Tehtyä älyä, ajattelevia koneita ja ällin matkimista?

 Viime aikoina on ollut paljon puhetta ja tohinaa tekoälyksi kutsutusta tekniikan kehittämisen ihmeestä, "artificial intelligence" eli AI kuten anglosaksit sitä nimittävät. Kannattaa heti huomata että nimittävät k.o. älynmuotoa "keinotekoiseksi" eikä vain tehdyksi. Filosofit määrittelevät sen mikroprosessoritekniikkaan perustuviksi järjestelmiksi, jotka pystyvät jonkinlaiseen älykkäänä pidettävään toimintaan. Siitä, mitä voidaan pitää älykkäänä toimintana, on erilaisia mielipiteitä.  Ns. Turingin kokeen mukaan kone on älykäs ainakin, jos sen kanssa keskusteleva ihminen ei erota onko kyseessä kone vai ihminen.  Tiettävästi yksikään järjestelmä ei ole vielä todistettavasti ja kritiikittömästi testiä läpäissyt.  Silti me yleisesti puhumme tekoälystä kuin se olisi jo totta.  Käyn tässä kirjoituksessä läpi joitakin minua eniten kiusaavia epätarkkuuksia tekoälyksi kutsutussa ilmiössä.

Ensimmäiseksi minua häiritsee että tekoälystä puhutaan yksikössä.  Toki käsitteellisestä ilmiöstä voisikin niin tehdä mutta kun lukuisista eri järjestelmistä käytetään yksikköä niinkuin ne yhdessä muodostaisivat ylivertaisen ja kaikentietävän yhden älyn.  Esimerkiksi kun kysytään Grok:lta *) tai ChatGPT:ltä **) tai  Deep Seek:ltä ***), sanotaan kysyttävän tekoälyltä kuin yksi järjestämä kattaisi kaikki tekemällä tehdyt ihmisjärkeä matkivat systeemit.  Järjestelmät ovat kuitenkin erillisiä, erillisten yksityisten yhtiöiden tekemiä tuotteita jotka toteuttavat rahoittajiensa tavotteita, kukin omanaan ja hieman eritavoin sillä ansaintalogiikat vaihtelevat.

Toinen häiritsevä piirre on löysä suhtautuminen siihen mitä äly on.  Sehän on yleisesti  olion kykyä oppia, ymmärtää ja tehdä päätelmiä järkeen perustuen sekä taitoa muuttaa ympäristöään edellisiin perustaen että kykyä ajatella konkreettisen lisäksi myös aineettomia eli abstrakteja kohteita (lähteinä Cambridge:n ja Oxford:n sanakirjat sekä Tieteentermipankki).

Tekoälyksi sanotut järjestelmät on lähinnä kehittyneitä hakukoneita jotka keräävät tietomassaa ja tekevät siihen "datamining:ksi" kutsuttuja hakuja kehittyneillä hakualgoritmeillä sekä muotoilevat vastauksensa keskustelua matkivilla ns "chatbot:eilla" eli "keskusteluroboteilla".  Algoritmit eivät kuitenkaan ole järjestelmän itse luomia ja edelleenkehittämiä eli siis järjestelmä ei itse opi vaan sovelluskehittäjät ja määrittelijät miettivät ja kirjoittavat niitä.  Toki kehittyneimmissä tuotteissa tilastollisin keinoin painotetaan joitakin tietoja ja algoritmeja mutta kyberneettis-kognitiivinen kyky luoda uutta älyä ja "älyä" puuttuu.  Kyse on siis edelleenkin tietojen käsittelystä vaikka toki kehittynein menetelmin ja laajaan tietopohjaa käsitellen sekä manipuloiden sen tuloksia tarjoillen.  Viimemainitty ei ole silti tekoälykauppiaiden luoma vaan paljon vanhempi harhakuva eli visio.

Kolmanneksi tekoälyn antamiin tuloksiin monet suhtautuu ja niitä tarjoilee kuten ennen olisi tapana ottaa vastaan ja julistaa n.s. "jumalan sanaa" (siis oman äläkä pidä muita jumalia sillä hän, kiivas ja kiukkuinen,ei jätä muista syntiä rankaisematta) eli lopullisena ja ylimaallisena totuutena (josta poikkeamisen SOME:n tuomioistuin tuomitsee peikottamalla kelvottomaksi).  Silti älyn yksi keskeinen ominaispiirre on kyky erehtyä. Ihmistenkin äly voi harhautua ja viedä opin ojaan.  Niin siis tekee myös koneellinen äly jos se oikeaa älyä on ja sellaisena siihen pitää myös suhtautua, viallisena ja erehtyväisenä.

Toisaalta mieleeni pirskahtaa myös englantilaisen Samuel Butler:n (1835-1902) kirjoitus ”Darwin among the Machines.". Siinä Butler esittää kehityksen jatkumon kivikunta → kasvikunta → eläinkunta → konekunta.  Perustelu näyttäytyy kovinkin näppärältä ja pätevältä:  Ensin maapallo oli kivipallo jonka valloittivat kasvit ja sen jälkeen eläimet huippunaan Ihminen joka kehittää itselleen koneita joille hän itse jää alisteiseksi hoitajaksi.  Eikä Butlerilla ollut edes hajua roboteista, tietokoneista, n.s. tekoälystä (AI) saati koneiden kyberneettisestä autonomisuudesta vaan hänen aikanaan ihmisten huolella vaalimat höyrykoneet edustivat tekniikan huippua.  Silti hän, ilmeisesti pieni pilke silmäkulmassaan jo ehdotti koneiden liitottojen tulevan korvaamaan m.m. ihmisten avioliitot.

Meillä ja teknologialla on vielä pitkä matka tekemällä tehtyyn älyyn eli keinotekoiseen älyyn joka harjoittaisi omaa älyllistä toimintaa, myös omaksi edukseen.  Meillä on siis ainakin vielä vain olemassa olevan - eritavoin, myös koneellisesti kerätyn - tiedon käsittelyjärjestelmiä jotka muokkaavat ja valitsevat tietoa ihmisen luomin algoritmein ihmisen luomissa tietovarastoissa ihmisen käyttöön.  Ehkä lie hyväkin että pysyttelemme sellaisessa ettemme luo itsellemme tieteiselokuvien dystopioita ajattelevine "leivänpaahtimineen" *****) ja kehitämme vain entistä paremmiksi elävien olioiden käyttöön ja valvontaan tarkoitettua tietojenkäsittelyteknologiaa.

---

*) Grok-chatbot on Elon Musk:n perustaman ja johtaman xAI Corp.:n toteuttama n.s. tekoälyjärjestämä ja sen keskustelurobotti-käyttöliittymä.

**) ChatGPT on Sam Altman:n et al perustama OpenAI inc.:n toteuttama n.s. tekoälyjärjestämä ja sen keskustelurobotti-käyttöliittymä.

***) DeepSeek on Hangzhou DeepSeek Artificial Intelligence Basic Technology Research Co., Ltd.:n (DeepSeek) toteuttama n.s. tekoälyjärjestämä ja sen keskustelurobotti-käyttöliittymä.

****) Samuel Butler : ”Darwin among the Machines.”; The Press; 1863; Uusi Seelanti. Julkaistu käännettynä myös filosofisen Niin&näin-lehden numerossa 3/2019.

*****) "Ajattelevat Leivänpaahtimet" on viittaus Battlestar Galactica nimisiin NBCUniversal:n omistaman SciFi-TV-sarjoihin, elokuviin y.m. kaupallisiin viihdeteollisuustuotteisiin ("Mediafranchising") alkuperäisen Taisteluplaneetta Galactica:n ympärillä joissa Cylon:eiksi kutsuttuja kyberneettisen konerodun edustajia nimitettiin halventavissa repliikeissä leivänpaahtimiksi. Ne ovat yksi ilmentymä meille "pahiksiksi" luoduista ajattelevista koneista.

Miksi suomalainen eliitti nuolee Trumpin saappaita?

Luin brittiläisessä The Morning Star -vasemmistolehdessä julkaistun mainion artikkelin "A fascist international is forming around the Trump regime".  David Lethbridge:n kirjoitus on julkaistu alunperin kanadalaisessa People's Voice -lehdessä otsikolla "Defeating fascism means recognizing its different forms, building the left, and mobilizing a mass united figh".  Se kuvaa hienosti fasismin olemusta.  Se lähee Georgi Dimitrov:n (1882-1949) määritelmistä ja analyyseistä päätyen moderniin trumpilaisuuden analyysiin.

Lethbridge käyttää fasismistä Dimitrov:n määritelmää: "avoin terroristinen finanssikapitaalien diktatuuri jossa korostuu sen kaikkein vanhoillisimmat, kaikkein kansalliskiihkoisimmat ja kaikkein imperialistisimmat piirteet".  Hän korosti ettei fasismi ole valtaa yli työväen ja porvariston luokkien vaan se on finanssikapitaalien totalitarismia.  Se siitetään koska kapitaalit eivät pysty enää pitämään valtaansa ja nautintaoikeuksiaan pehmeämmin keinoin.  ilman sitä porvarillisesta demokratiasta tulee este ylläpitää kapitaalien ylivaltaa.  Tästä olen myös henkilökohtaisesti täysin samaa mieltä: fasismi on suurkapitaalien omistajien äärimmäisiä keinoja suojella ylivaltaansa.

