Persuttimaista silmäpeliä

Tässä taannoin joku missiturhake Sarah Dzafce väänteli kaverilleen silmiään kuvaillessaan käyntiään "kiinalaisenkaa syömäs".  Kaverinsa jakoi kuvan someen ja homma lähti lapasistaan, jos oli tarkoituskaan sitä niissä pitää.  Sinällään missikutaleiden tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät anna aihetta niin paljon että vaivautuisin niistä kirjoittamaan ihan blogillista mutta nyt kun tämä jupakka on, kiitos perussuomalaisten, saanut paljon julkisuutta niin en malta olla avautumatta tästäkin.

Perussuomalaisia ilmeilijöitä:Kaisa Garedew,
Juho Eerola, Sebastian Tynkkynen

Missikonsepti ja tohina sen ympärillä on turhaa ja tarpeetonta puuhastelua. Alun perin Suomessa siihen haksahdettiin kun meitä epäiltiin maailmalla mongoleiksi ja piti päästä propagoimaan rotupuhtauttamme valkoisina eurooppalaisina. Niinpä Ester Toivoset ja Armi Kuuselat etunenässä meitä irvisteltiin maailmankartalle, ihan siinä missä juostiin, hiihdettiin ja heitettiin keihästä tervehenkisinä rotupuhtoina. Sellaisenaan siis misseilyn pitäisi jo olla taakse jäänyttä elämää - ja muutenkin.

Nyt kuitenkin asian teki mielenkiintoiseksi ja nosti ärsytyskynnyksen yläpuolelle perussuomalaiset kun moni heidän ihan näkyvistäkin politiikoista tarttui omiin silmäkulmiinsa.  Ilman heidän huomiotaan juttu olisi varmaan unohtunut samantien.  Toimillaan he osoittivat ja paljastivat, taas, ylenmääräisen rasisminsa ja myös tietämättömyytensä misseyden todellisesta tarkoituksesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka toki istuuhan "kiinalaisten killisilmien" pilkkaaminen heidän asenteidensa olentoon ja tasoon.

Ainakin MEP Sebastian Tynkkynen ja kansanedustajat Juho Eerola ja Kaisa Garedew syyllistyivät asiattomaan elehtimiseen. Monet muutkin ovat osoittaneet tukeaan rasistiselle ilmeilylle ja jotkut jopa muistakin puolueista.

Oman mielenkiitoisen lisänsä hölmöilylle on antanut sen Aasiassa, etenkin Kiinassa ja Japanissa sekä Etelä-Koreassa, saama huomio.  Siellä merkittävät poliitikot ovat ottaneet kantaa ja paheksuneet perussuomalaisten käytöstä.  Aasialaisilla onkin syytä paheksunnalleen.  Heitä on taas pyritty loukkaamaan elkeillä joiden olisi jo nyt luullut jääneen historiaan sillä olemme niin täällä lännessä jo itseämme sivistäneet ja oppineet sisäsiistejä käytöstapoja.  Mutta aina näyttää joistakin loukoista ryämivän perussuomalaisia särkemään senkin illusion.

Ja onpa törmäily huomattu lännenpänäkin, aina Ranskaa, Ruotsia j.n.e. myöten. Jotkut reagoijat muistavat myös ettei tämä ole Perussuomalaisten ensimmäinen rasismikohu.  Heillähän on takanaan Wilhelm Junnilan pesukarhuilut, Mari Rantasen siniset silmät, Teemu Keskisarjan useat puheet ynnä muuta, ynnä muuta.  Toilailuja ei ole estänyt edes Petteri Orpon jo kesällä -23 mainostama "selkeä paperi" kaikenlaista rasismia vastaan ja sen pohjalta jaetut koulutukset.

Oma lukunsa on että tämä ei jää vaikuttamatta n.s. "Suomi-kuvaan" eli maineeseemme maailmalla.  Ainakin jonkin aikaa tämä tullee jollakin tasolla näkymään esimerkiksi heidän ulkomaankauppaa koskeviin päätöksiinsä sekä muihin yhteyksiinsä.  Siinä ei pääministeri Orponkaan tekopyhät anteeksianelut auta.  Toivoa vain sopii että jotkut uudet muita koskevat kohut pian peittävät vanhat hälyt ja tulee uutta murehdittavaa.

