työvoima ja markkinat menettävät merkitystään siirtyen globaaliksi haettaessa ns. "suotuisan kustannustason" tuotantoa.  Samalla yhä isompi joukko voidaan syrjäyttää yhteiskunnasta koska eivät ole hyödyllisiä kapitaalien omistajille.

Syrjäytetyt on uhka vallalle
-
siksi äärioikeisto

Omistajat kuitenkin tunnistavat tuon syrjäytettyjen poliittisen merkityksen jos saavat olla vapaina: he ja heidän tukijansa ovat uhka valitseville nautintaoikeuksille.  Siinä hallinnassa omistajilla on useita keinoja:
- "Panem et circences" eli roomalaisten "leipää ja sirkushuveja" lähestymistapa. Nykyisessä sovellutuksessa leivän asemesta panostetaan sirkushuveihin eli viihdehömppään. Visailukisailut ja huippu-urheiluspektaakkelit nostetaan tärkeämmiksi kuin yhteiskunnalliset asiat "porvarillisen hegemonian" ***) keinoin. Tuloksena kiinnostumattomuus yhteiskunnallisista kysymyksistä.
- Yhteiskunnallisen keskustelun ohjaaminen sivuraiteille populistien avulla (vrt Antonio Gramscin Hegemoniateoria).  He keskittyvät oireisiin ja ja syntipukkien osoittamiseen.  Silloin vanhan sanonnan mukaan "porvari saa nukkua yönsä rauhassa" kun huonompiosaiset ovat toistensa kimpussa.
- Suoraa väkivaltaa käytetään jos pehmeämmät julkisuudenhallinnan keinot ei enää pelitä.  Poliisi puuttuu yhä brutaalimmin erimielisyyden osoituksiin jotta aktiivit mukiloidaan ja muut ymmärtävät varoa.  Samalla poliittinen valta kiristää kansalaisten ja etenkin työläisten vaikuttamismahdollisuuksia m.m. AY-liikkeen kautta.
- Fasismi väkivaltaisena äärimmäisenä(?) kapitalismin muotona jossa yhteiskunnan syrjäytetyistä nostetaan erilaisia joukkioita ja militioita osoittamaan sopivia vastustajia tyytymättömille. Silloin hyökätään sellaisten heikompien kimppuun jotka on helppo osoittaa: aik. juutalaiset, nyt maahanmuuttajat j.n.e.  Vähäväkiset on silloin toistensa kimpussa eikä kapitaalien omistajien.  Vastustajiksi aina valikoidaan sellaisia jotka on helppo erottaa toisenlaisiksi, eriväriset, eri kieltä puhuvat, erilaisia tapoja omaavat j.n.e.

Samaan aikaan kapitalismi alkaa kuluttaa resurssejaan loppuun.  Ne eivät toki ole vieläkään lähimainkaan kaikki kulutetut ja Afrikka vielä suurelta osin kapitalisoimatta.  Kehittyneissä maissa silti n.s. "voiton suhdeluku" eli porvarillisen taloustieteen sanoin "sijoitetun pääoman suhteellinen tuotto" laskee eli tarvitaan isompia pääomakasautumia jopa entisten voittojen saavuttamiseen kun niiden pitäisi kasvaa.  Siihen tarvitaan finanssispekulaatioita yhä enenevillä määrillä n.s. "höttöntöttörahaa"****) ja väkivaltaa pitämään spekulaatiomarkkinat kasassa ja riittävän häiriöttöminä sekä veronmaksajat maksamassa jos ja kun häiriöitä silti ilmenee (n.s. pankkisektorin pelastamiset).  Kehitys johtaa väistämättä siihen että toisaalta kapitaalien omistajat joutuvat kisaamaan kapenevista keskinäisistä nautintaoikeuksistaan ja toisaalta varmistamaan asemiaan myös niitä muita ihmisiä vastaan jotka vaativat oikeudenmukaisuuttaan.

Ääri- eli ääliöoikeisto tarjoaa siinä mainion välineen ohjata populismillaan ihmisten oikeutettua tyytymättömyyttä pois ratkaisevasti vaikuttavasta, toisaalle alämölöön toisia vähäväkisiä kohtaan ja jopa taisteluttamaan heitä keskenään jotta kapitaalien omistajat voivat olla heidän suhteensa rauhassa.  Lisäksi äärioikeiston väkivaltahakuisuutta käytetään hyväksi pitämään väkivallalla erimieltä olevia kurissa.  Valtiokoneiston ja äärioikeiston väkivaltaorgaanit ovatkin toimineet jopa yhdessä vasemmistoa ja antifasisteja vastaan vaikka ajoittain julkisuudessa pidetään mielikuvaa poliisin tarkkailevan ko joukkioita.  Tässä suhteessa otollisia rekrytoitavia ovat omasta sosio-ekonomisesta asemastaan huolissaan olevat (vrt. sosiologiset tutkimukset n.s. "jytkyistä" *****)).

Aikoinaan fascistit ja natsit nousivat liki sata vuotta sitten juuri näillä teemoilla.  Samaten meidän n.s. protestiliikkeet aina Ernesti Hentusen Radikaalista kansanpuolueesta ja sen Totuuden torvesta vennamolaisten kautta Perussuomalaisiin.  Näin äärioikeiston populistisen liikehdinnän taustalla onkin aina perimmäiset juurisyyt kapitalismin kehityksessä omalla elinkaarellaan. 