Toisaalta Dimitrov myös korosti ettei fasismilla ole yhtä tiettyä yleistä ja ainutkertaista mallia sen enempää valtaannoususta kuin vallassaolostakaan.  Se on plastista ja muotoutuu tilanteiden ja olosuhteiden mukaan kun kapitaalien omistajien nautintaoikeudet on vaarassa erilaisissa olosuhteissa.  Italialainen Palmiro Togliatti (1893-1964) on todennut vuonna 1935: "fasismi voi ottaa erilaisia muotoja eri maissa" ja "fasismi omaksuu erilaisia muotoja erilaisina aikoina samassa maassa".  Tästä syystä fasismi on mahdollista myös esimerkiksi juutalaisille eikä antisemitismin puute ole todiste fasismin poissaolosta.

Georgi Dimitrov ja Palmiro Togliatti
Vuonna 1935 Kominterm:ssa

Myös nykyään fasismi on, taas, nousussa kapitaalien omistajien tuntiessa nautintansa olevan vaarassa. Tällä hetkellä omistajien kokema uhka ei tule niinkään radikaalilta ja vallankumoushakuiselta työväenluokalta vaan enemmän keskenään kilpailevilta kapitalistien ryhmittymiltä.  Emmehän lie siinä legendaarisessa vallankumouksellisen tilanteen aiheuttavassa kapitalismin kriisistä (aihe josta avautunen jossakin myöhemmässä kirjoituksessa).

Vastakkain ovat idän (Kaukoitä ja Euraasia) ja lännen (USA et al) ryhmittymät ihan brittimaantieteilijä Halford Mckinder:n (1861-1947) Heartland Theory:n *) mukaisesti.  Niinpä suomalainenkin eliitti häpeämättömästi on lähtenyt aikaisemmin haukkumansa Donald Trump:n völjyyn.  Meikäläinen talouseliittimme ja apurinsa poliittisessa eliitissä on suuntautunut ja sitoutunut transatlantiseen kapitaalien suhteeseen.  Trump:han on kiistatta äärimmäisen oikeistolainen jopa USA-laisella mittapuulla ja toimensa chauvinistisia **) sekä fasistisia.  Hän esimerkiksi toimii innolla työväenliikettä ja siihen järjestäytyviä työläisiä vastaan sekä korostaa USAn erityisyyttä "America First" -iskulauseineen (vaikka Amerikka on manner ja ulottuu Tierra del Fuego:sta Kaffeklubbeniin eikä ole vain USA). 

"fasismi voi ottaa erilaisia muotoja eri maissa"

ja

"fasismi omaksuu erilaisia muotoja erilaisina aikoina samassa maassa"

(Palmiro Togliatti; 1935)

Nykyinen fasismi kuitenkin poikkeaa muodoiltaan muun muassa ja esimerkiksi 90 vuoden takaisesta saksalaisesta natsismista ja italialaisesta fascismista kuin myös sen täkäläisistä silloisista muunnelmista.  Poissa ovat silloiset väkivaltainen juutalaisten ja muiden syntipukeiksi nostettujen tuhoaminen, korporaatiot fascistisessa mielessä, rotu"tieteily", "Lebensraum", Suur-Suomen heimohenkisyys j.n.e.  Toki antisemitismiäkin ilmenee mutta se on marginaalinen sivujuonne.  Sen sijaan pinnalle on nyt nostettu erityinen ja erilainen militarismi ja sotahaluisuus, työväen oikeuksien polkeminen, sananvapauden ja poliittisten oikeuksien kaventaminen erimielisiltä.  Ne toki olivat mukana tuolloinkin mutta nyt ne ovat entistä korostuneempi valtavirta.  Kaikkea tapahtuu kansainvälisesti mutta paikoitellen kansallisin erityispiirtein.  Siinä missä USAssa ja UK:ssa viedään työväen järjestäytymisoikeuksia väkivalloin, täällä hallitus säädättää lakeja joilla viedään työväen järjestöiltä neuvoittelumahdollisuuksia, puretaan sopimusyhteiskuntaa ja viedään sosiaaliturvaa, jota Rapakon takana tai Foggy Albion:ssa ei juurikaan ole vietäväksi.  Täällä riittää erimielisten vaientamiseksi "peikottaminen" putinistiksi ***) mutta muualla otetaan kiinni ja tuomitaan vankilaan.  Samaan aikaan Euroopan Unionia (EU) militarisoidaan ja varustellaan.  Nyt ei silti haeta "lebensraum:ia" eikä yritetä ali-ihmisten alistamista vaan toimitaan "demokratian ja vapauksien puolustamisen" valekaavussa.  Ei voida myöskään unohtaa erilaisten äärioikeistolaisten liikkeiden, kuten Alternative für Deutschland (AfD), Rassemblement national (RN), Fratelli d'Italia (Fdl), Reform UK, Perussuomalaiset j.n.e., normalisointia.  Niiden mukana myös äärimmäisempiä liikkeitä on alettu julkisuudessa käsitellä ikäänkuin normaaleina poliittisina ryhmittyminä.  Suomessakin avoimesti rasistinen ja fasistinen Sinimustaliike on hyväksytty puoluerekisteriin.  Nämä ovat selkeitä merkkejä nykyaikaisesta fasismista jolla tähdätään n.s. "Läntinen arvoyhteisön" kapitalistien ylivallan säilyttämiseen ja jopa edelleenlaajentamiseen ja syventämiseen kun kansainvälinen paine sitä vastaan ja moninapaisen ja -tahoisen maailman puolesta kasvaa.  Kun uuskolonialismi ei näytä toimivan, käytetään uusimpia fasismin keinoja.

Koskahan meikäläinen työväenliike havahtuu?  Koska se luopuu imperialistisen sotapolitiikan tukemisesta muuallakin kuin Gazassa?  Sillä olisi laaja työsarka fasismin monia muotoja vastaan taistelemisessa ja työläisten puolustamisessa, ihan kuten Dimitrov totesi ettei fasismi ole välttämätön vaihe kapitalismia vaan sen voi työväenluokka ja työväenliike määrätietoisella työllä väistää.

Taistelu fasismia vastaan on taistelua kapitalismia vastaan, paremman maailman puolesta!

---

*) Halford Mackinder: "The Geographical Pivot of History" (essee); The Geographical Journal, Vol. 23, No.4, (huhtikuu 1904). Alk. luento Royal Geographical Society:ssä. Per viam: Samaa kuviota "anglosaksinen länsi c. Euraasia" käytti George Orwell (1903-1950, oik. Eric Blair) romaanissaan "Nineteen Eighty-Four" kuvaamaan Oceanian ulkopolitiikkaa.

**) Chauvinismi (suom. usein "sovinismi") on kansallisuuusaatteen eli nationalismin äärimmäinen muoto, vietyn kansalliskiihkoon ja yltiöisänmaallisuuteen. Käsite on nimetty Napoleon Bonaparten armeijassa palvelleen kuvitteellisen legendaarisen ja vain fiktiivisen yltiöisänmaallisen sotilaan Nicolas Chauvinin mukaan. Tarinan mukaan tämä sotilas oli fanaattinen ja kiihkoileva Napoleonin ihailija.  Hän jatkoi taistelua vaikka oli haavoittunut jo 17 kertaa. Hänen kerrotaan huutaneen ranskalaisten hävitessä Waterloon taistelun: "Vanha kaarti kuolee, mutta ei antaudu!". Käsite tuli yleiseen käyttöön vuonna 1831 ilmestyneen satiirisen näytelmän La Cocarde Tricolore jälkeen, sen roolihenkilön Nicolas Chauvin:n mukaan. Tätä chauvinismin muotoa ei pidä sekottaa miehiseen ylemmyydentuntoon ja naisten alistamiseen vaikka molemmat usein ilmenevätkin yhdessä ja niiden psykologisessa taustassa lienee yhtenevyyksiä.

***) Peikottaminen putinistiksi tarkoittaa eriävän mielipiteen kumoamisyritystä leimaamalla sen esittäjä.  "Peikottaminen" on käännös nettislangin sanasta "trollata" joka tarkoittaa "höiritä nettikeskustelua", esimerkiksi johdattelemalla keskustelua sivuraiteille tai kompromentoimalla vastapuolta.  "Putinisti" taas tarkoittaa Vladimir Putin:n kannattajaa ja hänen etujensa ajajaa.  Hänhän on lännen julkisuudessa ilmestyskirjan pedosta seuraava ellei jopa itse.

Maailmanpolitiikan arkipäivää

Päädyinpä hieman keräämään yhteenvetoa maailmanpolitiikan arkipäivästä nykykatsannossa. Horisontiksi asetin vuoden 2025 heinäkuun lopun keskellä mätäkuuta ja kohteena valikoitsemani merkittävät tapahtumat maailmalla ja osittain täälläkin, aloittaen näkyvimmästä eli Ukrainasta.

