Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas on avautunut useammanikin kerran Eduskunnassa tehdystä lakialoitteesta jolla luovuttaisi ulkomaalaisen työvoiman tarveharkinnasta.
Lakiehdotuksen tarkoituksena on vähentää byrokratiaa poistamalla Ulkomaalaislaista (301/2004) tarveharkinta EU:n ulkopuolelta tulevilta työntekijöiltä. EU-jäsenyyden aikana sen sisältä, esimerkiksi Virosta, tulevia se ei ole koskenutkaan. Aloitteen takana on kirjava joukko eri eduskuntapuolueiden edustajia kärjessään Vasemmistoliiton Anne Kontula. Muut ovat Juhana Vartiainen/kok, Veronica Rehn-Kivi/rkp, Emma Kari /vihr ja Tytti Tuppurainen/sdp.
Suokas tuntuu olevan ihan n.s. "pihalla" sen suhteen mitä työpaikoilla oikeasti tapahtuu. Oikeastihan ulkomaalaisia työntekijöitä on jo pilvin pimein eikä heidän tulemistaan ole estetty eikä estetä tuolla byrokratian kiemuralla.
Työnantajilla on keinonsa kiertää tuota "tarveharkintaa" m.m. käyttämällä ulkomaalaisia alihankintafirmoja, myös suomalaisten siellä omistamia.
Suokkaan ja muun ay-liikkeen toivoisikin keskittyvän työsuhteenehdoilla keinottelun estämiseen. Tällä tuon lakialoitteen ja sen tekijöiden haukkumisella Suokas ei kuitenkaan mitenkään edistä ay-liikkeenkin tavoitteekseen ottamaa samojen työehtojen ja -etujen saavuttamista kaikille suomalaisilla työpaikoilla työskenteleville.
Julkaisen tämän kirjoituksen myös Uuden Suomen plokissani.
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
maanantai 2. lokakuuta 2017
Roskaako lautaselle?
Kuuluisa TV-Kokki Jyrki Sukula on YLE/Uutisten nettijutun mukaan tehnyt Nordic Business Forumin vieraille muiden ruokien joukkoon roskakalapullia.
Ymmärrän tai ainakin haluaisin ymmärtää Sukulan tarkoituksen edistää kalojen monipuolista hyäksikäyttöä. Ja minustakin tuollainen businesstapahtuma on erinomainen tilaisuus edistää hyvää asiaa.
Mutta jos tarkoitus on edistää ihmisten käsitysten avartumista niin ei liene paikallaan nimittää herkullisia kaloja roskaksi vaikka olisikin n.s. hoitokalustuksen saaliista.
Ymmärrän toki, että hymööriä voi yrittää käyttää apuna viestin perille saattamisessa ja huomion herättämisessä. Pelkään kuitenkin, ettei se toimi tälläisessä yhteydessä. Sitähän on jo yritetty eikä se ole saanut mitään positiivista aikaiseksi.
Paikallaan olisikin ollut positiivisempi lähestymistapa. Vaikkapa glamourin lisääminen arkisena pidettyyn. Se voisi ehkä saada jonkun tämänkertaista kohdeyleisöstä näkemään liiketoimintamahdollisuuksia. Seurauksena voisi olla vaikka moderneja start-up:eja jotka kehittäisivät viimeinkin kustannustehokkaita jalostuskeinoja. Odotankin aikaa jolloin särkipuikot, haukipihvit, lahnapullat sun muut ovat tarjolla valintämyymälöiden kala-altailla turska- ja seituotteiden rinnalla. Ehkäpä myös muinainen herkku kiiskiliemi saavuttaisi ainakin tähditettyjen kurmee-ravintoloiden ruokalistat.
Mutta perimmältään taitaa olla kyse enemmänkin suomalaisten businesshenkilöiden vastenmielisyydestä tuotannollista toimintaa kohtaan kuin kykenemättömyydestä nähdä liiketoimintamahdollisuuksia. He haluavat siirtyä finanssikapitalismiin eikä silloin ole toimivaa keinoa saada heitä innostumaan kalanjalostuksesta vaikka tuotteita nimittelisi miten.
---
Julkaisen tämän kirjoituksen pian myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla: http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/.
Labels:
Elintarviketeollisuus,
Hoitokalastus,
Ruoka
perjantai 11. elokuuta 2017
Näillä palstoilla ei, jum***uta, pilkata Häkkästä
Kaakon viestintä Oy -konserniin kuuluvan Länsi-Savon palstoilla ei ilmeisesti saa laskea leikkiä heidän idolistaan kokoomuslaisesta ministeri Antti Häkkäsestä.
