Rauhanturvaaminen, Afganistan ja Suomi

Meille vakuutetaan suut ja korvat täyteen, että suomalaiset ovat Afganistanissa vain rauhaa turvaamassa. Nyt viimeistään pitäisi n.s. suuren yleisönkin silmien aueta, että kyseessä ei ole rauhanturvaaminen vaan täysimittainen sota.

YLE:kin uutisoi USA:n armeijan aloittamasta suurhyökkäyksestä. Sehän ei voi olla mitään rauhanturvaamista vaan sodan entisestäänkin kiihdyttämistä. Aikaisemmin USA laajensi sotaa Barack Obaman johdolla Pakistaniin ja nyt he ovat hänen johdollaan sitä entisestäänkin kiihdyttämässä.

Rauhanturvaajathan menevät taistelevien osapuolten väliin ja yleensä molempien osapuolten luvalla ja luottamuksella. Tässä tapauksessa liittokunta, International Security Assistance Force (ISAF), johon meidätkin on liitetty, on toinen taistelevista osapuolista ja tällä hetkellä ja tähän asti hyökkäävä osapuoli. USA nimittänyt tätä sotaretkeään alunperin "Operaatio pysyväksi rauhaksi" (Operation Enduring Freedom). Osuvampi nimi voisi olla "Enduring War".

Jos me olisimme siellä turvaamassa rauhaa, joukkomme siellä olisivat NATO-joukkojen ja Talebanien välissä ehkäisemässä yhteenottoja. Nyt me olemme osa hyökkäävää armeijaa, vaikkakin vielä takalinjoilla ja töpinässä (toistaiseksi). Ollaanko tässä taas rakentamassa uutta ajopuuteoriaa jossa vaivihkaa ja salaa meidät ujutetaan osaksi hyökkäävää armeijaa ja homma paljastetaan vasta sitten kun on jo liian myöhäistä.

Jos länsimaat ihan oikeasti haluaisivat auttaa afganistalaisia sekä toisaalta kunnon elämän alkuun että hoitamaan asioitaan ihmisoikeuksia kunnioittaen ja demokraattisesti, sinne ei lähetettäisi armeijoita ja sotilaita vaan yhteistyöhakuisia organisaatioita tekemään kauppaa reilun kaupan periaattein sellaisista maatalouden tuotteista ja sellaisin kauppaehdoin, että normaali elämä ilman opiumin viljelyä olisi mahdollista. Silloin tavalliset ihmiset äänestäisivät jaloillaan terroristijohtajia vastaan. Samalla pitäisi myös päästä, esimerkiksi YK:n kasvatus- ja tiedejärjestön, UNESCOn avulla pystyttämään luku- ja kirjoitustaitokampanjoita. Se olisi mahdollisuus kehitykselle sillä rauha ja kehitys ei kasva kiväärinpiipuissa.

Käyrät kurkut ja EU

Nyt EU sitten sallii käyrien kurkkujen myynnin siinä missä suorienkin. Siinä menee eräs viimeisistä järjellisistä EUn tuomista hyödyistä. Kurkkudirektiivihän oli mitä hienoin yritys kohti järkiperäistä ja kestävää kehitystä. Ja lähes tulkoon ainut sellainen EU:sta tullut. Sehän helpotti kurkkulogistiikan kehittämistämistä kestävällä tavalla. Suoria kurkkuja mahtuu pakkauslaatikoihin tiiviimmin jolloin vähemmissä laatikoissa ja vähemmillä kuljetusvälineillä saatiin kuljetettua enemmän kurkkuja. Säästyi työtä, pakkausmateriaaleja, kuljetusvälineitä ja energiaa j.n.e.

Näen tämän linjanmuutoksen osoituksena periaatteellisena, pelkkiä kurkkuja laajempana osoituksena siitä, mikä EU:ssa on tärkeää ja mikä ei. Nyt EU osoitti tällä direktiivin kumoamisellaan, että ei ympäristöllä olekaan niin väliä - pääasia, että business pyörii.