Niinpä hallitsevan luokan eli kapitaalien omistajien kriittinen mielenkiinto, m.m. "yhteiskuntarauhasta", ei kohdistu sitä oikeammalla olevien muodostamaan uhkaan kuin juhlapuheissa.  Käytännön toimissa he tekevät yhteistyötä.  Suomessa Perussuomalaiset ovat hallituksessa muiden porvareiden kanssa, Ruotsissa Sverige demokraterna (sic!) on porvarihallituksen "harmaa eminenssi", Saksassa juuri vaalit voittanut CDU/CSU puhuu vakavasti yhteistyöstä AfD:n kanssa j.n.e.  Toki lisäksi on sekalainen joukko erilaisia muita äärioikeiston fraktioita, Sinimustaa liikettä, Pohjoismaisia vastarintaliikkeitä, Action club:eja, heavy-musiikki bändejä y.m. mutta niitä ei, ainakaan vielä, ole ole nostettu sillä ilmeisesti valtaa pitävät kapitaalien omistajat eivät vielä näe niille akuuttia tarvetta. Silti kaikki porvariston eri fraktio, n.s. "maltillisetkin", ovat samalla asialla, eri ryhmittymille on vain omat roolitukset.  Niinpä porvarillinen valtio ei estä fasismin nousua vaan jopa tukee sitä - onhan heillä yhteiset perimmäiset tavoitteet.

Äärioikeiston torjuminen on työväenliikkeen tehtävä

Mitä on siis tehtävä? - Äärioikeiston torjuminen jää työväenliikkeen tehtäväksi.  Vain vahva joukkovoima voi meidät pelastaa.  Siihen tarvitaan kaikkia joukkoja: poliittista vasemmistoa, ammattiyhdistysliikettä, nuorisojärjestöjä, yksittäisiä kansalaisia j.n.e. mutta ennenkaikkea juurisyihin tunkevaa poliittista analyysiä ympäröivän yhteiskuntamme rakenteista ja prosesseista.

---

*) "Tuotannollinen kapitalismi" on kapitalismin alkuvaihe jossa industrialismilla oli määräävä asema. Teollistuneessa kansantaloudessa kapitaaleja kasattiin Karl Marx:n kaavan R->T->R' eli pääomalla pyöritetään tuotantoa ja se tuottaa enemmän pääomaa. Erotuksena myöhemmästä "finanssikapitalismista" jossa pääomia kasataan ostamalla ja myymällä rahaa itseään: R->R'

**) Romantiikka on tässä kulttuurisessa ja älyllisessä mielessä, ei intiiminä rakkauselämän muotona, eli valistuksen vastakohdaksi kehitettynä ihannekuvien poliittisena rakenteluna.  Se syntyi taiteellisena ja kulttuurisena suuntauksena mutta vaikutti ja vaikuttaa edelleen myös politiikassa kansallisuutta korostaen vaikka taiteessa sen syrjäytti realismi jo 1800-luvun lopulla.

***) "Porvarillinen hegemonia on italialaisen Antonio Gramsci:n kehittämä käsite n.s. hegemoniateoriassaan. Vallitseva luokka (nyk porvaristo) hallitsee keskustelua ja puheenaiheita yhteiskunnassa: sitä mistä keskustellaan, miten keskustellaan ja mitä johtopäätöksiä sallitaan.

****) "Höttöntöttöraha" on toimittaja Esko Seppäsen kehittämä termi erilaisissa finanssioperaatioissa pyörivästä rahasta jolla ei ole vastinetta reaalitaloudessa.  Uskottavien laskelmien mukaan finanssimarkkinoilla on rahaa enemmän kuin koko maailman BKT:ssä.

*****) "Jytky" Timo Soinin lanseeraama termi Perussuomalaisten ensimmäisen suuren eduskuntavaalivoiton jälkeen.  Sitä tutkineet sosiologit ovat päätyneen lopputulemaan ettei se eikä myöhemmätkään jytkyt pohjanneet jo syrjäytyneisiin vaan niihin keskiluokkahakuisiin jotka pelkäävät oman saavutetun sosioekonomisen asemansa puolesta. 

Vaalirauhanjulistus

  

Täten julistan itseäni koskevan 
vaalirauhan
suomalaisten kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustojen vaaleihin 
jotka pidetään Suomen asianomaisten lakien mukaisessa järjestyksessä 
vuonna 2025 j.a.a. 

Ottaen huomioon, että vaalikampanjan aikana ehdolla olevien poliitikkojen ja heitä tukevien luonnollisten ja juridisten henkilöiden puheet ja teot ovat vain mainontaa ja markkinointia vaalituloksien maksimoimiseksi ja, että olen äänestyspäätökseni jo hyvissä ajoin aiemmin tehnyt poliitikkojen aiemman käytöksen, puheiden ja tekojen perusteella täten julistan minä

Jorma Juhani Myyryläinen,

täysivaltainen ja rokotettu Suomen tasavallan kansalainen kaikella hallussani olevalla vallalla ja voimalla seuraavasti ja itseäni sitovasti:

1 §

En anna ehdokkaiden enkä heidän tausta- tahi etujoukkojensa tämän julistuksen antamisen jälkeisten puheiden enkä tekojen vaikuttaa tekemääni äänestyspäätökseen.  