Ukrainassa on parhaillaan menossa edelleen jatkuva Venäjän hivuttava eteneminen samaan aikaan kun USA yrittää siirtyä uusiin seikkailuihin silti kasvonsa säilyttäen.  Se ei halunne uutta Vietnamia tai Afganistania joista lähtivät n.s. "häntä koipien välissä" vaikka nykyään priorisoikin Kiinan ja Iranin tärkeimmiksi vastustajikseen.  Siis Donald Trump:n hallinto pyrkii ikäänkuin neuvotteluratkaisuun jossa USA voi vetäytyä "kasvonsa säilytäen" ja Trump saattaa luoda rauhantekijän mainetta itselleen, haaveillessaan Nobel:n rauhanpalkinnosta.

Volodymyr Zelensky:n hallinto ei enää ole USA:n nöyrä vasalli vaan EU:n ja NATO:n länsieurooppalaisten eliittien, Suomi mukana, yllyttämänä pyrkii jatkamaan sotaa jonka näyttää silti olevan väistämättömästi häviämässä.  Sodan joka on ollut USAn etupiirin laajentamista  ja vuolasta kassavirtaa sotateolliselle kompleksille oligarkkien sivuvirtoineen samalla kun Vladimir Putin:n hallinto on pyrkinyt pysäyttämään lännen etenemistä.  Kiovan johtajat näyttävät hirttäneen itsensä niin sodankäyntiin että menettäisivät hillotolppansa jos ja kun se tulee loppumaan.

Lähi-Idässä jatkuu Israelin Eretz Israel -projekti *).  Se on elimellinen osa USA:n hajota ja hallitse -politiikkaa (divide et impera) Levantissa jossa se haluaa halllita öljyn tuotantoa ja sen kuljetusta sekä myös muita tavaravirtoja Suez:n kautta.  Israel tekee USAn "likaista työtä" pommittamalla vieraita maita ilman n.s. kansainvälisen yhteisön (lue: Lännen ylivaltapyrkimykset USAn johdolla) tuomiota. Sellainen olisi tullut välittömästi jos asialla olisi joku muu kuin oma liittolainen ja haluttu kumppani.  Nyt jotkut polititikot, m.l. suomalainen eliitti, laitetaan hieman heristämään sormea ja sanomaan että "hyi, ei noin saa tehdä" mutta asekauppa ja rahavirrat jatkuu kuten ennenkin, myös Suomesta.  Samalla palestiinalaisten tappaminen ja sorto jatkuu entosellään.  Nyt jo avoimesti puhuvat palestiinalaisten pakkosiirroista Donald Trump:n maalaillessa kiinteistöbusineksiään Gaza:an.

Kiina jatkaa nousuaan taloudellisena ja sotilaallisena mahtina mutta tekee sen sotimatta.  Kiinan kommunistisen puoleen nykyinen puoluejohtaja Xi Jinping asettuu hienosti vanhaan kiinalaiseen perinteeseen jossa linjat on pitkiä ja historiallisia.  Kun Mao Zedong:n aika osoitti ettei kapitalismin yli voi loikata niin nyt he käyvät kapitalismia "pikakelauksella" ja "sosialismi kiinalaisin ominaispiirtein" on jossakin tämän vuosisadan puolenvälin jälkeisessä ajassa. Heidän historiansa ei siis kulje kvartaaleittain vaikka kapitalismia elävätkin.

Kiina ei sotkeudu kauppa- ja projektikumppaniensa sisäisiin asioihin lännen tapaan joten se on yhä halutumpi kumppani esim afrikkalaisille maille jotka ovat maailman ihan viimeisiä vielä loppuun saakka kapitalisoimattomia alueita.  Jotkut niistä vielä melkein feodaalisia klaanihallintoja läntisten siirtomaaisäntien kouluttamine sotilaseliitteineen.  Samaan aikaan Kiina osoittaa kasvavalla armeijallaan Taiwanin **) kuuluvan "yhden Kiinan politiikan" mukaisesti Kiinaan yhtenä sen maakuntana ollen vain (pitkän) ajan kysymys koska se konkretisoituu.

Kiinan ohella BRICS jatkaa merkityksensä kasvattamista vaikka on poliittisesti hyvinkin erilaisten maiden varsin löyhä taloudellinen yhteenliittymä. Se on kasvanut Kiinan, Venäjän, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan muodostamasta liitosta kymmenen maan kokonaisuudeksi (Argentiina luopui Javier Milei:n valtaannousun jälkeen jäsenyydestä).  Lisäksi on 13 kumppanimaan verkosto.  Merkittävä uusi avaus on myös BRICS:n oma kehityspankki eli New Development Bank.  BRICS:llä on myös muita kehityshankkeita vaikkei se näyttäisi pyrkivänkään EU:n kaltaiseksi valtioliitoksi saati yhteisvaluutta-alueeksi.  Joka tapauksesta se on kasvanut merkittäväksi taloudelliseksi vaikuttajaksi: Se on jo suurempi taloudellinen tekijä kuin G7 (liki kaikilla muilla mittareilla paitsi sotilasmenoilla mitattuna) ja sitä se on etenkin keskisessä Euraasiassa. Sen ehkä merkittävimpiä vaikutuksia on sen pyrkimys käydä kansainvälistä kauppaa useilla eri valuutoilla USAn Dollarin asemesta ja se on myrkkyä USAn äärimmäisen velkaantuneelle kansantaloudelle.  BRICS jatkanee kasvuaan sekä jäsenmäärältään että talouksiensa koolla tullen yhä merkittävämmäksi taloudelliseksi ja poliittiseksi toimijaksi. 

Arktisella alueella myös meno jatkuu. USA Donald Trump:n johdolla havittelee Grönlantia sen kaivannaisten ja strategisen sijainnin takia osaksi USA:sta.  Sama juonne lienee muiden seassa myös puheissa Kanadasta USA:n 51. osavaltiona. Olisihan USA:lla ihan eri painoarvo kiistassa Pohjoisen Jäämeren mineraalivaroista m.m. Lomonosovin harjanteella ja muuallakin jos Washingtonilla olisi koko Pohjois-Amerikan pohjoinen rannikko.  Samaan aikaan Venäjä vahvistaa armeijansa oloa omalla rannikollaan ja varmentaa Koillisväylää sekä arkista merenpohjaa itselleen.  USA havittelee oikeata jäänmurtajalaivastoa alueelle ja siihen haluaa itsensä sitoa myös suomalainen eliitti halullaan myydä jäänmurtajataosaamista. Sitä toki on ja sille pitäisi saada laajemmat markkinat mutta USA:n jäänmurtajat ovat osa sen laivastoa eikä sille laivoja toimittavat ole itsenäisiä.  Riskit on siis niin valtavat ettei nykyinen eliittimme taida sitä ymmärtää, tai ainakaan haluta ymmärtää.

USA rakentaa myös Tyynellä valtamerellä sotaliittoaan.  Se muodostaa Australian kanssa AUKUS-liittokuntaa jossa myös UK on omalla vähenevällä painoarvollaan (UK ei enää ole imperiumi vaikkei Lontoossa sitä välttämättä ollakaan sisäistetty, vielä) mukana.  Se on johtanut m.m. Australian uhmaamaan ydinsulkusopimuksen (1968) henkeä ydinkäyttöisillä mutta (vielä) ydinaseettomilla sukellusveneillään.

Samalla m.m. Australia yrittää painostaa Tyynenmeren valtioita jotka yrittävät pitää yllä suhteita myös Kiinaan.  Sen on saanut kokea m.m. Nauru johon Australialla on poliittinen ja taloudellinen alistamissuhde.  Oma juonensa on myös Filipiinien kohtalo vanhoine USA-laisine painolasteineen ***) 

Samaan aikaan Kiina kokee itselleen hyödylliseksi uittaa laivastoaan yhä kauempana omilta rannoiltaan ja Etelä-Kiinan meren riutoilta joita se yrittää omia kiistellen niistä naapureidensa kanssa.  Vastakkainasettelu siis sielläkin kehittyy.

***

Edellä esittelin muutamia maailmanpolitiikan kipupisteitä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on toki muuallakin.  Ne kuitenkin riittäkööt, tällä kertaa, esimerkeiksi laajemmasta kuviosta historian kehityksen tässä vaiheessa.  Koko II Maailmansodan jälkeisen ajan sodan "länsiliittoutuneet" USAn johdolla ovat hallinneet maailmanpolitiikka, mitä nyt NL yritti lyödä kapuloita rattaisiin, joskus paremmalla, yleensä huonommalla menestyksellä.  Se vaihe päättyi NL:n romahduttamiseen jolloin Francis Fukuyama:n silloisten puheiden mukaan historia pysähtyi ja luultiin siirrytyn ikuiseen USA-johtoiseen kapitalismiin ****).  Nyt, vuoden 2008 Sakartvelon tapahtumista *****) lähtien tuota kehitystä on Venäjä pysäyttänyt. Toisaalta Venäjä on alkanut laittaa tosissaan hanttiin vaikka lännellä on vankka suunnitelma ja toisaalta Kiina on noussut maailman suurimmaksi taloudeksi ja kiihdyttää etumatkaansa.  Yhdessä muun BRICS:n kanssa ne muuttavat maailmaa yksinapaisesta lännen hallinnasta moninapaiseksi- ja tahoiseksi sekä valuuttaiseksi verkostoksi.