Patsaita ja patsaita

Tallinnassa on pystytetty muutama päivä sitten vapaussodan muistomerkki mahtipontisin juhlallisuuksin. Vuosia sitten Suomeen pystytettiin Maailmanrauhan muistomerkki Helsingin Hakaniemeen. En voi olla vertailematta niiden saamaa vastaanottoa. Molempia on arvioitu sekä taiteellisen vaikutelman että sanoman osalta. Ilmiselvästi näyttää siltä, että samat tahot jotka arvostavat Tallinnan fallossymbolin juhlavuutta sekä viestiltään että ulkoasultaan, aikoinaan haukkuivat Hakaniemenrannan nyrkit pystyssä julistavat pronnsihahmot tyylittömiksi ja vastenmielisiksi. Ja toiset taas vice versa.

Noin yksisilmäistä ja läpinäkyvääkö on ihmisten arviointi? Kaikesta paistaa läpi kyvyttämyys nähdä erilaisia harmaan sävyjä mustien ja valkoisten ääripäiden välillä. Jos siis et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Puolensa pitää osata valita ja sillä pysyä eikä "vääriä" kysymyksiä saa esittää.

Oikeasti maailma on monivärinen ja sävyinen eikä asioilla ole vain yhtäpuolta. Lisäksi asiat näyttävät eri katsantokannoista erilaisilta. Ja vieläpä eri aikoina eri asiat vaikuttavat eritavoin ja näyttävät erilaisilta. Silloin olisi patsasasioissakin syytä muistaa, että vanhojen olisi hyvä antaa olla omilla paikoillaan muistuttamassa ja opettamassa omien aikojensa ajatuksista ja etenkin vallalla olleista sellaisista. Uusia pystytettäessä olisi myös hyvä itsekriittisesti muistaa kenen asialla uutta patsasta pystytettäessä oikeastaan ollaankaan. Ja mitä pystytettävä patsas kenellekin symboloi. Toisaalta koskaan ei varmaan päästä täyteen yksimielisyyteen mistään asiasta - paitsi bulevardilehtien lööpeissä.

Vaalilakeja on kiireesti muutettava

Meillä on presidentin vaaleissa ollut jonkin aikaa voimassa vaalitapa jossa toisella kierroksella joudutaan äänestämään kahden ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneen välillä.

Jo kerran olen joutunut äänestämään erityisesti tahtoni vastaisesti ja siten, että jälkikäteen on hävettänyt ja edelleen hävettää kun piti valita Martti Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin välillä. Molemmat olivat kammotuksia mutta jälkimmäisen koin vielä syyremmaksi joden äänestin edellistä. Ei myöhemmissäkään vaaleissa ehdokas ole ollut mieluinen mutta kuitenkin vähemmän vastenmielinen.

Nyt näyttää, ainakin tällä hetkellä, seuraavien vaalien asetelmat sellaisilta, että toiselle kierrokselle ei ole tyrkyllä sellaista jota voisi edes pienempänä pahana äänestää ja säilyttää jonkinlaisen itsekunnioituksensa. Tuo joukko Sauli Niinistöstä Stubbin kautta Anneli Jäätteenmäkeen on selkäpiitä karmiva. Muukin mnimeltä mainittu joukko aiheuttaa pelonsekaisia kylmiä väristyksiä. He ovat viemässä meitä sotilasliittoon ja erilaisiin miehityssotiin pitkin maailmaa ja ovat tuhoamassa hyvinvoinnin edellytyksiä väestön valtaosalta sekä puhuvat niin totta kuin osaavat.

Ehdotan, että hyvin pikaisesti muutetaan presidentinvaalien vaalijärjestelmää niin, etttä toisella kierroksella on mahdollisuus äänestää molempia vastaan. Ehkä olisi hyvä, että olisi jo ensimmäiselläkin kierroksella mahdollisuus äänestää vastaan. Käytännössä vastaanäänestämisen voisi toisella kierroksella toteuttaa vaikka niin, että lasketaan myös vastaan äänestämeiden äänet koko äänipottiin ja voittajan olisi saatava yli 50 % koko potin äänistä. Mikäli niin ei kävisi, laitetaan ehdokasasettelu uusiksi ja äänestetään uudestaan.