2 §

En kommentoi kenenkään ehdokkaan tai heidän tukijoidensa vaalikampanjaan kuuluviksi tulkitsemiani tekoja, puheita tai kirjoituksia saati tekemättä jättämisiä julkisesti.

3 §

Vaadin itselleni oikeutta äänestää kaikkia ehdokkaita vastaan niin, että äänelläni on yhtäläinen vaikutus vaalien lopputulokseen kuin jonkin ehdokkaan puolestakin annetulla äänellä.

4 §

Tämä julistus on voimassa koko tämän maailmankaikkeuden tässä todellisuudessa siinä laajuudessa johin maailmankaikkeus on ehtinyt kunakin kampanjoinnin hetkenä laajeta vaalipäivää seuraavan aamun aamupuuroon asti.

5 §

Kaikki tähän julistukseen liittyvät tulkintakysymykset ratkaisen julistuksen antajana oman valintani ja harkintani puitteissa ja mukaisesti itse valitsemassani paikassa ja ajalla.  Julkistan mahdollisen harkintani tuloksen sopivaksi katsomallani tavalla mikäli katson sen aiheelliseksi ja yleistä tai yksityistä hyötyä edistäväksi.


6 §

Mikäli kuitenkin tätä julistusta vastaan rikon, ansaitsen kaiken sen mitä poliittinen vastuu tässä valtakunnassa kaikessa ankaruudessaan päälleni syytää.

7 §

Niinsanotuissa Force Majoure tapauksissa katson kuitenkin itselläni olevan oikeus tämän julistuksen  sitoumuksista poiketa.  Määrittelen sellaiseksi mahdollisuuden provosoitua jostakin erityisestä ehdokkaiden tai heidän taustajoukkojensa toimesta, puheesta tai toimettomuudesta joka ylittää provosoitumiskynnykseni.  Katson tuolloin kuitenkin velvollisuudekseni perustella poikkeamani.

Annettuna

Suomen tasavallan E:n kaupungissa, 

Via lactea galaksissa

20. pvä:nä helmikuuta 2025 j.a.a. gregoriaanista ajanlukua

---

Tämä julistus julkaistaan Myyräntyötä-plokissa Google Inc:n Blogger-alustalla ja on vapaasti lainattavissa sekä hyödynnettävissä.  Lähteen mainitseminen olisi toivottavaa ja hyvien tapojen mukaista.

Fas(c)ismin olemus

 Fasismi-sana on laajalle levinnyt ja monessa käytössä moneen merkitykseen. En malta olla takertumatta sananselitykseen tästäkin tärkeästä termistä.  Fasismi tai alunperin fascismi on tärkeä aihe sillä sitä käytetään moniailla tavoilla: sinä itsenään tiettynä poliittisena aatteena suppeammassa ja laajemmassa merkityksessä kuin myös iskusanana monelaisia asioita vastustettaessa, ihan äärioikeistolaisuudesta moniin epämiellyttäviksi koettujen arkipäivänkin asioidenkin vastustamiseen *). Ja paljon kaikkea siltä väliltä.  Siispä aloitetaan alusta:

Charles Chaplin:n elokuvasta "Diktaattori"
(1940, The Great Dictator):
diktaattorit Adenoid Hynkel ja Benzino Napaloni 

Mistä kaikki alkoi

Fasismin alkuna jotkut pitävät Ranskan suuren vallankumouksen jakobiineja. Jotkut myöhempiä ranskalaisia porvarillisia materialisteja ja rationalisteja joista kehittyi sosiaali-darwinisteja kun eivät erottaneet biologista evoluutiota yhteiskunnallisesta.  Hegel on myös mainittu, kuten myös Dostojevski, Nietzsche ja moni muu.  Ovatpa jotkut hakeneet juuria aina antiikin Kreikkaa ja spartalaista menoa myöten.  Ilmeisenä tarkoituksena on ollut saada aatteelle suurta perintöä kannettavaksi vaikkei sillä ihan välttämättä sellaista ole.

Oma ajatukseni lähtee lähempää Benito Mussolinin oppi-isästä, italialaisesta Vilfredo Pareto:sta (1848-1923).  Häneltä Mussolini omaksui ajatuksensa jotka hän liitti Niezsche:n yli-ihmisoppeihin.  Kun Mussoli sitten tuli omituisuuksiensa ja vallanhalunsa takia erotetuksi Italian sosialistisesta puolueesta hän perusti yhdessä fasismin filosofiksi nimetyn Giovanni Gentile:n (1875-1944) kanssa puolueensa Fasci d'Azione Rivoluzionaria (1914‍–‍1919)
ja muodosti sen pienistä ryhmistä joita nimitti vitsaskimpuiksi eli fascio:iksi joista nimi fascismo.  Myöhemmin muuttivat puoleen nimelle Fasci Italiani di Combattimento (1919-1921) ja sittemmin ensin Fasci Nationale:ksi (1921-1943)  ja lopuksi Partito Fascista Repubblicano:ksi (1943-1944).

Samaan aikaan toki oli myös m.m. Saksassa samansuuntaista poliittista liikehdintää jossa puhuttiin "vuoden 1914 ajatuksista" (I MS:n syttyminen) vastakohtana Ranskan Suuren vallankumouksen innoittamien "vuoden 1789 ajatusten" vastakohtana: ei henkilökohtaisille vapauksille, demokratialle, tasa-arvolle j.n.e.  Mutta vaikutussuunta oli pikemmin Italiasta muualle Benito Mussolinin noustua valtaan siellä.

Saksalainen natsismi nousi enemmän omista lähtökohdistaan.  Adolf Hitler:n (1889-1945) kuppikunta, vielä kaapattuaan Saksalaisen työväenpuolueen (DAP, Deutsche Arbeiterpartei ->(1920) NSDAP, Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei), olisi jäänyt omituiseksi historian sivujuonteeksi ja kuihtunut müncheniläisen beerstube:n yhteen looshiin jollei saksalaiset kapitalistit ja pankkiirit olisi nähneet sen mahdollisuuksia ja alkaneet kehittää siitä itselleen voimakasta nyrkkiä jonka avulla korvata I MS:n jälkeisessä Weimarin tasavallassa hajaantunutta valtaansa.  He eivät turhaan panostaneet saksalaista erityisyyttä korostaneeseen marginaalipoliitikkoon. Lyhyellä tähtäyksellä mutta pitemmällä kauhein seurauksin mutta se oli kapitaalien omistajille luontainen valinta siinä tiinä tilanteessa.

Sitten on vielä sitkeähenkisin: espanjalainen francolaisuus. Ihan omalaisensa joukkio Francisco Franco:n () johtamana joka ei olisi päässyt valtaan ilman Hitlerin apua mutta joka onnistui sinnittelemään II MS:n jälkimainingit eikä se ole vieläkään kuollut Espanjan "estado profundo":sta. 

Oma lukunsa on sodan jälkeinen uusnatsismi?  Se on pitkälti vanhan lämmittelyä ja muistoissa larppaamista.  Vasta ihan viime aikoina on näkynyt erilaisina Alt-Right -liikehdintöinä **) silläkin olla kysyntää kapitaalien nautintaoikeuksien turvaajana. Niinpä erilaisia äärioikeistolaisia liikkeitä on normalisoitu valtavirtaan (toki julkisuudessa se kieltäen).  Esimerkkeinä sisäsiistien porvaripuolueiden alkaessa kaveerata äärioikeistolaisten kanssa käykööt suomalaisen Kokoomuksen yhteiselo Perussuomalaisten kanssa ja vaikka saksalaisten kristillisdemokraattien viimeaikainen haikeilu yhteistyöhön Alternative für Deutschland (AfD):n kanssa sekä USA:n Republican Party:n (GOP) "trumpilaistaminen". 

Mitä kaikki on?

Miten määritellä fasismi, tai fascismi kuten se alkuperätietoisesti pitäisi kirjoittaa erotukseksi muista käytänteistä?

Fasismia on määritelty montaa kautta.  Yksi tapa on ollut tehdä se negaatioiden kautta: anti-liberalismi, anti-kommunismi ja anti-konservatismi. Se kuitenkin jo teknisesti ontuu sillä negaatio on aina huono määrittäjä.  Filosofistisestihan jos jonkin katsotaan olevan A niin kaikki ei-A ei ole B:ä. Se kääntäen: jos kiellämme jostakin A:sta jotakin, esimerkiksi X:n, Y:n ja Z:n niin emme ole vielä määritelleet mitään itse A:n omista ominaisuuksista vaan vain luetelleet attribuutteja joita A:ssa ei ole emmekä me vooi niitä kaikkia luetella saadaksemme kattavan määritelmän. 

Toinen tapa on määritellä se tyylin ja estetiikan kautta. Silloin määrittäviksi tekijöiksi nostetaan joukkojen näyttävä mobilisointi ja ryhmähenki, maskuliinisuus ja positiivinen suhtautuminen väkivaltaan sekä karismaattinen kansallinen auktoriteetti suurena johtaja.  Se ei kuitenkaan esitä kuin ilmiasua eikä mitään sisällöstä eikä tavoitteista.

Paras tapa on päämäärien kautta. Mutta mitkä ovatkaan fasismin päämäärät? Onko kaikilla fasistisilla suuntauksilla kokonaisuudessaan aina ja kaikkialla samat päämäärät? Voimmeko löytää niistä suurimman yhteisen nimittäjän joka löytyy kaikilta ja sitten jotain omaa lisäksi? Vai joudummeko tyytymään pienimpään yhteiseen? Joukkoon tekijöitä joika vähintään kaikilla on jotta voi hyvällä omalla tunnolla käyttää fasismin nimeä a.o. kokonaisuudesta?