Taustalla näyttäisi vaikuttavan brittimaantietelijä Halford Mckinder:n (1861-1947) kehittämä "Heartland Theory" ******) (suom. "sydänmaateoria").  Sen mukaan se joka hallitsee maailman "vipu-/napa/sydän-aluetta", hallitsee maailmaa. Tuon keskuksen hän sijoitti Keski-Aasian pohjoispuolelle ja Uralista itään.  Ja sinne tuntuu edelleenkin maailman valloilla olevan hinku.  Venäjä ja Kiina hallitsevat sitä (pivot area) nyt liittolaisina ja yhdessä keskiaasian tasavaltojen (Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan, Uzbekistan) kanssa.  Länsi (crescent), nykyisin Läntisenä arvoyhteisönä tunnettu, yrittää sitä saada käsiinsä kun samaan aikaan "itä" yrittää purkaa sitä uhmaavaa liittokuntaa. 

Kuva: Halford Mckinder:n käsitys napa- ja kehäalueista (1904)

Tokikaan Mckinder ei voinut nähdä kaikkia myöhemmin vaikuttavia seikkoja kun oli viktoriaanisen ajan tieteilijä.  Silti tuo asetelma on hyvinkin ajankohtainen sillä myös myöhemmät hillipohjaisten polttoaineiden tuotannon ja logistiikan sekä valuuttadominanssien vaikutusalueet noudattelevat mielenkiintoisella tavalla hänen hahmotelmiaan.  Suurin muutos lie vain n.s. anglo-saksisen maailman navan siirtyminen Lontoosta Washingtoniin.  Muutos jota ei viktoriaanisessa imperiumissa elänyt olisi voinut kuvitellakaan.

Suomi on Mckinder:n laskelmissa kehää ja siihen meidän eliittimme on meitä hirttämässä. Perinteisesti jo rautakaudelta lähtien olemme olleet idän ja lännen rajalla.  Välillä meitä on yritetty liittää milloin kumpaankin osapuoleen ja lähihistoriamme aikana entistä vahvemmin kehän sotaisiin liittokuntiin, aikaisemmin keisarilliseen Saksaan, Natsi-Saksan "Neuropa:an" (t.m.n. Neuordnung) ja nyt Euroopan unioniin (EU) ja NATO:on.  Tässäkin navan siirros Berliinistä Washingtoniin on enemmän sivuseikka ja riippuvuuden hakeminen ydintä.

Emme siis elä mitään poikkeuksellisia aikoja, vaikka aikalaisista onkin yleensä mukava niin ajatella omasta ajastaan, vaan elämme osaamme suuremmassa ja pidemmässä jatkumossa.  Se ei ole silti determinismiä vaan vain todennäköisiä valintoja mahdollisuuksien rajoissa. Siis vaihtoehtoja on.

Miten siis me ihmiset oppisimme lukemaan maailman tapahtumia ja tekemään objektiivisia johtopäätöksiä joita toimeenpannessamme lopetamme nämä vastakkainasettelut ja opimme elämään rauhassa keskenämme?  Kanssalaisina maailmankylässä.  Meitä suomalaisia koskettaa erityisesti hirtetäänkö meidän jonkin osapuolen imperialistisiin valloitus- ja ylivaltasuunnitelmiin vaan osaammeko navigoida niiden välistä?

---

*) Eretz Israel (suom: Israelin maa) on sionistien Maailman sionistijärjestön (hebr: הַהִסְתַּדְּרוּת הַצִּיּוֹנִית הָעוֹלָמִית; transl: HaHistadrut HaTzionit Ha'Olamit) perustavassa kokouksessaan Genevessä 1896 Theodor Herzl:n (1860-1904) johdolla aloittama projekti jossa on tarkoitus valloittaa n.s. Eretz Israel:n alue eli Suur-Israel rotu- ja uskontopuhtaaksi sionistiseksi valtioksi. Alueen on tarkoitus ulottua "joelta joelle ja mereltä autiomaahan" eli Niililtä Eufratille ja Välimerestä Syyrian autiomaahan ellei peräti Persianlahden pohjukkaan.

**) Taiwan on saari Kiinan kaakkoisrannikon edustalla. Vanhin nimitys lie "Liuqiu" (流求) n. vuodelta 638. Myöhemmin portigalilaiset siirtomaaisännät nimesivät saaren "Ilha Formosa:ksi" (suom. "Kaunis saari") 1500 luvulla. Seuraavalla vuosisadalla kiinalaiset nimesivät sen "Taiwan:ksi" paikallisen Taivoan-kansan mukaan. "Kiinan tasavalta" (ROC) siitä tuli Tšiang Kai-šek:n saman nimisen hallinnon vetäydyttyä sisällissodan tappion myötä saarelle. Hänen hallintonsa seuraajat hallitsevat saarta edelleenkin USA:n avustuksella.

***) Filippiinit oli käytännössä pitkään USA:n siirtomaa. Se oli Espanjan siirtomaa Fernão de Magalhães:n (1480-1521) saapumisesta 1521 USAn-Espanjan sotaan 1898 saakka. Per viam: Magalhães tapettiin Filippiineillä hänen sotkeennuttuaan paikallisten kuningaskuntien erimielisyyksiin.  USAn voiton  jälkeen filippiiniläiset soti USAa vastaan aina vuoteen 1913 mutta saaret oli sen miehittämiä kunnes se sai II Maailmansodan jälkeen nimellisen itsenäisyyden. Alistussuhde ei silti päättänyt ja jatkuu jollakin tasolla edelleenkin. Se näkyy m.m. Filippiinien hallinnon ulkopolitiikassa jossa USA ei anna se normalisoida suhteitaan Kiinaan.

****) USA-lainen valtiotieteilijä ja poliittinen taloustieteilijä Francis Fukuyama ennusti NL:n romahduttamisen yhteydessä esseessään "End of History?" historian loppua ja kapitalismin ikuista voittoa jota hän nimitti eufemismeilla "liberalismi" ja "vapaa markkinatalous". Hän on myöhemmin pyörtänyt kirjoittamansa. Toisaalta "historian loppu" on vanhempi konsepti. Jo Thomas More (1478-1535) Friedrich Hegel (1770-1831) ,Vladimir Solovjov (1853-1900) kirjoittivat siitä.

*****) Vuonna 2008 Sakartvelon hallinto Mikheil Saakašvili:n johdolla hyökkäsi Etelä-Ossetiassa tulitaukosopimuksen nojalla olleiden rauhanturvaajien kimppuun. Venäjän armeija saapui lopettamaan Sakartvelon armeijan hyökkäyksen ja ajoi sen pois. Tapaus kiihdytti Etelä-Ossetian ja Ahasian itsenäisyyspyrkimyksiä ja lähensi niiden hallintoja entisestään Venäjään.

******) Halford Mackinder: "The Geographical Pivot of History" (essee); The Geographical Journal, Vol. 23, No.4, (huhtikuu 1904). Alk. luento Royal Geographical Society:ssä. Per viam: Samaa kuviota "anglosaksinen länsi c. Euraasia" käytti George Orwell (1903-1950, oik. Eric Blair) romaanissaan "Nineteen Eighty-Four" kuvaamaan Oceanian ulkopolitiikkaa.

Työajasta ja sen lyhentämisestä

Työajan*) lyhentäminen on alati ajankohtainen keskustelunaihe. Aikoinaan 1800-luvulla työväenliike alkoi vaatia kahdeksan tunnin työpäivää.  Se kohtasi ankaraa vastustusta porvareilta ja kapitalisteilta. Moinen laiskottelu raunioittaisi koko kansantalouden.  Mitä työväki tuolla vapaa-ajalla tekisi? Ei ainakaan syventyisi "herran sanaan" vaan viettäisi sen 
ruokottomasti synnissä rypien ja veisi koko kansan perikatoon. Niin julisti porvaristo suuressa viisaudessaan.  Kun kahdeksan tunnin työpäivä aikoinaan saatiin, se ei kuitenkaan toteuttanut mitään aiemmista uhkailuista vaan oli eduksi kansantaloudelle ja muullekin hyvinvoinnille.

Seuraava suurempi koitos oli 48 tunnin työviikon lyhentäminen. 1950-luvulla päästiin siihen että lauantaina työpäivä päättyi puoleltapäivin ja 1960-luvulla saavutettiin 40 tunnin työviikko joka tehtiin viidessä päivässä lauantain ollessa kokonaan vapaapäivä.  Näin siis n.s. normaalia työaikaa tekevillä.  Poikkeuksena oli erityisiä päivystyksiä tarvittavat työt sekä teollisuustuotannon pyörittäminen vuorokauden ympäri.  Oma lukunsa on myös ollut leivän leipominen aamuyöstä jotta aamulla olisi piioille hakea tuotetta leipää herrasväen aamiaispöytiin.