Lehti julkaisi kymmenes kuluvaa kuuta Häkkäsen kirjoittaman äärimmäisen naivin pakinan, joita nykyään komeasti kolumneiksi kutsutaan, koulutuksessa. Siinä ministeri näin kouluvuoden alkajaiseksi riettaasti retostaen kehui kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa.
Itse vastasin kirjoitukseen samanapäivänä, tunnustan pilkallisesti, kommentilla yhdistäen ministeri Bernerin ajaman n.s. "liikennekaaren" ja Häkkäsen esittelemän "koulupolun" näin kirjoittaen:
Näin kirjoituksen tallentuneen sivulle mutta se katosi parin tunnin sisällä. Tallensin sen illansuussa uudelleen mutta yön aikana se katosi sieltä uudelleen.
Lehti julkaisi kymmenes kuluvaa kuuta Häkkäsen kirjoittaman äärimmäisen naivin pakinan, joita nykyään komeasti kolumneiksi kutsutaan, koulutuksessa. Siinä ministeri näin kouluvuoden alkajaiseksi riettaasti retostaen kehui kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa.
Itse vastasin kirjoitukseen samanapäivänä, tunnustan pilkallisesti, kommentilla yhdistäen ministeri Bernerin ajaman n.s. "liikennekaaren" ja Häkkäsen esittelemän "koulupolun" näin kirjoittaen:
"Eiii, ei nyt enää tätäkin --- pitää näppinne erossa koulukaarista ja liikennepoluista vai mitä ne on. Voisiko näille häkkäsille, grahnlaasosille ja bernereille saada jotkut suojatyöpaikat jotta me tavalliset taatiaiset olisimme suojassa näiltä "kehittämiskärkihankkeilta"."
Näin kirjoituksen tallentuneen sivulle mutta se katosi parin tunnin sisällä. Tallensin sen illansuussa uudelleen mutta yön aikana se katosi sieltä uudelleen.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olen huomannut Länsi-Savon toimituksessa olevan joissakin vuoroissa äärimmäisen herkkähipiäisiä moderaattoreita. Heidän hipiänsä on tosin melko vaihtelevasti herkkä. Joskus hieman vapaammatkin muotoilut menevät läpi ja joskus taas varjellaan, esimerkiksi juuri Häkkästä ja myös kristilliskonservatiivisia arvoja. Tällä kertaa taisin osua kipeilevään Kokoomusnäppylään tiedonlevitteen herkällä iholla.
Reaktiosta tulee vääjäämättä mieleen Arvo Salon kuuluisat sanat Lapualaisoopperassa, tosin toiseen tilanteeseen ja toisenlaisiin olosuhteisiin sijoitettuina. Toivottavasti assosiaatiot jäävät vain vilkkaan mielikuvituksen tuotteiksi eikä kyseessä ole laajempi ilmipiirin kiristyminen. Nauruahan vallalle ahneet tunnetusti pelkäävät yli kaiken.
Olisi toivottavaa, että näin maailmanlaajuisesti äärimmäisen vapaksi todetun lehdistön oloissa sorrutttaisi tälläiseen sensuuriin, ei edes vaikka kyseessä olisikin oman paikallisen taustajoukon uusi sankari jolle pedataan suurta uraa.
---
Julkaisen tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuorossa.
Labels:
Antti Häkkänen,
Länsi-Savo,
Sananvapaus,
sensuuri
tiistai 1. elokuuta 2017
YLEn dosentti Leninin kimpussa
Kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth avautuu netti-YLEn pakinassaan manaamaan Lenin-kulttia pois Suomesta satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Erityisesti hän on ottanut hampaisiinsa piskuisen Lenin-puiston Helsingin Alppilassa. Leninin hävittäminen pois silmistä olisi kuulemma "itsenäisyyden juhlavuoden symbolisesti arvokkain teko". Toivooko hän silloin Leninin häviävän myös mielestään?
Jos puiston nimeäminen paikkaseudun historiaan vaikuttaneen henkilön mukaan on kultti niin silloin varmaankin Helsingissä on esimerkiksi salaperäinen Alli Trygg -kultti. Hänellähän on paljon Leniniä suurempi puisto Kalliossa muistutuksena raittiustyöstään ja naapurissa miehensä vastaava. Puhumattakaan niin monesta muusta uskonnollisen palvonnan kohteesta ympäri maatamme. Eräitä viimeisimmistä ja pienemmistä pyhistä lienee kauppaneuvos Carl Pöndinen ja kapakoitsia Aqveliina Heinze jotka saivat tyytyä kujanpätkiin Mikkelin asuntomessualueella.
Ehrnrooth kirjoittaa paljastavasti "Menneisyyden hallinta on taistelua historian eettisestä suunnasta ...". Niinpä, Ehrnrooth haluaa hallita meidän menneisyyttämme eikä siihen mahdu Leninin kaltaisia historian hahmoja joilla on kuitenkin iso ja merkittävä osa meidän historiassamme.
Minun mielestäni nimiä muuttelemalla ja patsaita kaatelemalla entisen historian hävittäminen ja uuden tilalle kirjoittaminen on äärimmäisen lyhytnäköistä konjuktuuripolitiikkaa ja silmiinpistävän sivistymätöntä melskaamista. Meidän pitää pystyä näkemään historiamme kerrokset ja oppia lukemaan niitä.
Ja pitääpä vielä kysyä kuuluuko tuollainen historiattomuus myös julkisen palvelun YLEn toimenkuvaan? Jos ja kun YLE perustelee Ehrnroothin pakinan julkaisemista moniarvoisuudella, olisi suotavaa moniarvoisuuden ulottuvan myös päinvastaisiin ajatussuuntiin. Jos taas Ehrnroothin linja on myös YLEn linja, sen pahempi YLEn uskottavuudelle julkisena palvelijana jollaiselta voitanee odottaa objektiivisuutta, neutraliteettiä ja faktahakuisuutta.
---
Julkaisin tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuorossa.
Labels:
Afganistanin sota,
historia,
Historian hallinta,
Jari Ehrnrooth,
Kultti,
Lenin,
YLE
sunnuntai 2. heinäkuuta 2017
Trumpin linja rauhasta sotaan
Trumpin hallinto on näyttänyt jälleen karvansa ja linjansa tietää France24 kertoa. Tällä kertaa YK:ssa. Rauhanturvaamisen budjettia on pienennetty 570 $ joka lienee n. 7 % koko rauhanturvaamisbudjetista. Samaan aikaan USA, tai ainakin Trumpin hallinto on rajusti lisäämässä omaa sotabudjettiiaan 57 miljardia $ (vain Pentagonin osuus) ja vaatii samaa myös liittolaisiltaan. Todennäköisesti myös n.s. kumppaneiltaankin joihin kai myös me kuulumme.
USAn YK-suurlähettilään Nimrata "Nikki" Haleyn sanoin: "Just 5 months into our time here, we've cut over half a billion $$$ from the UN peacekeeping budget & we’re only getting started.” (Twiitti 28/6 -17). Mitä meillä onkaan odotettavissa rauhan ja demokratian airueilta yhteisessä arvoyhteisössämme? Onko meillä varaa olla mukana tuolla linjalla ja tuossa sakissa?
Suomessa en huomannut tämän jutun ylittäneen uutiskynnystä ja tavoitin tapahtuneen ranskalaisten France24-sivustolta. Ilmeisesti rauhanturvaamisen suurvaltaa eikä sen tiedonlevitteitä ei vain kiinnosta?
---
Julkaisin tämän kirjoituksen myös Uuden Suomen Puheenvuoron Myyryläinen-plokissani.
Labels:
Donald Trump,
rauhanturvaaminen,
sotavarustelu,
USA,
YK
perjantai 30. kesäkuuta 2017
Päivi Räsänen tukee eroakirkosta.fi:tä
Päivi Räsänen on jo vuosia kannustanut ihmisiä eroakirkosta.fi -palvelun käyttäjiksi. Sen tilastoista näkee nuo räsäs-piikit kun hän on avautunut milloin mistäkin. Nyt hän jälleen on kantanut n.s. kortensa VATA:n kekoon. Pitkään onkin ollut hiljaisenpaa kun nykyinen hihhuleiden puhis on niin saamaton. Onhan trendi ollut eroamisissa kasvava mutta iloiset hypähdykset ovat toki aina tervetulleita.
Räsänen kirjoittaa plokissaan kuinka viranomaisten ja julkisten laitosten ei pitäisi mennä mukaan Priden kaltaisiin juttuihin. Hänen argumentaationsa ontuu kuitenkin pahemman kerran sillä viranomaiset ja julkiset laitokset ovat olleet jo ties kuinka kauan mukana erilaisissa kissanristiäisissä. Myös Räsäsen kammoamissa "syviä ristiriitojakin" aiheuttavissa tilaisuuksissa. Räsänen ei vain taida huomata sellaisia silloin kun hän on tilaisuuden järjestäjien kanssa samalla puolella "syvää ristiriitaa". Esimerkiksi julkiset viranomaiset ovat useinkin olleet mukana ev.lut.kirkon tilaisuuksissa aina korkeinta valtiojohtoa myöten vaikka niihinkin liittyy "syviä ristiriitoja".
