Eräässä pienessä olut-kuppila-pitseriassa istuin kassan lähellä särpimässä matkani ensimmäistä eli nauttimassa oluen ensipuraisusta kun tiskille vaappui supisuomalainen kauniimpaa sukupuolta edustava blondi (- 5 cm juurikasvua). Hänen kuntonsa esti etnistä toiseutta edustavaa tarjoilijaa myymästä hänelle lisää kaipaamiaan virvokkeita. Silloin tämän suomineidon, tekoelovenan, päässä naksasti ja puhe muuttui kertaiskusta aivan käsittämättömäksi rasistiseksi älämölöksi.
Tarjoilija sai kuulla olevansa "mokkakorva", "ääliö", "tunkeilija" j.n.e. Ensin tämä neito yritti sinällään sujuvalla englannilla. Mutta ilmeisesti taito ei riittänyt mieleiseen solvaamiseen joten hän siirtyi selkokieliseen supisuomeen. Nyrkkiä tiskiin takoen hän julisti kuinka hänen tyttärensä on poliisi ja hän hoitaa kuppilan kiinni sekä ajattaa mokkakorvat takaisin Vinku-Intiaan vai mistä nyt olivatkaan.
Tarjoilijan eikä minunkaan rauhoitteluyritykset tehonneet. Vasta virkavallalla uhkaaminen sai suomineidon poistumaan ulos. Siellä hän vielä jatkoi mölyämistään ennenkuin tajusi kadota.
Tarjoilija säilytti ulkoisesti tyyneytensä mutta hänestä oli aistittavissa ymäerrettävää hermostumista. Tilanteen mentyä ohi, hän poistui hermosauhuille. Ja pari seuraavaa kanta-astujaa sai hieman normaalia tiukempia repliikkejä.
Vaihdoin tapauksen jälkeen pari sanaa tarjoilijan kanssa. Hän nimitti korostetusti naista tavalliseksi suomalaiseksi ja minä yritin vakuutella, että hän oli yksilö eikä yleinen suomalaisen malli. Tuskin onnistuin vakuutteluissani, sillä epäilin hieman itsekin käytöstä ja asennetta yksittäistä yleisemmäksi. Lienimme kuitenkin yhtä mieltä, että alkoholilla on kyky kaivaa meistä esiin piirteet jotka normaalitilassa pystymme hallitsemaan.
Koska tässä tapauksessa heräte kammottavaan käytökseen oli omasta humalatilasta johtunut lisäviinatta jääminen, olisiko toisenlainen tarjoilija kirvoittanut toisenlaisen älämölön; huorittelun, homottelun, ryssittelyn t.m.s. nimittelyn?
Pelottavaa onkin juuri tuo, että normaalioloissa ja -tilassa pystymme hillitsemään itsemme ja näyttelemään normaalia mutta pienikin määrä alkoholia ja sopiva vastoinkäyminen saa estot laukeamaan ja mahdollinen ääliö meissä pääsee vallalle. Kuinka moni meistä pidätteleekään itsehillinnällä sisällään tuollaista petoa?
Entä mitä voisimme tehdä jotta tuollainen käytös loppuisi? Millainen valistus voisi tehota? Miten paljon ja millaista kanssakäymistä erilaisten kanssa pitäisi olla? Vai onko pyrittävä sisäsiisteihin käytöstapoihin joilla hillitä sisäistä olemustaan? Ja miten saisimme tälläisissä yksittäistapauksissa ihmisen huomaamaan, että vika oli kokoajan hänessä itsessään ja vain itsessään, hänen omassa ylenmääräisessä juopumuksessaan?
(1 Ikuisen Vapun aukion eli Vaasanaukion ja Brahenkentän välistä Helsinginkatua Helsingin Kalliossa nimitetään Raatteentieksi koska sielläkin "miestä kaatuu".
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti