Erityisesti kunnostautumaan ovat päässeet kristilliset, Bjarne Kallis ja Päivi Räsänen. Muitakin on porvareita toki liikkeellä. Mikähän heitä vetää sotaiselle tielle? Painaako vanhojen kypäräpappien perinne vai haluavatko he profiloitua yhteiskunnan mustimpien pohjamutien rämpijöistä kun PerSut ovat omineen rasistisen älämölön. Vai onko taustalla päästä saamaan synninpäästö tuleville sotarikollisille? Nythän meidät on jo viety Afganistanin sotaan ja sen taustakähminnöistä löytynee tämän päivän sotasyyllisiä. Tämä itse asiassa lienee NATO-kiimakkojen y.m. perimmäinen tarkoitus.
Ihan oikeasti sotasyylliset veivät meidän II Maailmansotaan Natsi-Saksan ja keisarillisen Japanin rinnalle. Syytettyjen joukko rajattiin kovin pieneksi ja syytetyt saivat tekoihin ja oikeuskäytäntöihin muualla verrattuna äärimmäisen lieviä tuomioita. Niistäkin heidät armahdettiin heti kun iljettiin. Joukosta puuttui niin Mannerheim joka solmi vastoin kaikkia lakejamme saksalaissotilaat tänne tuoneen sopimuksen ja Wallden joka havitteli Itä-Karjalan metsiä ihan itsenäistymisestä lähtien.
Vanhojen syyllisten armahtamisen ja kunnian palauttelujen sijasta meidän tulisi pikemminkin varmistaa, että jatkossa tuollainen politikointi ei olisi mahdollista ja sotaan joutuminen voitaisi ajoissa estää. Meidän tulisikin nostaa taas ajankohtaiseksi Rauhanlain säätäminen. Mirjan Wire-Tuominen/SKDL teki vuonna 1973 siitä laajalti kannatetun esityksen mutta sitä ei saatu läpi kun porvarit saivat leimattua sen Neuvostoliiton kritiikin kieltämisyritykseksi. Nyt kun NLa ei enää ole, voisi lakia yrittää uudelleen. Se olisi erityisen tarpeellinen ja ajankohtainen kun meitä vastoin ihmisten valtaenemmistön suostumusta yritetään ujuttaa askel askeleelta sotaliittokuntiin ja maailman sotiin.
Tekstit
1 kommentti:
Viittaan tuossa kirjoituksessani Lindstedtin ja Löytömäen selvitykseen. Se perustui hyvin suppeaan tutustumiseen itse selvitykseen ja enemmänkin siitä tehtyihin lainauksiin. Luettuani Markku Jokisipilän arvion siitä (http://jokisipila.blogspot.com/2010/03/sotasyyllisyysselvitys.html) päädyin vielä lueskelemaan selvitystä tarkemmin. Sillä perusteella on todettava monien lainausten tekevän selvitykselle vääryyttä. Esimerkiksi tälle blokisivustolle on lainattu sieltä kovin väkivaltaisesti otoksia joissa ei itse asiassa ole kyse k.o. lainoppineiden omista arvioista vaan lainauksia heidän käyttämistään lähteistä. Samalla tavalla heidän monipuolisia ja -näkökulmaisia yksittäisiä pohdintojaan on irroitettu asiayhteydestä ja esitetty totuuksina.
Kaiken kaikkiaan selvitys tuntuisi tukevan käsitystä, että k.o. tapaukseen liittyvät lait säädettiin tietoisesti ja tarkoituksella oikeudellisesti kestävällä tavalla poikkeuksiksi.
Samalla selvityksen kirjoittajat tuntuvat pohtivan muita asian ympärillä pyörineitä ehdotuksia ja niihin liittyviä ongelmia varsin monipuolisesti. He eivät tunnu asettuvan erityisesti ehdottamaan mitään erityistä tointa asian tiimoilta.
Erityisesti he tuovat esille mielenkiintoisen jutun: poikkeuksellinen laki jolla esim. KKO kumoaisi tuomiot on myös ongelmallinen: se sotii ihan samoja periaatteita vastaan kuin ne asiat joissa SSO:kin poikkeaa tuolloisten perustuslakien ja oikeuskäytäntöjen säännöstöstä. Sellainen olisi riippumattoman KKOn painostamista tiettyyn ratkaisuun yksittäistä tapausta koskevalla poikkeuslailla. Ja jos eduskunta tuomiot kumoaisi niin se rikkoisi vallan kolmijako-oppia sekin asettaessaan eduskunnan tuomariksi.
Lisäksi he tuntuvat varoittavan, että jos lähdetään toimiin tässä yksittäisessä asiassa niin avataan tie kaikille muillekin vastaaville tapauksille joita sitten riittääkin. Silloin pitäisi perata kaikki sisällissotaan liittyneet tuomiot, 20- ja 30-luvun maanpetusjutut ja sota-ajan kaikki jutut joissa tuomittiin poliittisin perustein ihmisiä sodan vastustamisesta. Ja paljon muuta.
Lähetä kommentti