Sitten viisipäiväisen työviikon jälkeen ei suurempia muutoksia olekaan tapahtunut.  On vain hieman säädetty toisaalta työläisten ja toisaalta toimi- ja virkahenkilöiden työaikoja yhteen n.s. pekkaspäivillä. Virka- ja toimihenkilöt tekivät lyhyempää 7 1/4 tai 7 1/2 tunnin päivää ja työläiset kahdeksaa tuntia mutta saivat korvauksen erotuksen virallisesti "työajan lyhennysvapaana" eli kansanomaisemmin "pekkaspäivinä"**).

Sen jälkeenkin on jo vuosia keskustelu seuraavasta askeleesta: kuusituntisesta työpäivästä tai vaihtoehtoisesti nelipäiväisestä viikosta.  Paljon on vettä virrannut Mätäojassa ja ollut puhetta mutta vähän on saatu aikaiseksi koska työnantajat ovat saaneet puristettua työväenliikkeen puolustuskannalle.  Poliittinen eikä ammattiliittolinja ole pystynyt ottamaan tilaa uusien omien alotteiden ajamiseen.  Toisaalta myöskään n.s. valtavirtamediakaan ei ole "kiinnostunut" vähäisiä aloitteellisuuksia tuomaan julkisuuteen (vrt. Antonio Gramsci:n hegemoniateoria***)).

Oman mausteensa soppaan tuo työnantajien ikiaikainen jeremiadi toisaalta siitä ettei pitäisi laskea työn tuottavuutta ajan vaan tuloksia ja toisaalta samaan aikaan he itse laskevat tehokkuutta mittaamalla tehtyjen työtuntien määrää kalenteriajassa.

Kokeiluissa ympäri maailmaa, m.l. Suomi, on kuusituntisesta työpäivästä saatu työajan lyhentämistä tukevia kokemuksia:
- Sen on todettu parantavan työn tekemisen tehokkuutta: joutokäynti vähenee, jaksetaan keskittyä paremmin ja kokoaikaisemmin oleelliseen tekemiseen.
- Vähentävän sairauspoissaoloja: työn rasittavuus ei niin rassaa ja aikaa toipua.
- Lisäävän työtyytyväisyyttä ja motivaatiota: kun työläiset ovat virkeämpiä, stressikään ei iske eikä väsymys masenna.

Tutkimustietoa ovat keränneet mm Työterveyslaitos, SAK ja Jyväskylän yliopisto mutta toki vajavaisesti ja tutkimustulosten ristiriitaisuuksia painottaen, ilmeisesti ylenmäärin riippumattomuuttaan ja neutraaliuttaan korostaakseen.  Samalla on huomattu ettei kansantalous kärsi vähenevästä työn tekemiseen varatusta ajasta per ihminen. Itse asiassa taloudellinen toimeliaisuus kasvaa ja kehittyy jollei lyhenevä työaika alenna ansioita.  Silloin ihmiset lisääntyvällä vapaa-ajallaan kuluttavat enemmän ja se lisää kulutuskysyntää ja se taas tarvittavaa tuotantoa ja se parantaa työllisyyttä.  Lisääntyvä kulutus "sataa myös työnantajan laariin" lisääntyvinä tuloina lisääntyvästä tuotannosta mutta vain jos työläisten ansiotaso säilyy, tai kasvaa paranevan tehokkuuden tahdissa.

Oma mahdollisuutensa on lisäksi n.s. 6+6 -malli: Siinä työläiset tekevät kuusituntisia vuoroja mutta työpaikalla pyöritetään kahta vuoroa päivässä.  Työpaikan tilat ja koneet on käytössä 12 tuntia päivässä mutta yksilön työaika on vain puolet siitä.  Kaksivuorojärjestely lyhyemmällä työajalla ei juurikaan tuo esimerkiksi keskeytymättömän kolmivuorotyön haittoja mutta mahdollistaa resurssien paremman käyttöasteen.  Lyhyempi työaika toisi myös nykyiseen keskeytymättömään kolmivuorotyöhön omat etunsa kun vuorot olisivat lyhyempinä vähemmän rasittavia sekä välissä pitemmän palautumisajat nelivuorojärjestelynä.

Toiki muitakin malleja olisi päivittäisen työajan lyhentämisen rinnalle.  Voitaisi lyhentää työviikkoa neljään päivään tai lisätä arkipyhiä tai pidentää vuosilomia.  Itse pitäisin kuitenkin parhaana työpäivän lyhentämistä sillä se helpottaisi tasaisemmin arkirytmiä eikä "jet lag:n" kaltaisia stressaavia äkkimuutoksia olisi.  Silti toki arkipuurtamisen katkaisevilla juhlapäivilläkin****) on merkityksensä elämän pieninä kohokohtina.  Tarvinnemme hyvän lopputuleman saamiseksi useampia lyhennystapoja.

Työajan lyhentämisellä on niin kiistattomat edut puolellaan että työnantajien vastustuksen syyt on etsittävä muualta kuin heidän omista taloudellista eduistaan.  Epäilen sellaiseksi m.m. halua kontrolloida työläisten elämää.  Se näkyi aikoinaan kahdeksantuntisen vastustamisessa ja se näkyy heidän nykyisessä toiminnassa.  He haluavat työläisten olevan kontrolloitavina työpaikoilla ja minimoida sen ulkopuolisen ajan.  Vapaa-aikaakin he toki haluavat kontrolloida m.m. testeillä joilla haetaan loma-aikaista päihteiden käyttöä.

Sekä puoluepoliittisen että ammattiliittolaisen työväenliikkeen tulisi ottaa aloite käsiinsä ja lähteä tiukasti ajamaan työajan lyhentämistä. Sen puolesta on niin vahvat argumentit että niillä luulisi murtavan myös työnantajien porvarillisen hegemonian tiedonlevityksen valtavirrassa.  Liikkeelle voitaisi lähteä vaikka SKP:n lakiehdotuksen pohjalta.  Se kelvannee, ainakin sisältönsä jos ei vaikka ehdottajan, puolesta muillekin. Siis:

Työaika lyhyemmäksi

-

elämä siedettävämmäksi!

---

*) Työaika on se aika jonka työntekijä on työnantajan käytettävissä tekemään työtä työnantajan hyväksi työsuhteessa.  K.o. ajasta työnantaja joko maksaa korvauksen eri tavoin laskettuna (aika-, suorite-, t.m.s. palkka rahassa maksettuna tai muina suoritteina)  ja suoritettuna tai ei maksa.  Se on aika jolloin työläinen on työnantajan käytettävissä tuottamaan lisäarvoa.

**) Pekkaspäivät eli pekkaset on tuolloisen (1984) valtioneuvoston kanslian tulopoliittinen selvitysmies Matti Pekkasen (1925-2004) mukaan annettu nimitys työajan lyhennysvapaille.  Hän oli keskeinen välittäjä järjestelyn luomisessa.

***) Hegemoniateoria on italialaisen filosofin ja vallankumouksellisen teoreetikon Antonio Gramsci:n (1891-1937) n.s. vankilapäiväkirjoissaan esittelemä teoria yhteiskunnan julkisen tietoisuuden hallussapidosta.  Porvarillisessa yhteiskunnassa se valta on porvariston tiedonvälityskoneistolla.  Se päättää mistä yhteiskunnassa puhutaan ja miten.

****) Vapaat juhlapyhät voisi olla vaikka vuodenkiertoon kuuluvia: kunnon kekri (myös keyri tai köyri) katkaisemaan syyspimeät satokauden päättäjäisjuhlalla, auringon liikkeisiin perustuen joulun ja juhannuksen lisäksi kevät- ja syyspäivän tasaukset, keväällä voitaisi vapun lisäksi nauttia ukonmaljoja, loppukesän venetsialaisetkin voisi omaksua, tammikuun lopulla voitaisi vietää hiljaista retriittiä ettei häirittäisi kun otsot ja kontiot kääntää kylkeä j.n.e.  Vanhassa muinaisessa suomalais-ugrilaisessa kalenterista voisi ammentaa lisää.  Sen sijaan kristinuskontoon liittyvät juhlat voisi palauttaa merkitykseltään alkuperäisiksi, kuten joulun talventaittumiseen ja juhannuksen kesäpäivän tasaukseksi y.m.

Miten vastustaa äärioikeistoa?

"Äärioikeistoa vastaan: kaduilla ja vaaliuurnilla"

Viime aikoina on ollut paljon puhetta erilaisten laitaoikeistolaisten ääriliikeiden torjumisesta. Aihetta pärinään on antanut saksalaisen kotimaan vakoiluorganisaation Bundesamt für Verfassungsschutz:n (BfV) määritelmä Alternative für Deutschland -puolueesta (AfD) ääriliikkeenä. Jo aiemmin sen kieltämistä on vaadittu mutta nyt vaatimukset ovat vauhdittuneet.  Herää kysymys onko kieltäminen tarpeen ja tehokas keino vai tarpeetonta ja jopa vaarallista.  Sitä pohdin tässä kirjoituksessa ja tarkoituksella rakennella paralleeleja kotoiseen politiikkamme ja sen ääliöoikeistolaiseen poliittiseen faunaan.