Viranomaiset ja julkiset laitokset sopivat kuitenkin mitä parhaiten Pride:n kaltaisiin tilaisuuksiin joissa on tarkoitus propagoida suvaitsevaisuutta ja kuten tällä kertaa työmarkkinaosapuolet ovat kannustamassa syrjimättämään ja kiusaamattomaan työelämään. MItähän ristiriitaista Räsäsen mielestä siinä on?
Poliisinkin on hyvä osoittaa asenteidensa muuttuneen sitten niiden aikojen kun homoseksuaaleja pidettiin vielä rikollisina.
Kaiken kaikkiaan toivottavasti saamme tästä taas uuden räsäs-piikin eroakirkosta.fi:n tilastoihin.
---
Julkaisen tämän myös toisaalla Uuden Suomen Puheenvuoron Myyryläinen-plokissani.
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
Tilulilu-Luukkanen
Tunnettu perussuomalainen dosentti Arto Luukkanen julkaisi plokikirjoituksen aiheesta "Uusi, iloinen & rasavilli Situ" jossa hän käsittelee omalla tyylillään persuleiden hajoamista puoluekokouksensa ympärille. Viikkoa aiemmin hän oli julkaissut samasta aiheesta kirjoituksen "Tiina sanoi tilililu...".
Kommentoin hänen jälkimmäistä kirjoitustaan muistelemalla hänen edellisen kirjoituksensa lupausta jättää aiheen pitkäksi aikaa ja palata Venäjän kimppuun seuraavasti kirjoittaen: "Luukkanen kirjoitti edellisessä plokikirjoituksessaan: "Olkooon tämä nyt viimeinen blogi PS puolueen vaiheilta pitkään aikaan." Takki siis pysyi noin päin ihan melkein viikon. Vai onko vajaa kuusi kokonaista päivää pitkä aika Luukkasen horisontissa? Väliin ei ehtinyt yhtään niitä mukamas tärkeämpiä Venäjän asioita.".
Kommentoin myös erään toisen henkilön kommenttia joka esitti ajatuksena, että persulit eivät pysy kasassa ilman yhteistä ideologiaa näin kirjoittaen: "Niinpä, rosvot kiinni -herraviha maistereiden ja tohtorien johdolla ei oikein näytä ideologialta ja kun joiltakin matut raus -älämölöstelijöiltä pienellä rapsutuksella paljastuu ideologia niin porukat hajaantuvat kuin varpusparvi heti kun suuri johtaja ei enää viitsi poistuen takaviistoon."
Tämä ei kuitenkaan Luukkaselle sopinut vaan hän poisti kirjoitukseni sitä kommentoiden "harjoitin älyllistä hygieniaa ja otin muutaman vouhkan älämölöön pois. ))) tämä ei kuitenkaan ole mikään viemäri.".
Esitin sen jälkeen kysymyksen: "On siis "vouhkaa älämölöä" muistaa mitä Luukkanen kirjoitti viime viikolla?" joka sekään ei hänelle sopinut vaan vastauksena oli poisto ja kommentti: "taas lähti...kuten sanoin ei vihapuhetta eikä vouhkausta.". On siis viha puhetta muistella ja muistutella mitä Luukkanen kirjoitti edellisellä viikolla? Samaten on vihapuhetta ja älämölöä arvioida, että heidän herravihallaan ole ideologiaa mutta maahanmuuttokriittisyydellään on.
Itse noita tekstejäni lukiessa en löydä niistä minkäänlaista vihapuhetta ketään vastaan, vouhkaamista tai älämölöä. Toki ilmaus "matut raus" on hieman ehkä rajuhko mutta hain sillä vai samaa ilmaisurekisteriä jota persulit, Luukkanen itse m.l. käyttävät.
Tokihan Luukkasella on tämän sivuston eli Uuden Suomen sallima lupa päättää kuka ja millaisia kirjoituksia plokinsa kommenteiksi sallii mutta jos hän aikoo harjoittaa jonkinlaista "älyllistä hygieniaa" niin silloin pitäisi pyrkiä myös älylliseen rehellisyyteen ja päästä eroon yksisilmäisestä kaksinaismoralismista.
Kaiken kaikkiaan Luukkanen harjoittaa samaa herkkähipiäistä sensuuria kuin mihin olemme saaneet muutenkin tottua perussuomalaisten kanssa. Heidän oma nahkansa on prinsessamaisen herkkä mutta muiden niskaan tulee koko ajan älmölöä ja nyt jo keskinäistäkin tiluliluttelua. Koskakohan he oppivat elämään kalustetuissa huoneissa?
----
Tämä kirjoitus on julkaistu myös hetki sitten Uuden Suomen plokissani myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Labels:
Arto Luukkanen,
Perussuomalaiset,
Sananvapaus,
sensuuri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)