Fasistisia liikeitä valtaan nostaneista rahoittajista, industrialisteista ja pankkiireista, voi päätellä tavoitteena olevan kapitaalien vallan tukeminen. Ei niiden vastustaminen kuten monet, etenkin fasistit itse haluavat esittää.  Kapitalistit pelkäävät valtansa ja nautintaoikeuksiensa menettämistä ja haluavat totaalisen hallinnon pitämään niitä yllä ja vastustajat kurissa.  Samalla tuottaa kuuliaista ja nöyrää työvoimaa sekä kulutusta.  Kun he katsovat pehmeämpien keinojen kuten porvarillisen demokratian riittävän, he käyttävät sitä. Mutta kun se ei enää näyttäisi heidän kannaltaan tuottavan sopivia tuloksia, he siirtyvät kovempien keinojen, m.m. fasismin käyttöön.  Tästä voi päätellä, että fasismi on nimen omaan kypsän kapitalismin piirre.  Nuorempi ja tuoreempi kapitalismi kestää ja kehittyy pehmeämmillä mutta kapitalismin kypsyessä ne menettävät tehoaan kun ongelmat kärjistyvät ja vanhat keinot inflatoituvat.  Silloin ottavat kalupakistaan järeämpää - fasismin.

Miten siis kirjoittaisin fasismin määritelmän:

Fasismi (käsite) on
oikeistolaista väkivaltaista, autoritaarista ja totaalista
hallintoa
kapitalismin tuotanto- ja nautintasuhteiden ylläpitämiseksi.

Näen siis fasismimin enemmän hallintomallina kuin ideologiana.  Se ei siltikään estä etteikö sen ympärille ja perusteluksi olisi tuotettu paljonkin ideologista tekstiä jo pitkään.  Näitä tekstejä kehiteltiin jo ennen ennen varsinaisten fasististen liikkeiden synnyttämistä fasistien niistä ammentaa.

Oleellisia ja keskeisiä piirteitä (attribuutteja) siinä ovat m.m.

- autoritaarisuus ja hierarkisuus, yleensä yhden karismaattiseksi koetun johtajuuden alaisuudessa

- omien ja vihollisten erottaminen, usein etnisin, uskonnollisten tai muiden helposti erotettavien piirteiden kautta

- militarisoitu ja mobilisoitu yhteiskuntakäsitys.

Edellä luetellut lienevät n.s. pienin yhteinen nimittäjä.Joukkoa voi laajentaa esim.

Kun tarkastellaan fasismin olemusta - määritellään sitä - on sen ominaisluonne pidettävä erillään siinä käytetyistä keinoista. Niinpä seuraavaksi:

Miten fasismi toimii

 Erilaisilla fasistisilla suuntauksilla on sekä yhteisiä että omalaatuisiaan keinoja toteuttaa sisintä olemustaan ja tavoitella annettua päämäärää.  Kun tarkastellaan kuinka fasistiset hallinnot ovat toimineet ja toimivat sekä arvioidaan kuinka tullevat toimimaan, voidaan nähdä joukko keinoja:

- rakennetaan hierarkinen ja autoritaarinen militarisoitu hallintokoneisto jolle otetaan/annetaan valta 

- muutetaan hallinnon väkivaltakoneistot johdon käsissä oleviksi militioiksi

- supistetaan tiedonvälitys yhdeksi "kansalliseksi" mediaksi jossa erimielisyys ei pääse ääneen

- demonisoidaan vastustajat ja erimieltä olevat, eristetään heidät ja tarvittessa ... endlösung

- luodaan mystifioidusta ja legendarisoidusta muinaisesta sankaruudesta visio tulevasta utopiasta

- rakennetaan kohdatuista vastoinkäymisistä, todellisista ja paisutelluista kansallisia traumoja jotta voidaan uhriutua ja lähteä hakemaan oikeutetuksi esitettyä revanssia

- rakennetaan ihannekuvia oikeista meikäläisistä tunteisiin vetoavilla hyvekuvilla kuten maskuliininen sankar'soturi (mies) ja perheenäiti kasvattamassa uusia kansallisia sotureita (nainen)

- rakennetaan sopivista symboleista kansallinen ikonostaasi jossa on yhdistelmä luvattua utopiaa ja mystistä kuviteltua menneisyyttä

- Luodaan tunnetta "omat ensin" ja "yhteinen asia" -priorisoinnista tunteisiin vetoavalla retoriikalla

- korostetaan uhrivalmiutta ja iskostetaan se kansana pidettyyn osaan ihmisistä.

Erilaisten fasismin/natsismin tyylisuuntien parissa keinoja sovellettiin ja sovelletaan paikallisiin oloihin tarpeelliseksi katsotuin variaatioin.  Esimerkiksi aikoinaan Saksassa, Italiassa ja Espanjassa käytettiin samoja ulkoiselta olemuksiltaan toisistaan poikkeavia keinoja. Esimerkiksi saksalaiset ammensivat vanhasta germaanisesta mytologiasta kun taas italialaiset katsoivat muinaisgermaanien viholliseen eli antiikin Roomaan.

Fasismi ja korporativismi

Oleellisia fasismeihin liitettyjä tekijöitä on n.s. korporativismi.  Sen normimääritelmän mukaan siihen liittyy ammattiliittojen mukanaolo hallintokoneistossa. Erimallisten fasismien toteutuksissa AY-järjestöt eivät kuitenkaan olleet työläisten yhteenliittymiä omien etujensa ajamiseksi vaan kapitaalien omistajien perustuttamia orgaaneja pitämään työläisiä kurissa ***).

Fasismin oloissa työläisten asema on korostetusti alisteinen, kurilla ja väkivallalla ylläpidettyä nöyrää työvoimaa aina pakkotyöhön  (esim saksalainen "Reichsarbeitsdienst", RAD) ja orjuuteen (keskitysleiri- ja sotavankeja) asti. 

