Yksityisen autokatsastuksen kokemukset

Kirjoitin eilen autonkorjauskokemusteni seassa autojen katsastamisestakin. Mainitsin ruotsalaisten pidättäytyneen monopolinsa, Ab Svensk bilprovningin yksityistämisestä ja kilpailusta katsastusalalla. Yhtenä perusteluna heillä oli Suomen kokemukset. Nyt näyttää siltä, että Suomen kokemukset vaihtelevat Ruotsin hallituspohjan mukaan. Edellisen hallituksen aikana kokemukset varoittivat yksityistämisestä ja kilpailusta katsastusalalla. Nyt kun siellä on porvarihallitus niin kokemukset ovatkin Suomessa muuttuneet positiivisiksi. Näin ainakin kertoo tämän aamuinen Helsingin Sanomat.

Ilmeisesti ongelmat kilpailevien yritysten valvonnassa ja valvontabyrokratian paisuminen ei ole ongelma. Ajoneuvohallintokeskus (AKE) joutuu jatkuvasti kasvattamaan valvontabyrokratiaansa jotta kilpailu toteutuisi ja taso säilyisi. Aikoinaan, 70-luvulta 90-luvulle katsastustoiminnasta vastannut Autorekisterikeskus (ARK) selvisi paljon vähemmällä. Hintojen raju nousu ja yksityisten yritysten rahastus viranomaistoiminnan nimissä eivät myöskäään tunnu olevan ongelmia.

Eduksi mainittiin jutussa katsastustoimipaikkojen lisääntyminen. Se onkin totta. Jonottaminen ja ajanvaaramisen vaivat ovat todella vähentyneet. katsastukseen pääsee useinkin nopeasti ja lyhyellä varoitusajalla. Se on ainoa etu joka nykytilanteessa on entiseen. Oma kysymyksensä on, onko se kilpailun tulosta vai olisiko sama saavutettu myös julkisen omistamisen myötä.

Suomessa kehutaan usein eduksi palvelutason paraneminen ja katsastajien muuttuminen asiakaspalvelijoiksi. Se ei kuitenkaan liene pelkästään yksityistämisen ansiota. Palveleminen on parantunut myös muissa viranomaistoiminnoissa. Poliisiasemilla ja verotoimistoissa saa ihan hyvää palvelua vaikka kilpailijoita ei olekaan. Sitä paitsi ei palvelu ennenkään ollut niin huonoa ollut. Viranomaisten toimintaan liittyi vain paljon n.s. urbaaneja legendoja ja ideologista älämölöä.

Noin yleisemmin minua hämmästyttää autokatsastuksesta julkisuudessa käytävä keskustelu. Nämä katsastuksen ongelmat, hinnat, kilpailun toteutumattomuus j.n.e. peittävät katsastuksen tarkoituksen ja olemassaolon oikeutuksen. Sehän on liikenneturvallisuuden edistäminen. Siitä ei meillä juurikaan keskustella. Siis siitä mitä ja miten ajoneuvoja pitäisi säännöllisesti viranomaisten toimin valvoa, jotta turvallisuus teillämme edistyisi. Sisältöasiat on ulkoistettu johonkin Brysselin toimistokasarmien hämärään josta suolletaan direktiivejä. Ne otetaan kyselemättä vastaan. Koska meillä voisi alkaa julkinen keskustelu katsastustoiminnan tavoitteista ja sisällöstä?