On myös esitetty huolta että tämä antaa aseita käteen hybridivaikuttajille Kiinassa ja Venäjällä.  Se huoli lie kummunnut yleisestä ja kaikkeen ulottuvasta halusta räimiä inhokkeja ja syyttää heitä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.  Silti he eivät ole tehneet mitään vaan syyllisiä ovat perussuomalaiset.  He heittivät pa**aa tuulettimeen ja se sataa meidän niskaamme ihan aiheesta sillä emmehän ole estäneet perussuomalaisten älytöntä älämölöä.  Toivoa vain sopii että meihin vaikutetaan kaikin tavoin jotta lopetamme moisen rasismin.

Per viam: Oma lukunsa on mitä kaikkea tämän nostetun älämölön varjossa ja suojassa onkaan tehty.  Silmien venyttelyn sivussa meni irtisanomissuojan heikennykset, suurpetojen metsästysrajoitusten purku y.m. hallituksen kurjistamispolitiikan juonet läpi miltei huomaamatta.  Liekö ollut ihan tarkoituskin junailla homma näin nostattamalla kohu SOMEssa jostakin sopivan toissijaisesta.  Nyt siis missin ilmeily tuli kuin vastapallo potkupalloilijalle tai illallinen Manulle.

Kaikenkaikkiaan on syytä muistaa ettei rasismi lopu ennenkuin kuin se lopetetaan. Eikä sitä tee muut, se on  meidän tolkullisten ja tavallisten ihmisten tehtävä sekin ihan itse.

Nykyaikamme paradokseja

 Kontribuutio sarjaan nykyajan paradokseja, ties kuinka mones osa:

Kaikenlaiset "asiantuntijat" ja nojatuolikenraalit esittävät kuinka Venäjän aseteollisuuden kasvattaminen on merkki epäterveestä sotavarustelusta ja talouden vääristymisestä, epätoivosta ja romahduksesta.  Samaan aikaan meille tarjotaan aseteollisuutta ratkaisuksi taloudelliseen lamaantumiseemme lännen hybridisodan sanktiopolitiikan kurimuksissa.  Tosiassa oikeasti kaikki sodat on vääristyneitä ja vääryyksiä kun ongelmat pitäisi jo nykyisin pystyä ratkaisemaan rauhanomaisesti neuvottelemalla.  Silti en malta olla puuttumatta tämänkin paradoksin ristiriitaisuuksiin.

Tähän nyt esiinnostamaani paradoksiin liittyy myös median kielipeli: Venäjällä on asetehtaita, sotatalous, sotilasteollisuus, sotabudjetti mutta meillä puolustusalan yrityksiä, puolustusteollisuus ja mitäniitäonkaan itselle ja kavereille koetuille eufemismeja mutta viholliseksi asetetulle vain negatiivisia konnotaatioita.

Venäjällä on asetuotannossa kuten muuallakin taloudessa avattu tuotantoon liittyviä maahantuonnin pullonkauloja lisäämällä kotimaisten komponenttien tuotantoa.  Samalla ovat lisänneet aseiden ja ammusten tuotantoa kun Ukrainassa niitä kuluu.  Myös kokemukset Ukrainasta on tuoneet kokemusta olemassaolevista ja siten edistäneet tuotekehitystä entistä tappavammaksi.  Se on kasvattanut taloutta ja etenkin myös Rostec-konsernia *) johon kuuluvat liki kaikki merkittävät alan tehtaat, kehitysyhtiöt ja myyntikonttorit siellä.

Meillä täällä sen sijaan on kaikki toisin.  Me muka luomme työtä ja toimeentuloa lisäämällä aseiden, ammusten ja muiden puolustusvarusteiden tuotantoa ja kehitystä. Mikään ei jutustelussa viittaa hyökkäämiseen eikä tappamiseen.  Olemme turvassa ja voimme hyvin kun on enemmän pyssyjä mutta samalla arkkivihollinen uhkaa rajan takaa entistä kovemmin ja lietsoo meitä hankkimaan lisää aseita jotta olisimme valmiita turvassamme.

