Nettiniljakkeita

Tämän aamun lehdet, m.m. Helsingin Sanomat ja verkkouutiset kertoo kuinka Multi Link Terminals -niminen satamaoperaattori värvää rikkureita facebookin kautta AKT:n lakon murtamiseksi. Teko esitellään uraa uurtavana ja historiallisena. Tapahtumassa ei kuitenkaan ole mitään uutta ja ihmeellistä. Rikkureita on värvätty niin kauan kuin on ollut lakkojakin.

Rikkurit ovat värväystavasta riippumatta samanlaisia pettureita, luopioita ja niljakkaita p***ahousuja kuin aiemminkin.

M.m. Jack London on kuvannut rikkureita seuraavasti:

"Sen jälkeen kun Jumala oli tehnyt selvää kalkkarokäärmeestä, rupisammakosta ja vampyyrista, hänellä oli jotain kauheaa ainetta jäljellä, mistä hän teki rikkurin.

Rikkuri on kaksijalkainen eläin, jolla on korkkiruuvisielu, vesiaivot, selkäranka yhdistelmä hyytelöä ja limaa. Siellä missä muilla on sydän, hän kantaa sisällään mätien periaatteiden kasvainta.

Kun rikkuri kulkee katua pitkin, ihmiset kääntävät selkänsä ja enkelit nyyhkyttävät taivaassa, piru sulkee helvetion portit pitääkseen hänet ulkopuolella.

Kenelläkään miehellä (tai naisella) ei ole oikeutta olla rikkuri niin kauan kuin on olemassa vesilammikko mihin hän voi hukuttaa raatonsa ja kyllin pitkä köysi mihin hirttää itsensä.

Eesay myi esikoisoikeutensa hernerokasta, Juudas myi Pelastajansa kolmestakymmenestä hopeakolikosta. Benedict Arnold myi maansa lupauksesta komentaa brittiarmeijaa. Rikkuri myy syntymäoikeutensa, maansa, vaimonsa, lapsensa ja kanssaihmisensä työnantajansa katteettomasta lupauksesta.

Eesau oli petturi itselleen, Juudas oli petturi jumalaansa kohtaan, Bebedict Arnold oli petturi maatansa kohtaan. Rikkuri pettää jumalansa, maansa, perheensä ja luokkansa."

Finlaysonilla ilmestynyt ISKU-lehti määritteli rikkurin näin yleislakkokeväänä 1956:

"MIKÄ ON RIKKURI

Rikkuri on yhteiskunnan mätämuna ja tuholainen, joka ulkomuodoltaan valitettavasti muistuttaa ihmistä. Mistä rikkuri on tullut? Aikojen alussa oli ruma suon mutainen silmäke, täsätä kurasta luotiin sammakko, jäljelle jäi hiukan mustaa morjää, josta tehtiin iilimato. Vielä jäi jäljelle iljettävää limaa, josta tehtiin rikkuri. Rikkurin tuntee parhaiten hajusta ja myös karvaisista kintuista ja erikoisen pitkistä korvista. Tälläinen olio on hirveän vaarallinen työläisten leivän jyrsijä, varsinkin palkkataisteluissa ja lakkojen aikana. Rikkurin nahka on arvoton, joten metsästys ei kannata muuta kuin siinä mielessä, että sen saa häkkiin elävänä. Katsojista ei tule olemaan puutetta."

Muistelen myös Arvo Turtiaisen sommitelleen runon rikkurin olemuksesta mutta sitä en tähän hätään löytänyt kuvaamaan noiden tuholaisjyrsijöiden olemusta.

Noiden vanhojen kuvausten antama käsitys pitää tänäkin päivänä paikkansa vaikka kuinka rikkureita värvättäisi modernein tietotekniikan keinoin. Rikkuri on edelleenkin rikkuri ja työllään itsensä elättävien pahin vihollinen koska hän on petturi omista joukoista.

AKT ansaitsee kaikkien muiden työläisten tuen ahtaajien lakolle. Kaikki se minkä puolesta se taistelee, hyödyttää ja tukee myös meitä muita.

P.s: Multi Link Terminals on pahamaineinen yhtiö joka on ennenkin kunnostautunut rikkureiden käyttämisessä.