Saksan BfV on vanha organisaatio, perustettu 1950, joka luotiin II Maailmansodan jälkeen muka siivoamaan natsismia ja fasismia läntiseltä Länsi-Saksasta eli Saksan liittotasavallasta (läntinen Saksan miehitysvyöhyke).  Siitä muodostui kuitenkin nopeasti pikemmin oikeiston lyöma-ase vasemmistoa vastaan.  Sen avulla siivottiin varsinainen vasemmisto pois julkisista viroista, koulujen siivojia myöten.  Silmänlumeeksi aika-ajoin puuttuivat myös joihinkin entisiin natseihin mutta valikoiden harmittomia ja vähemmän merkittäviä.  Nyt sitä käytetään porvarillisen politiikan nostattaman aiheellisen tyytymättömyyden ruokkimaa äärioikeiston hillitsemiseksi.  Tarkoituksena näyttäisi olevan enemmin oikeutetun kritiikin kuin sinällään äärioikeiston itsensä suitsiminen.  Fas(c)ismi/natsismihan on kapitaalien omistajien väline nautintaoikeuksien turvaamiseen mutta sille ei nähtäne akuuttia käyttöä - vielä.

Vaihtoehto on 2013 perustettu saksalainen ääri-/ääliöoikeistopuolue. Se ratsastaa yleisellä Alt-Right -aallolla, samalla jolla "trumpistit" USA:ssa, Reformipuolue UK:ssa, monet "vapauspuolueet" ja meillä täällä Perussuomalaiset fraktioineen.  Se on todella aidosti äärioikeistolainen ja jos ei täyttä fasismia niin ainakin kolmen vartin verran (jos vertaa esimerkiksi sikäläiseen Reichsbürger-liikkeeseen *).

Saksassa sekä oikeiston konservatiivinen CDU/CSU-ryhmittymä että SDP ja sen viimeisin "Ampelkoalition" (myös "rot-gelb-grüne Koalition") **) ovat harjoittaneet oikeistolaista sotahakuista ja kurjistavaa politiikkaa.  Se on herättänyt oikeutettua tyytymättömyyttä tavallisissa ihmisissä.  Sikäläinen vasemmisto Linke ei ole pystynyt tarjoamaan uskottavaa vaihtoehtoa vaan protesti on satanut AfD:n laariin.  Samaan aikaan m.m. UK:ssa Nigel Farage:n Reformipuolue (ent UKIP, Brexit Party) on hyötynyt sekä Tory:jen ***) että Labour:n oikeistolaisesta kurjistamispolitiikasta ja sotahakuisuudesta.  Meno on jokseenkin samankaltainen myös täällä Suomessa: Kokoomus, Keskusta, SDP y.m. ovat erilaisilla koalitioilla harjoittaneet myös kurjistamispolitiikkaa.  Täälläkään vasemmistolaisempi Vasemmistoliitto ei ole tarjonnut uskottavaa vaihtoehtoa vaan on esimerkiksi sotariekunnassa tiukasti mukana.  Siten Perussuomalaisille on avautunut mahdollisuus "vallan valitusosastona" hyödyntää ihmisten tyytymättömyyttä vaikka tarkoituksenanaan ei ole kuitenkaan muuttaa menoa vaan vain suunnata ihmisten tyytymättömyys mitään muuttamattomaan älämölöön.

Ainoa ero saksalaiseen menoon on, että valtaapitävät ovat nähneet täällä hallitusvastuun sopivan PS:lle toisaalta hillitsemään heidän kokoaan ja toisaalta heitä käytetään tekemään n.s. "likaista työtä" m.m. valtiovarain-, liikenne-, ja sisäministeriössä nykuisessä hallituksessa. Tekniikka toimi aikoinaan samaan käytetyn Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) kanssa. Nyt aika tulee näyttämään toimiiko se vielä nykyoloissakin.

Oikeistolaista, kapitalismia pönkittävää menoa, niin perinteisemmän talousliberaalin business-oikeiston kuin laitimmaisten fasisti- ja natsilarppaajien, vastustettaisi kieltoja tehokkaammin paremmalla politiikalla.  Kiellot jopa ruokkivat heitä antamalla tilaa uhriutumiseen, jota esimerkiksi Perussuomalaiset on jo menestyksellä käyttänyt hyväksi.

Tarvitaan poliittinen muutos jossa äänestäjät voivat aidosti ja luottavaisina valitsemiensa tekemiseen valita haluamansa poliittisen ryhmittymän ja sen edustajia ilman pelkoa myöhemmistä kabinetti-intrigeistä ja n.s. "lehmänkaupoista" ****) ja "juhlapuheista" joilla vaalilupaukset vesitetään.   Jotta päästäisi aidosti muutokseen, siihen että kurjistamispolitiikka käännettäisi kehittämispolitiikaksi, tarvitaan radikaalia käännettä perinteiseen politiikan tekemisen tapaan.  Se vaatii n.s. perinteisiltä puolueilta rehellisempää otetta äänestäjien nähdä minkä on kunkin ryhmittymän perimmäinen olento: porvarit tukemassa kapitaalien valtaa sekä vasemmisto työväen ja vähäväkisten asialla.  Porvareille se tarkoittaisi vain sanahelinän lopettamista Elinkeinoelämän keskusliiton raa'an sanoman edestä.  Vasemmistolle, niin nimi- kuin todellisellekin, muutos olisi isompi. Pitäisi muuttaa sekä politiikan sisältöä että siitä puhumista. Tärkeimmät muutosta tarvitsevat epäkohdat ovat:

- Leikkauspolitiikka ei tuo kasvua, ei talouteen, työllisyyteeen, hyvinvointiin eikä muuhunkaan.  Sodanlietsonta ei tuota vaan syö, tappaa ja tuhoaa - kaikkea.

- Vanha propaganda ei mene enää läpi: mustan sanomiseen valkeaksi ei enää uskota.

Muu seuraa konkreettisina yksityiskohtina perässä.  On siis:

1) Asetettava tavoitteet aitoon tavallisten ihmisten hyvinvointiin: toimeentulo, terveys, rauha. S.o. muutos kapitalistiseen menoon.

2) Alettava puhua totta ja perusteltava se tiedolla keskittyen oleelliseen ja muodosten ymmärrettävät viestit.

3) Pidettävä puheensa.

Vain siten pysäytämme ääliöoikeiston populistisen harhautuksen onnistumisen jatkossa, pysäytämme m.m. Perussuomalaiset y.m. meidän tyytymättömyyttämme ohjaamaan luodut harhautusmekanismit. Jos ja kun (on pakko) onnistumme, taltutamme populistisen ääliöoikeiston ja saamme myös aidon muutoksen aikaiseksi kohti parempaa ja oikeudenmukaisempaa elämää.  Tämä pätee niin ulkomailla kuin meillä täälläkin.

Summa summarum:

Parempi maailma on meidän saavutettavissamme.  Tarvitaan vain suunnanmuutos, kuten moniaalla ja monesta asiasta on tavattu sanoa: "muutos on välttämätön!".  Se on sitä edelleenkin myös meille yhteiskunnallisesti. On siis saatava ihmisiä tekemään työtä maailman parantamiseksi sillä ilmaiseksi sitä ei meille anneta.  Se on työläisten ja muiden tavallisten ihmisten tehtävä itse ja se on ryhtymistä ja tekemistä vaille valmis - vorwärts!

---

*) Reichbürger-liike on saksalainen kummallinen joukko keskenäänkin erilaisia joukkiota jotka haluaisivat palata muinaisiin Saksan suuruudenaikoihin eli keisariaikaan.  Kiile on jokseenkin äärioikeistolainen ja konservatiivinen mutta sekalainen: uus- ja vanha-natseja, keisarimielisiä j.n.e. mutta ennenkaikkea haikailevat vanhoja saksalaisia opmistuksia Preussissa ja Puolassa.  Liikkeessä on myös väkivaltaisia ryhmiä ja sen kuumapäisimmät yrittivät jonkinlaista kapinaa vuonna 2022.

**) Ampelkoalition eli liikennevalokoalitio on saksalainen vuosien 2021-2024 hallitusliittouma puolueiden värisymboleiden mukaan: punainen SDP:stä, keltainen Liberaalidemokraateista (FDP) ja vihreä Vihreästä puolueesta (Bündnis 90/Die Grünen).

***) Tory:t on tässä käytetty suppeimmassa merkityksessään tarkoittamaan UK:n konservatiivipuoluetta (oik. "The Conservative and Unionist Party", yleisesti "the Conservative Party"). Laajemmin "tory" tarkoittaa "toryismin" kannattajia, yleisesti konservatiiveja anglosaksisissa maissa.

****) Lehmänkauppa on sävyltään halveksiva kuvaannollinen ilmaus tarkoitaen vastapalveluksiin perustuvaa poliittista vaihtokauppaa. Sitä käytetään etenkin politiikassa tilanteista, joissa puolueet hankkivat omille pyyteilleen tukea saadakseen niiden taakse välttämättömän enemmistön. Vastapalveluksena yleensä tuetaan muille mieluisia hankkeita. Se on luonteeltaan pejoratiivinen ja halveksiva. Lehmänkaupoilla voidaan viitata myös periaatteista tinkimiseen. Sana viittaa vertauskuvallisesti agraariyhteiskunnan kaupankäyntiin lehmillä. Alkunsa se sai Ruotsissa sosiaalidemokraattien ja talonpoikaisliiton hallitusyhteistyön käynnistämistä keväällä 1933 (ruots. "kohandeln").