Fasismi c. fasisti

Joissakin tapauksissa on syytä erottaa aatteet ja niiden kannattajat toisistaan.  Perustilanne on, että aatteen kannattaja omaksuu aatteen ja kannattaa sekä edistää sitä.  Monen aatteen ja erityisesti fasismien tapauksessa kannattajia on useammanlaisia. Etenkin kun aate on rakennettu vain tukemaan tiettyyn tarkoitukseen luotua hallintomallia, kannattajissa on sekä tilanteen ymmärtäviä että hyväuskoisia.  Fasismin osalta se tarkoittaa että on joukko "ammattifasisteja" jotka tietävät ja ymmärtävät millä asialla ovat ja suorittavat rooliaan. Sitten on toisaalta ihmisiä jotka aidosti uskovat rakennettuun aatemaailmaan kaikkien mystisine kommervenkkeineen. Heitä voisi nimittää "fundamentalistifasisteiksi".  Lisäksi on aina joukko joita ei kiinnosta.

Erilaiset suhteet fasismiin siihen mukaan lähteneillä ei kuitenkaan pese puhtaaksi ketään fasismin nimissä tehtävistä rikoksista vaikka toki heidänkin osalta syyllisyys rikoksiin on henkilökohtainen. Aina voidaankin keskustella tietoisuuden määrästä silloin kun ollaan mukana ajankohtaisissa tapahtumissa.

Jos taas tarkastellaan nykypolven vastuuta menneisyyden rikoksiin, tulee tarkastella aatteen sisältöä itseään.  Tietenkään yksittäisten tekojen syyllisyys ei seuraa kolmanteen ja neljänteen polveen mutta nykyisten kannattajien kannattaisi miettiä mitä aattensa ydinopeissa sanotaan.  Fasismin ulemuksen on syvälle kirjoitettu rasismi, sorto ja väkivalta.

Fasismi leimakirveenä

Fasismi-sanan käyttö on levinnyt, etenkin II MS:n tappionsa jälkeen, merkitykseltään ja sisällöltään laajemmaksi ja samalla myös hämärtynyt ihmisten mielissä.  Ennen sotaa sillä oli vielä laajalti hyväksytty ja muutenkin siedetty glanginsa.  Monilla tahoilla porvarillisissa piireissä, etenkin työnantajien keskuudessa, siihen suhtauduttiin positiivisesti.  Sodan jälkeen ääni muuttui ja aiemmin myötämielisestikin suhtautuneet kielsivät käytännöt, aatteen ja nimenkin.  Sana jäi elämään vain pejoratiivina.  Sellaisilla on tapana inflatoitua ja niinpä meille on ilmestynyt "arkipäivän fasismia", "terveysfasismia" j.n.e.  Niissä mennään paikkapaikoin jo käsitteen rajojen yli ja tylsytetään sanan terävää kulmaa.  Toki analyyttisesti käyttäen niillä voidaan paljastaa yhteiskunnasta fasismin l u o n t o i s i a  piirteitä korjattaviksi mutta muuten ollaan n.s. "heikoilla jäillä".

Vasemmisto, lähinnä Neuvostoliiton käytänteiden pohjalta on aika-ajoin laajentanyt fasismi-sanan kattavuutta varsinaisesta fasismista laajemminkin oikeistoon, varsinaisen äärioikeiston ulkopuolelle.  Se on joissakin tapauksissa ollut myös paljastamassa pyrkimyksiä fasismin suuntaan mutta on myös sisältänyt halpoja ylilyöntejä joilla on myös vaarana inflatoida sanan särmää.  Varovainen siis pitäisi olla fasismin merkityksien kanssa, ihan kuin myös muidenkin sanojen suhteen.

Summa summarum

Fasismi sivujuonteineen, ml natsismi, on laaja ja monitahoinen kokonaisuus.  SIllä on ytimensä ja juurensa sekä erittäin monimuotoinen jälkikasvu.  Siitä on moneksi ja moneen muotoon.  Samaten sen tunnistamisesta ja vastustamisesta on moneksi.  Meidän tulisi pitäytyä sanan varsinaisissa merkityksissä: a) historian saksalainen natsismi, italialainen et al fasismi ja b) nykyajan uudet varsinaisen fasismin määritelmän mukaiset muodot.  Meidän tulisi varoa laventamasta sanan merkitystä liian laajalle.  Silti tarvitsemme jatkuvaa keskustelua ja analyysiä mikä kulloinkin missä määrin täyttää fasismin tunnusmerkit jotta sen alut  tunnistaisimme, osaisimme niitä varoa ja tukahduttaa ennenkuin on liian myöhäistä.

***

Ps: En lähtenyt käymään tarkemmin läpi kuin oleellisimpia ja kuvaavimpia fasismin ilmentymiä. Niinpä jätin tämän tarkastelun ulkopuolelle m.m. Kokkashugi:n (國家主義) Japanissa, Engelbert Dollfuß:n "Ständestaat":n Itävallassa, Getúlio Vargas:n "integralismo":n Brasiliassa, Chiang Kai-Shek:n "Kuomingtang":n Kiinassa, Ante Pavelić:n "Ustaš":n Kroatiassa, Philippe Petáin:n Vichy:n hallituksen ranskassa, Ioannis Metaxas:n "Elokuun 4. päivän hallituksen" Kreikassa, Miklós Horthy:n Unkarissa, Vidgung Quisling:n "Nasjonal Samling":n ****), António Salazar:n "Estano Novo":n Portugalissa ja Ion Antonescu:n "Rautakaarti":n Romaniassa sekä lukuisat muissa maissa toimineet vähemmän valtaan päässeet suuntaukset kuten meikäläiset lapualaiset, IKL-läiset, AKS-läiset j.n.e.