Yksi erottava asia toki on toisin: Täällä lännessä aseita y.m. sotatauhkaa tekee pääasiassa yksityiset yritykset ja voitot kerää yksityiset omistajat veronmaksajien rahoista.  Venäjällä omistaja on valtio joten voitotkin menevät valtion budjettiin.  Meillä sotavarustelun menot lisää verojen ja velan tarvetta kun siellä sotamenot on tuloa valtiolle.

Kuka näistä ristiriitaisuuksista lopulta hyötyykään?  Sotavarusteluyhtiöiden omistajat eli n.s. sotateollisen kompleksin omistajat, sen mikä ei valu konsulttipalkkioina ja voiteluna kierrettä ylläpitäville korruptoituneille poliitikoille ja lobbareille.  Esimerkiksi ukrainalaiset oligarkit, m.l. Volodymyr Zelensky ovat lihottaneet ennennäkemättömällä tavalla omaisuuksiaan.

Eikä unohtaa pidä että kun tehtaat syytävät uusia aseita ja ammuksia niin kaikki ei mahdu varastoihin vaan vanhemmasta päästä on sotakentillä särettävä ja tuhottava jotta tehtaiden omistajat saavat voittonsa jatkossakin.  Ukrainaankin on lännestä lähetetty ensisijassa tällä vanhentuneita aseita ja myös Venäjö on tyhjentänyt vanhoja varastojaan uuden tieltä.  Se tarkoittaa aina vain uusia sotia ja tappamista.  Niin myös todennäköisesti sen jälkeen kun viimeinenkin ukrainalainen on uhrattu, tulee seuraavien vuoro.  Me lienemme sopivasti hollilla täällä eteentyönnetyssä NATO:n rintamassa.

Toisaalta voihan olla kyse vain ihan tavanomaisesta kaksinaismoralismista jossa itselle ja omalle puolelle on eri säännöt kuin muille, sillee "rules based" kuten tavataan sanoa.  Ihan kuin suoraan Robert Cooper:n lanseeraaman "uuden liberaalin imperialismin" ideologiasta joka sallii n.s. läntiselle arvoyhteisölle imperialismin, väkivallan ja rikokset mutta ei sen vastustajille.**) Meidän tavallisten ihmisten tulisi molemmissa tapauksissa nähdä kuinka meitä huijataan ja ryöstetään sekä toimia sen mukaan.  Sodat lopetetaan vain lopettamalla sodituttamisesta hyötyminen!

---

*) Rostec-konserni (Государственная корпорация "Ростех", tranl: 'Gosudarstvennaja Korporatsija "Rostekh"') on venäläinen teollisuusryhmittymä johon Venäjän valtio on koonnut aseteollisuuden yrityksensä ja tuotantolaitoksensa, n. 800 teollisuuslaitosta ja n. 200 tutkimuskeskusta kaikkiaan.

**) Robert Cooper (s. 1947) toimi EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavana pääjohtajana, aikaisemmin m.m. Tony Blair:n avustajana.  Suora lainaus hänen esseestään vuodelta 2002: "The challenge to the postmodern world is to get used to the idea of double standards. Among ourselves, we operate on the basis of laws and open cooperative security. But when dealing with more old-fashioned kinds of states outside the postmodern continent of Europe, we need to revert to the rougher methods of an earlier era - force, pre-emptive attack, deception, whatever is necessary to deal with those who still live in the nineteenth century world of every state for itself." (lähde: Robert Cooper: The Post Modern State (essee); The Observer (paperiversio); 7.4.2002, netissä: The Guardian; Robert Cooper: The new liberal imperialism,; ipse dies).

Läntisen arvoyhteisön kaksinaismoralismin korkea veisu Palestiinassa

Viime aikoina on kovasti kohkattu Gaza:n rauhanneuvotteluista. Tätä kirjoitettaessa Kairossa on allekirjoitettu paperi jolla allekirjoittajat julistavat sitoutuneisuuttaan "Trump:n rauhan sopimukseen". Allekirjoittajat ovat USAn presidentti Donald Trump, Egyptin presidentti Abdel Fattah el-Sisi, Qatar:n emiiri sheikki Tamim bin Hamad al Thani ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan. Siis ei rauhansopimusta vaan ylistystä Trumpille ja vakuutteluja pyrkiä ratkaisemaan kiistat ilman aseita. Mukana eivät olleet sen enempää Israelin valtio kuin palestiinalaisetkaan, ei Hamas:ista eikä Palestiinan valtiosta.