Ei miinoja vaan Rauhaa rajalle!

Suomen valtiojohto, tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Riikka Purran/Petteri Orpon hallitus ovat päättäneet irtautua Ottawan sopimuksena tunnetusta kansainvälisestä sopimuksesta "The Convention on the Prohibition of the Use, Stockpiling, Production and Transfer of Anti-Personnel Mines and on their Destruction" vuodelta 1997 ja muut sotakiimaiset komppaavat.  Osa jopa kilpailee kuka ensimmäisenä oli sopimusta vastaan.  Suomi liittyi sopimukseen 2012 ja liittymistä on kovasti henkilöity silloiseen tasavallan presidenttiin Tarja Haloseen ja ulkoministeriin Erkki Tuomiojaan.  Sopimusta valmistellut kampanjaorganisaatio "International Campaign to Ban Landmines (ICBL)" sai Nobel:n rauhanpalkinnon 1997.

Sopimuksella kielletään n.s. henkilömiinojen (anti-personnel mines, mines antipersonnel,Противопехотные мины) kehittäminen, valmistus, varastointi ja käyttö sekä sellaiseen kehottaminen t.m.s. Henkilömiinoilla tarkoitetaan sopimuksessa "miinaa joka on suunniteltu räjähtämään ihmisen läheisyydestä tai kontaktista ja lamauttaa, haavoittaa tai tappaa yhden tai useampia ihmisiä".  Muita miinoja se ei koske.

Jo sopimuksen valmistelusta ja etenkin siihen liittymisestämme lähtien tietty osa oikeistoa ja etenkin sen äärimmäinen oikea laita ovat vastustaneet sitä ja pitäneet sitä "kulttuurimarksilaisena" *) juonena ja "putinismina" **).  Mukana on toki myös jonkin verran muita kuin oikeistolaisia, ihan jopa yksittäisiä vasemmistolaisia myöten.

Armeijan suhtautuminen on ollut peitellysti kaksijakoinen.  Julkisuudessa armeijan johto on tukenut virallista ulkopolitiikkaa ja vakuutellut miinojen olevan korvattavissa modernimmalla tekniikalla. Peitellymmin sieltä on kuulunut ääniä kieltoa vastaan.  Nyttemmin miinahimo on avoimempaa.  Salailua kuitenkin jatkavat kun esimerkiksi puolustusministeriö on selvityttänyt armeijalla miinojen käyttöä hiljaisuudessa ja muuta julkisuuteen selittäen Antti Häkkäsen käskystä.

Henkilömiinojen kiellon taustalla on niiden epäinhimillisyys ja kontrolloimattomuus.  Ne ovat olleet tehokas ase jalan etenevää jalkaväkeä vastaan, ja lienevät edelleenkin (m.m. kokemukset Ukrainan sodasta jossa niitä on paljon käytetty molemmilla puolilla, sekä sopimuksen ulkopuolella oleva Venäjä että siihen liittynyt Ukraina).  Kuitenkin sen lisäksi ne jäävät sodan lopettamisen jälkeenkin maastoon ollen vaarallisia siviileille vuosikymmeniä.  Tästä on  kokemuksia niin II Maailmansodan, Vietnaminsodan kuin monen muunkin sodan jälkeisiltä ajoilta, ihan Lappia ja Karjalankannasta myöten.

Meille vakuutetaan, joko naivin sinisilmäiset tietämättömyyttään tai tarkoituksilla harhaanjohtaen, ettei Suomen armeija levitä miinoja holtittomasti vaan tekee kartat ja kerää käytön jälkeen pois.  Siitä ei ole kuinketaan mitään takeita. Ei niitä kerätty Karjalankannakselta eikä Itä-Karjalasta tai Lapistakaan kun "taiston tuoksinassa" ei aina ehditä karttoja tehdä tai ne häviävät vaikka toki harjoituksissa niin tehdäänkin.  Myöskään emme voi luottaa etteikö Suomen armeija levittäisi miinoja ihan yhtä holtittomasti kuin esimerkiksi maailman teknisesti taitavimpana ja moraalisesti ylivertaisimpana meille esitelty USAn armeijakin.  Sehän pudotti m.m. Pohjois-Vietnamiin lentokonelasteittain muovisia lasten leluiksi naamioitua miinoja joita ei voi havaita miinaharavien metallintunnistimilla.  Meidän armeijamme ei ole yhtään galantimpi eikä humaanimpi kuin muutkaan sotajoukot, jos ei myöskään raaempikaan.

Nyt valtiojohtomme, presidentti Stubb ja hallitus, on ilmoittautunut pyrkivänsä irrottautumaan sopimuksesta.  Se on äärimmäisen vakavaa ja vaarallista piittaamattomuutta ihmisten, etenkin siviilien hengistä.  Toivottavasti vastuulliset ihmiset saavat vielä tuon päätöksen pyörrettyä.

Ei miinoja vaan Rauhaa rajalle!

Meidän tulisikin pitää "kynsin hampain" kiinni Ottawan sopimuksesta ja harjoittaa taitavaa ja vastuullista diplomatiaa jotta entistä useampi maa liittyisi sopimukseen.  Erityistä huomiota tulisi kiinnittää merkittävimpiin sopimuksen ulkopuolella oleviin, kuten USA:an, Venäjään, Kiinaan ja Intiaan.  Samaten sopimuksen rikkomuksiin tulisi puuttua, esimerkiksi Ukrainan hallinnon toimiin.  Säilyttäkäämme siis Ottawan sopimus ja sen edes pieni yritys olla vähän  humaanimpia.

-----

*) "Kulttuurimarksismi" on äärikoistoissa käytetty pejoratiivinen salaliittoteoria marksilaisesta salakavalasta vaikutuksesta tieteeseen, kulttuuriin ja lansimaisiin yhteiskuntiin,  Se on luotu laajentamalla nykyaikaan kielteistä ideologista suhtautumista sosiaalipolitiikan tutkimusta kehittäneeseen n.s. Frankfurtin koulukuntaan joka aloitti 1920-luvulla Frankfurt:n yliopistolla.

**) "Putinismiksi" (Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan nimettynä) tarkoitetaaan suppeammin kaikkea politiikka, puheita, mielipiteitä joiden voi joku katsoa olevan jollakin tavalla hyödyksi Venäjälle.  Laajemmin kaikkea sitä minkä ei voida todistaa olevan sen etuja vastaan.  Etenkin poliittisen oikean laidan paljon käytetty propagandakalu mutta myös käytössä muilla joilla on venäjän vastainen asenne (vrt "russofobia" ja "misorussismi").  

Ääliöoikeiston nousu - toivottavasti pian myös tuho

Pidä ympäristösi siistinä

 Viime aikoina on  nähty monissa läntisissä maissa äärioikeiston (oik. ääliö-) nousuja. Meillä Perussuomalaiset "jytkytteli" jo aiemmin ja kääntyneet jo(?) lasku-uralle. Muualla nousuja putkahtelee vieläkin: trumpismi (MAGA-ismi?) USA:ssa, Italiassa tällä hetkellä Giorgia Meloni:n "Italian veljet" (Fratelli d'Italia), Marine le Pen:n "Kansallinen kokoomus" (Rassemblement national, RN) Ranskassa y.m. sekä viimeisimpänä "Vaihtoehto Saksalle" (Alternative für Deutschland, AfD) Saksassa.  Selitykseksi on tarjoiltu maahanmuuttoja ja sen nimiin manattuja eräitä väkivaltaisia oireita kuitenkaan analysoimatta syitä yhtään sen tarkemmin kuin mitä oikea äärilaita itse julistaa.

Minusta äärioikeiston nousun takana on suurempia ja perustavaalaatuisempia yhteiskunnallisia syitä.  Maahanmuuton kritiikki on vain ilmentymä keinoista luoda vastakkainasettelua "me, samanlaiset c. muut, erilaiset".  Se on keino osoittaa syntipukkeja mutta ei näytä juurisyytä.  Se löytyy pikemmin kapitalistisiin tuotantosuhteisiin liittyvien nautintaoikeuksien puolustamisesta.

Nationalismi ja siihen liittyvä erottelu meihin c. muihin on ollut oleellista koko kapitalistisen ajan (joiltakin osin jo aiemminkin) kun kansalliset kapitalistit ovat vaalineet tuotannollisessa kapitalismissa*) toisaalta valtaansa työvoimaan ja toisaalta markkinoihin.  Siihen kansallisvaltio romanttis-nationalistisine**) ihanteineen on ollut oiva keino.  Nyt kun olemme siirtymässä finanssikapitalismin*) oloihin, teollinen tuotanto ei olekaan enää keskeistä kapitaalien kasvattamisen keinona vaan finanssispekulaatiot.  Silloin kansallinen työvoima ja markkinat menettävät merkitystään siirtyen globaaliksi haettaessa ns. "suotuisan kustannustason" tuotantoa.  Samalla yhä isompi joukko voidaan syrjäyttää yhteiskunnasta koska eivät ole hyödyllisiä kapitaalien omistajille.