P.p.s: Kun määrittelen fasismin hallintomalliksi jolle on rakennettu ideologinen kaapu, olisi jatkopohdittava milloin fasismi oikeastaan syntyikään: a) kun jotkut filosofisesti suuntautuneet eksentirikot alkoivat haaveilla yli-ihmisopeista, b) kun yksittäiset poliittisesti mahdollisuuksiinsa turhautuneet alkoivat rakennella niistä itselleen ryhmäkuntia vai c) kun rahoittajat keksivät heidän käyttöarvonsa vai d) joskus toiste.

---

*) Anti-fasismi olkoon toisen sagan aihe. Provosoitunen kirjoittamaan siitä joskus toiste toisen kirjoituksen.

**) Alt-Right (lyhenne sanoista Alternative Right) tarkoittaa USA-laisperäistä äärioikeistolaista liikehdintää jossa päälimmäisinä on nationalismi ja valkoinen ylivalta.  Ilmiö katsotaan syntyneeksi 2000-luvun alussa mutta taustalla on vanhempia valkoisen nationalismin liikehdintöjä kuten "paleokonservatismi", "pimeä valaistuminen" (Dark Enlightment), "uusi oikeisto" (New Right, alkunperin ranskalainen Nouvelle droit) j.n.e.

***) AY-liikettä on käytetty myös muualla työläisten kurissapitämiseen. Esimerkkejä ovat m.m. Stalinin ajan liitot Neuvostoliitossa, USA:ssa liitot mafian y.m. järjestäytyneen rikollisuuden käsissä, täkäläiset n.s. "keltaiset" eli työnantajien perustamat liitot j.n.e.

****) Huom: Norjalaisen "Nasjonal Samling":n suomalainen nimikaima on "kansallinen Kokoomus".  Toivottavasti nykyään jo yhtäläisyyden rajoittuvat vain nimiin. Aikoinaan 1930- ja 1940-luvuilla ei niinkään vaan yhtäläisyyksiä oli huomattavassa määrin.

Vihreä siirtymä

Suomen Vihreäliitto r.p. on tehnyt pitkän matkan. Se aloitti Koijärveltä ympäristöliikkeenä 70-luvun lopulla ja sitä alussa elähdytti luonnon säilyttäminen ja suojeleminen. Rauhantahtokaan ei ollut heille vierasta saati demokratia ja arvoliberaali suvaitsevaisuus.  Nyt he ovat ihan muuta.  Toki aikaisemminkin heidän ajatuksensa ja tekonsa ovat olleet ristiriidassa heidän
ilmoittamiensa päämäärien kanssa mutta milloinkas poliittisille liikkeelle ei ajoittain niin kävisi.  Alkuaikojen vihreitä voi silti pitää ihanteellisina ja hyviä asioita ajaneena idealistisena joukkona ja nyt he ovat vihreäsiirtyneet siitä kauas pois.

Vihreä liike sikisi aikoinaan Koijärviliikkeestä, esimmäisinä kellokkainaan m.m. Ville Komsi ja Osmo Soininvaara.  Silloin liike yritti ympäristönsuojelun lisäksi profiloitua demokratialla.  He m.m. kierrättivät ihmisiä johtavilla paikoillaan antamatta kenenkään jämähtää tiettyyn asemaan.  He myös vastustivat ydinteknologiaa sen kaikissa muodoissa sekä asevarustelua ja tukivat erilaisia vähemmistöjä.

He ovat kulkeneet pitkän tien alkuaikojen idealististisista hyvistä asioista.  Monet periaatteet ovat saaneet sillä tiellä väistyä kun ovat käyneet kauppaa valta-asemista yhteiskunnassa.  Kannat ovat vaihtuneet ihan kuten Ville Komsi aikoinaan vaihtoi vaatteita presidentinlinnan vessassa ollakseen salonkikelpoisempi.  

Ennen Vihreät vastustivat ydinvoimaa mutta nyt vain venäläistä.  Muu kelpaa kun vaihtoivat sen muutamaan virkapaikkaan.  Misorussismi*) leimaa heitä muutenkin.  Sen nimissä pasifismikin on vaihtunut sotariekuntaan ja NATOttamiseen USAn etupiirissä.

Luonnonsuojelussakaan heillä ei paina järkevä pienemmän haitan tie vaan he vastustavat kiivaimmin vähemmän saastuttavia energiamuotoja aiheuttaen siirtymää vielä likaisempiin.  Esim Saksassa heidän energiapolitiikkansa on johtanut palaamiseen hiilenkäyttöön ja samalla tiellä ovat myös täkäläiset.  Meillä se on näkynyt m.m. venäläisen maakaasun ja puun polttamisen vastustamisena sekä toisaalta kymmeniä tuhansia vuosia vaarallisina säilyvien ydinvoimaloiden tukemisena.