Kataisen lomalle lähtö

Valtiovarainministeri ja puheenjohtaja Jyrki Kataisesta on iso lomallelähtöjuttu tämän päivän Ilta-sanomissa otsikolla "Vaalirahakohu vie Kataista". Siinä bulevardilehden mainosbuffijutussa minun huomiotani herätti kuinka kevyesti hutkiva zurnalisti antoi ohittaa Kokoomuksen vaalirahoitusjutut ja rahoittajien saunottamisen valtion piikkiin valtion tiloissa. Kataisen mukaan heillä ei ole luurankoja kaapissa ja kaikki on "asiallisten yritysten ja ihmisten lahjoituksia". Samaan aikaan toinen keltaisen lehdistön edustaja, Iltalehti kuvailee menoa Nova Groupissa jonka johto oli yksi saunotetuista tukijajoukoista. Ilmeisestikin minulla ja Kataisella on erilaiset käsitykset asiallisesta menosta. Joka tapauksessa meno on muistuttanut SAK:n taannoista vaalimainosta jossa Oiva Lohtander esitti ökyporvaria. Olisikohan mallina ollut Kehittyvien maakuntien Suomen katais-asialliset yritysjohtajat.

Toinen silmiini pistänyt aihe tuossa Ilta-sanomien jutussa oli Kataisen käsitys työelämästä. Sen mukaan hän ei "hyväksy väitettä, että maailma olisi muuttunut sellaiseksi, että meidän on pakko jäädä eläkkeelle 57-vuotiaana, sairaana". Edellinen oli lehtijutun mukaan suora lainaus Kataiselta. Kataisella tuntuu olevan kovin hatara käsitys ja kevyehkö kokemus suomalaisesta työelämästä. Sitä todistaa myös hänen elämänkertatietonsa eduskunnan sivuilla. Kataisen kannattaisikin puhua asiasta yhteisillä saunareissuillaan niille asiallisille tukijoilleen. Hehän työnantajina ovat pitkälti vastuussa työelämästä. Mutta ilmeisesti saammekin kiittää heidän ja heidän kaltaistensa lobbausta siitä, millaista politiikkaa työmarkkinoilla harjoitetaan ja miten hallitus siihen suhtautuu. Nykymeno mukaan lukien työelämän olosuhteet on sitä noiden rahoittajien kaipaamaa yritysmyönteistä menoa.

Katainen kaipaa jutussa myös hienotunteisuutta kanssaihmisiä kohtaan etenkin näin lama-aikana. Ilmeisesti hän tarkoitti tällä asiallista tukijaansa Toivo Sukaria jonka omistama kalustekauppa Masku on Taloussanomien (17/6) mukaan jättänyt työehtosopimuksissa sovitut palkankorotukset maksamatta. Asiallinen Sukari oli hienotunteisesti jättänyt kertomatta asiasta työntekijöilleen.

Toivottavasti äänestäjät oppivat tämän kaltaisesta menosta, että myös vaaliviestejä kannattaa vastaanottaa kriittisesti. Ja toivottavasti Heidi Hautalan ja Satu Hassin perään kuuluttama eduskunnan hajoittaminen ja uudet vaalit eivät toteudu. Silloin nimittäin ennen vaaleja jäisi paljon vaalirahoituskuvioita selvittämättä, ilmeisesti myös vihreiden. Käytetään nyt mielummin tämä pari vuotta ennen seuraavia säännönmukaisia vaaleja asioiden selvittämiseen juurta jaksain ja ennen vaalikampanjoita. Silloin voisi optimistisesti toivoa, että ne käytäisi kaikilla tahoilla rehellisemmin ja avoimemmin.

Mainostamisen vapaudesta

"Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä"

julistaa Vapaa-ajattelijat ja humanistiliitto mainoskampanjassaan parissa suurimmista kaupungeista englantilaisen esikuvansa mukaan. Tampereella he joutuivat muotoilemaan liikennelaitoksen harjoittaman uskonnollisen sensuurin takia tekstin toisin. Jo alkuperäinen englantilainen teksti oli liudennus sikäläisen sensuurin takia. Nyt eri valtatiedotusvälineet YLE ja Sanoma-WSOY etunenässä yrittävät pitää älämölöä asian tiimoilta.