Syrjäytetyt on uhka vallalle
-
siksi äärioikeisto

Omistajat kuitenkin tunnistavat tuon syrjäytettyjen poliittisen merkityksen jos saavat olla vapaina: he ja heidän tukijansa ovat uhka valitseville nautintaoikeuksille.  Siinä hallinnassa omistajilla on useita keinoja:
- "Panem et circences" eli roomalaisten "leipää ja sirkushuveja" lähestymistapa. Nykyisessä sovellutuksessa leivän asemesta panostetaan sirkushuveihin eli viihdehömppään. Visailukisailut ja huippu-urheiluspektaakkelit nostetaan tärkeämmiksi kuin yhteiskunnalliset asiat "porvarillisen hegemonian" ***) keinoin. Tuloksena kiinnostumattomuus yhteiskunnallisista kysymyksistä.
- Yhteiskunnallisen keskustelun ohjaaminen sivuraiteille populistien avulla (vrt Antonio Gramscin Hegemoniateoria).  He keskittyvät oireisiin ja ja syntipukkien osoittamiseen.  Silloin vanhan sanonnan mukaan "porvari saa nukkua yönsä rauhassa" kun huonompiosaiset ovat toistensa kimpussa.
- Suoraa väkivaltaa käytetään jos pehmeämmät julkisuudenhallinnan keinot ei enää pelitä.  Poliisi puuttuu yhä brutaalimmin erimielisyyden osoituksiin jotta aktiivit mukiloidaan ja muut ymmärtävät varoa.  Samalla poliittinen valta kiristää kansalaisten ja etenkin työläisten vaikuttamismahdollisuuksia m.m. AY-liikkeen kautta.
- Fasismi väkivaltaisena äärimmäisenä(?) kapitalismin muotona jossa yhteiskunnan syrjäytetyistä nostetaan erilaisia joukkioita ja militioita osoittamaan sopivia vastustajia tyytymättömille. Silloin hyökätään sellaisten heikompien kimppuun jotka on helppo osoittaa: aik. juutalaiset, nyt maahanmuuttajat j.n.e.  Vähäväkiset on silloin toistensa kimpussa eikä kapitaalien omistajien.  Vastustajiksi aina valikoidaan sellaisia jotka on helppo erottaa toisenlaisiksi, eriväriset, eri kieltä puhuvat, erilaisia tapoja omaavat j.n.e.

Samaan aikaan kapitalismi alkaa kuluttaa resurssejaan loppuun.  Ne eivät toki ole vieläkään lähimainkaan kaikki kulutetut ja Afrikka vielä suurelta osin kapitalisoimatta.  Kehittyneissä maissa silti n.s. "voiton suhdeluku" eli porvarillisen taloustieteen sanoin "sijoitetun pääoman suhteellinen tuotto" laskee eli tarvitaan isompia pääomakasautumia jopa entisten voittojen saavuttamiseen kun niiden pitäisi kasvaa.  Siihen tarvitaan finanssispekulaatioita yhä enenevillä määrillä n.s. "höttöntöttörahaa"****) ja väkivaltaa pitämään spekulaatiomarkkinat kasassa ja riittävän häiriöttöminä sekä veronmaksajat maksamassa jos ja kun häiriöitä silti ilmenee (n.s. pankkisektorin pelastamiset).  Kehitys johtaa väistämättä siihen että toisaalta kapitaalien omistajat joutuvat kisaamaan kapenevista keskinäisistä nautintaoikeuksistaan ja toisaalta varmistamaan asemiaan myös niitä muita ihmisiä vastaan jotka vaativat oikeudenmukaisuuttaan.

Ääri- eli ääliöoikeisto tarjoaa siinä mainion välineen ohjata populismillaan ihmisten oikeutettua tyytymättömyyttä pois ratkaisevasti vaikuttavasta, toisaalle alämölöön toisia vähäväkisiä kohtaan ja jopa taisteluttamaan heitä keskenään jotta kapitaalien omistajat voivat olla heidän suhteensa rauhassa.  Lisäksi äärioikeiston väkivaltahakuisuutta käytetään hyväksi pitämään väkivallalla erimieltä olevia kurissa.  Valtiokoneiston ja äärioikeiston väkivaltaorgaanit ovatkin toimineet jopa yhdessä vasemmistoa ja antifasisteja vastaan vaikka ajoittain julkisuudessa pidetään mielikuvaa poliisin tarkkailevan ko joukkioita.  Tässä suhteessa otollisia rekrytoitavia ovat omasta sosio-ekonomisesta asemastaan huolissaan olevat (vrt. sosiologiset tutkimukset n.s. "jytkyistä" *****)).

Aikoinaan fascistit ja natsit nousivat liki sata vuotta sitten juuri näillä teemoilla.  Samaten meidän n.s. protestiliikkeet aina Ernesti Hentusen Radikaalista kansanpuolueesta ja sen Totuuden torvesta vennamolaisten kautta Perussuomalaisiin.  Näin äärioikeiston populistisen liikehdinnän taustalla onkin aina perimmäiset juurisyyt kapitalismin kehityksessä omalla elinkaarellaan. 

Niinpä hallitsevan luokan eli kapitaalien omistajien kriittinen mielenkiinto, m.m. "yhteiskuntarauhasta", ei kohdistu sitä oikeammalla olevien muodostamaan uhkaan kuin juhlapuheissa.  Käytännön toimissa he tekevät yhteistyötä.  Suomessa Perussuomalaiset ovat hallituksessa muiden porvareiden kanssa, Ruotsissa Sverige demokraterna (sic!) on porvarihallituksen "harmaa eminenssi", Saksassa juuri vaalit voittanut CDU/CSU puhuu vakavasti yhteistyöstä AfD:n kanssa j.n.e.  Toki lisäksi on sekalainen joukko erilaisia muita äärioikeiston fraktioita, Sinimustaa liikettä, Pohjoismaisia vastarintaliikkeitä, Action club:eja, heavy-musiikki bändejä y.m. mutta niitä ei, ainakaan vielä, ole ole nostettu sillä ilmeisesti valtaa pitävät kapitaalien omistajat eivät vielä näe niille akuuttia tarvetta. Silti kaikki porvariston eri fraktio, n.s. "maltillisetkin", ovat samalla asialla, eri ryhmittymille on vain omat roolitukset.  Niinpä porvarillinen valtio ei estä fasismin nousua vaan jopa tukee sitä - onhan heillä yhteiset perimmäiset tavoitteet.

Äärioikeiston torjuminen on työväenliikkeen tehtävä

Mitä on siis tehtävä? - Äärioikeiston torjuminen jää työväenliikkeen tehtäväksi.  Vain vahva joukkovoima voi meidät pelastaa.  Siihen tarvitaan kaikkia joukkoja: poliittista vasemmistoa, ammattiyhdistysliikettä, nuorisojärjestöjä, yksittäisiä kansalaisia j.n.e. mutta ennenkaikkea juurisyihin tunkevaa poliittista analyysiä ympäröivän yhteiskuntamme rakenteista ja prosesseista.

---

*) "Tuotannollinen kapitalismi" on kapitalismin alkuvaihe jossa industrialismilla oli määräävä asema. Teollistuneessa kansantaloudessa kapitaaleja kasattiin Karl Marx:n kaavan R->T->R' eli pääomalla pyöritetään tuotantoa ja se tuottaa enemmän pääomaa. Erotuksena myöhemmästä "finanssikapitalismista" jossa pääomia kasataan ostamalla ja myymällä rahaa itseään: R->R'

**) Romantiikka on tässä kulttuurisessa ja älyllisessä mielessä, ei intiiminä rakkauselämän muotona, eli valistuksen vastakohdaksi kehitettynä ihannekuvien poliittisena rakenteluna.  Se syntyi taiteellisena ja kulttuurisena suuntauksena mutta vaikutti ja vaikuttaa edelleen myös politiikassa kansallisuutta korostaen vaikka taiteessa sen syrjäytti realismi jo 1800-luvun lopulla.

***) "Porvarillinen hegemonia on italialaisen Antonio Gramsci:n kehittämä käsite n.s. hegemoniateoriassaan. Vallitseva luokka (nyk porvaristo) hallitsee keskustelua ja puheenaiheita yhteiskunnassa: sitä mistä keskustellaan, miten keskustellaan ja mitä johtopäätöksiä sallitaan.

****) "Höttöntöttöraha" on toimittaja Esko Seppäsen kehittämä termi erilaisissa finanssioperaatioissa pyörivästä rahasta jolla ei ole vastinetta reaalitaloudessa.  Uskottavien laskelmien mukaan finanssimarkkinoilla on rahaa enemmän kuin koko maailman BKT:ssä.

*****) "Jytky" Timo Soinin lanseeraama termi Perussuomalaisten ensimmäisen suuren eduskuntavaalivoiton jälkeen.  Sitä tutkineet sosiologit ovat päätyneen lopputulemaan ettei se eikä myöhemmätkään jytkyt pohjanneet jo syrjäytyneisiin vaan niihin keskiluokkahakuisiin jotka pelkäävät oman saavutetun sosioekonomisen asemansa puolesta.