Patsaita ja patsaita

Tallinnassa on pystytetty muutama päivä sitten vapaussodan muistomerkki mahtipontisin juhlallisuuksin. Vuosia sitten Suomeen pystytettiin Maailmanrauhan muistomerkki Helsingin Hakaniemeen. En voi olla vertailematta niiden saamaa vastaanottoa. Molempia on arvioitu sekä taiteellisen vaikutelman että sanoman osalta. Ilmiselvästi näyttää siltä, että samat tahot jotka arvostavat Tallinnan fallossymbolin juhlavuutta sekä viestiltään että ulkoasultaan, aikoinaan haukkuivat Hakaniemenrannan nyrkit pystyssä julistavat pronnsihahmot tyylittömiksi ja vastenmielisiksi. Ja toiset taas vice versa.

Noin yksisilmäistä ja läpinäkyvääkö on ihmisten arviointi? Kaikesta paistaa läpi kyvyttämyys nähdä erilaisia harmaan sävyjä mustien ja valkoisten ääripäiden välillä. Jos siis et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Puolensa pitää osata valita ja sillä pysyä eikä "vääriä" kysymyksiä saa esittää.

Oikeasti maailma on monivärinen ja sävyinen eikä asioilla ole vain yhtäpuolta. Lisäksi asiat näyttävät eri katsantokannoista erilaisilta. Ja vieläpä eri aikoina eri asiat vaikuttavat eritavoin ja näyttävät erilaisilta. Silloin olisi patsasasioissakin syytä muistaa, että vanhojen olisi hyvä antaa olla omilla paikoillaan muistuttamassa ja opettamassa omien aikojensa ajatuksista ja etenkin vallalla olleista sellaisista. Uusia pystytettäessä olisi myös hyvä itsekriittisesti muistaa kenen asialla uutta patsasta pystytettäessä oikeastaan ollaankaan. Ja mitä pystytettävä patsas kenellekin symboloi. Toisaalta koskaan ei varmaan päästä täyteen yksimielisyyteen mistään asiasta - paitsi bulevardilehtien lööpeissä.