Itsestään selvää tietenkin on, että edellä mainitut tahot eivät korvaansa lotkauta elleivät suorastaan tyrkytä uskonnollisten tahojen sanomaa jossa mainostetaan samaisen, tuskin olemassa olevan yliluonnollisen henkiolennon olemassa oloa. Ilmeisesti nämä tiedonvälitysalan markkinataloustoimijat pitävät luonnollisena, että sananvapaus on tällä tavalla vinoa. Tosin markkinataloudessa kai jokaisella jolla on tarvittava määrä rahaa, pitäisi saada viestinsä perille. Se ei kuitenkaan näytä koskevan hegemonistisessa asemassa olevaa tiedonvälitystä. Heidän ei tarvitse tarjota väylää heidän maailmankatsomuksellisen rakennelmansa kanssa erimieltä oleville edes rahasta. Ilmeisesti ansaintalogiikka menee niin, että kannattaa luopua vapaa-ajattelijoiden ja humanistien pikkurahoista suuremman saaliin toivossa.

Mikäli tiedotusvälineet olisivat aidosti ja objektiivisesti kiinnostuneita ympäristöstään niin he tutustuisivat ilmiöön laajemmalti ja esittelisivät sitä lukijoilleen, katsojilleen ja kuuntelijoilleen. He ottaisivat selvää miksi mainospaikkojen omistajat eivät salli tekstejä alkeperäisissä muodoissaan. Miksi uskovaiset saavat väittää jumalansa, Jahven, Allahin t.m.s, olevan olemassa vaikka heillä ei ole kestäviä todisteita asiansa puolesta mutta uskonnottomat eivat saa väittää vastaavassa tilanteessa niitä olemattomaksi. Lisäksi ihmisiä varmaan kiinnostaisi missä kaikkialla kampanjaa käydään. Meille ei esimerkiksi kerrota kampanjan vastaanotosta Ruotsissa. Tiedonvälitystehtäväänsä vilpittömin mielin lähteneet toimittajat myös selvittäisivät kampanjan saamaa vastaanottoa muiltakin kuin ääriuskovaisilta.

Edelleenkään meillä ei näytä uskonnonvapaus toimivan kuin niiden osalta jotka vallassa ovat. Heillä on vapautensa käyttää uskontoa keppihevosenaan kaikkeen siihen mihin he haluavat sitä käyttää. Mutta eri mieltä olevien oikeuksia saa edelleenkin polkea vaikka uskonnon- ja sananvapaus on lailla ja sen turvana olevilla väkivaltakoneistoilla turvattu.

Obama ja kärpäsen surinaa

YLE uutisoi eilen jutun jonka mukaan Barack Obama listi kärpäsen kesken TV-haastattelua ja vielä sen jälkeen potki ruumista. Uutisen mukaan jokin luonnonsuojelujärjestö olisi paheksunut tekoa. Uutisen kirjoittaneella toimittajalla oli varmaan ihan rattoisaa parempaa skuuppia odotellessaan. Lähinnä loppukevennyksen tasoinen juttu herätti kuitenkin kaksi ajatusta.

Ensinnäkin luonnonsuojelujärjestö oli sikäli oikeassa, että ei pitäisi valikoida suojeltavia eläimiä niiden söpöyden perusteella. Nyt meillä on pahasti tapana päätyä suojelemaan söpöjä tai muuten mielenkiintoisia lintuja ja nisäkkäitä. Erityisenä esimerkkinä on luonnonsuojeluliitonkin symbolina käytetty panda.

Toiseksi kärpäsen tappaminen herätti luonnonsuojelujärjestön ja se Suomen YLEn. Barack Obaman johtama armeija ja liittokunta Suomi mukana tappaa koko ajan ihmisiä Afganistanissa ja Pakistanissa. Mikä herättäisi eri järjestöt ja tiedonvälittimet paheksumaan sitä. Jos kärpäsiäkin halutaan suojella, kuka suojelisi ihmisiä?