Alkuaikoinaan Vihreät myös ajoivat joitakin sosiaalisia asioita.  Niistä ovat luopuneet ja tilalle ovat ottaneet kovan kapitalismin samalla kun alkuaikojen vasemmistoväritteiset ihmiset on sysätty vähintäänkin sivuraiteelle ellei jopa ulos koko puolueesta oikeistolaisten valloittaessa kärkipaikat.  Toki liikkeen ei-niin-pullantuoksuinen äitihahmo Heidi Hautala on aina ollut kova porvari mutta vuosikymmenten saatossa on tapahtunut iso muutos hänen ympärilläänkin.  Nyt vallalla on jonkinlainen "sosiaalinihilismi" jonka lie kehitellyt Soininvaara.

Pahinta heidän siirtymässään on silti kova militarisoituminen.  Vielä vuonna 2011 Vihreät mainosti vaaleissa että "puolustusmenoja on leikattava" mutta nyt he ovat olleet innolla niitä kasvattamassa.  Tämä morfoosi liittynee heidän syvälle juurtuneeseen misorussismiinsa eli Venäjä-vihaan.  Sen kovin ilmentymä puolueessa on Hautala mutta toki se leimaa koko puolueen eliittiä sekä näyttäisi olevan vallalla myös laajemminkin jäsenistössä ja kannattajakunnassa.  Se on saanut heidät tukemaan n.s. läntisen arvoyhteisön hybridisodan offensiiveja muuta maailmaa, eritoten Kiinaa ja Venäjää, vastaan.  Sitä oli myös Pekka Haavisto:n "rauhanvälitys" ja kansainväliset tehtävänsä, hänen ulkoministeriytensä sekä presidentinvaalikampanjansa.  Todella rujon kuvan itsestään hän on jopa säilyttänyt omilla kotisivuillaan.  He ovat liki kaikkia niitä vastaan jotka kyseenalaistavat USA:n "erityisyyden" **) ja hegemonian.

Ainoa jossa he lienevät edes jotenkin säilyttäneet linjaansa on arvoliberaalius ja suvaisevaisuus tiettyjä sukupuoli- ja seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan.  He heiluttavat edelleenkin sateenkaarilippua, marssivat Pride-kulkueissa ja tukevat sopiviksi katsomiaan feministisiä ajatuksia.  Suvaitsevaisuus ei kuitenkaan yllä poliittisiin inhokkeihinsa jotka eivät heidän mielestään ansaitse sen enempää mielipiteen- kuin sananvapauttakaan.

Samaan aikaan puolueen kannatus on alun noin yhdestä prosentista noussut huippuunsa joka ajoittui 2010-luvun loppuun ollen tuolloin hieman yli kymmenen prosenttia. Sittemmin kehitys on kääntynyt laskuun, ainakin toistaiseksi.

Puolueen alkuaikoina hyvää tarkoittavien ihmisten keskuudessa oli muodikas trendi lähteä mukaan n.s. yhdenasianliikkeisiin, jollaisena hekin aloittivat.  Sittemmin he ovat muuttuneet ja muuttaneet liikkeensä ns. yleispuolueiden suuntaan, kohti puolueteknokratiaa jossa puoluepolitiikan tekemisellä on syrjäytetty hyvät aikomukset.  Saanemme nähdä miten ja kuinka kauan se vetoaa edes kymmenekseen vaalikarjasta kun aidosti vihreät luonnonsuojelijat näkevät heidän puheistaan läpi ja ovat paljastaneet sotaisuutensa.  Jäljelle ei ole jäänyt kuin rippeet arvoliberaalista suvaitsevaisuudesta ja sen osaavat muutkin.

Ps: Kautta aikain on manattu milloin millekin poliittisille ryhmittymälle sen viimeisien valojen sammuttajia mutta kovin sitkeähenkisiä ovat jonkinlaisen jalansijan saaneet. kadonneet lienevät vain jotkut tähdenlennot ja puolueidensa ulkopuolelle ajettujen tai ajautuneiden kyhäelmät.  Vihreä liitto r.p. tuskin lie sellainen mutta mikä tulee olemaan sen asema tulevaisuudessa, aika tosiaankin sen tulee näyttämään niille jotka ovat katsomassa.

---

*) Misorussismi on muotoilemani uudissana tarkoittamassa venäläisvihaa (erotuksena venäläispelosta eli "russofobiasta"). Se koostuu
1) vihaa kuvaavasta muinaiskreikkalaisesta etuliitteestä "mis(o)-" (m.kreik: μῑσέω (transl: mīséō, suom: vihata) ja μῖσος (transl: mîsos, suom: vihata)),
2) venäläistä tarkoittavasta kreikan sanasta "Ρωσία" (transl. Rosia, suom. Venäjä) ja
3) aatetta, ilmiötä, kehityssuuntaa kuvaavasta päätteestä "ismi" (kreik. ισμός, transl. -ismós)

**) "USA:n erityisyys" on laajalle levinnyt käsitys USA:sta erityisena ja omansalaisena 2maailmannapana" josta kaikkien tulisi ottaa mallia ja joka määrittää demokratian ja vapauden mallit muillekin.  Ajatus myös vapauttaisi USA:n vastuusta tekemisestään muille.