Eretz Israel

Toki allekirjoitettu paperi on mukava askel eteenpäin jos siihen johtaneissa neuvotteluissa luvattu sotimisen lopettaminen todella pitää. Meillä ei kuitenkaan ole mitään takeita niin käyvän. Jo tätä ennen on rikottu ties kuinka monta lupausta, ihan tässä lähi kuukausinakin Israel on rikkonut kaksi tulitaukosopimusta, toisen Gazassa ja toisen Lebanonissa sekä pommittanut kolmea maata joiden kanssa se ei ole sodassa (Syyria, Qatar, Iran). Niin se ei olisi kyennyt tekemään ilman lupaa ja apua USA:sta. Toisaalta myös Hamas:n johtajien elinehto vallalleen on kriisin jatkuminen. Tämänkään "sopimuksen" ennuste ei siis ole kovin hyvä.

Konfliktin täyden ymmärtämisen ehtona on tiedostaa jo vuodesta 1886 jatkunut sionistien Eretz Israel -projekti. Tuolloin sionistit perustivat Theodor Herzl:n (1860–1904) johdolla Sionistien maailmanjärjestön *) ja se otti tehtäväkseen perustaa Suur-Israelin "kodiksi" etnisesti ja uskonnollisesti puhtaille juutalaisille. Sen tuli kattaa alueet "joelta joelle ja mereltä autiomaahan" eli Niililtä Eufratille ja Välimerestä pitkälle Syyrian autiomaahan, joissakin karttaharjoituksissa Persianlahden pohjukkaan saakka.

Sionistit käynnistivät projektin ensin aloittamalla maahanmuuttajien asuttamisen maita ostamalla ja varastamalla.  Tarkoitus oli ensin valmistella maa johtajien tulla perässä valmiiseen maahan.  Palestiina kuului tuolloin Ottomaanien valtakuntaan paikalliset ja asukaat olivat pääasiassa vuokraviljelijöitä mailla joilla niiden rikkaat omistajat olivat tuskin koskaan käyneetkään.  He asuivat m.m. Istanbulissa y.m. suurkaupungeissa.  Osalla maita ei ollut ollenkaan maakirjoihin merkittyjä omistajia ja sionistit tulkitsivat ne vapaasti anastettaviksi.  Kun he olivat saaneet omasta mielestään tarpeeksi jalansijaa, he oaloittivat paikallisten ei-juutalaisten karkotukset. Erityisesti he saivat vauhtia II Maailmansodan jälkeen kun länsi tunsi huonoa omaatuntoa natsien hirmutekojen jälkeen.  Katumus oli ihan paikallaan sillä syyllisiähän eivät olleet vain saksalaiset natsit vaan asiallaan oli tukea muuallakin lännessä.  Koko projektin ajan paikalliset ei-juutalaiset ovat yrittäneet puolustautua mutta ovat olleet pahasti alakynnessä.

Oma lukunsa on Israelin valtion perustaminen 1948.  Sitä edelsi YK:n sionisteille myötämielinen ja antelias suunnitelma jossa Israelin valtioon oltiin antamassa juutalaiseen asutukseen nähden moninkertainen alue parhaita maita.  Sekään ei silti kelvannut sionisteille vaan he puristivat valtionsa vastoin suunnitelmaa, tavallaan laittomasti.  Paikalliset ei-juutalaiset tietenkin vastustivat sekä suunnitelmaa että Israelin perustamista sillä ne molemmat tarkoittivat heidän karkottamista kodeistaan.

Israelin perustamisen jälkeen on käyty useampia sotia ja neuvoteltu ties kuinka monta suunnitelmaa niiden lopettamiseksi.  Niinpä tätä nykyistä Donald Trump:Ile nimikoitua ei ole, ainakaan vielä, syytä pitää kuin yhtenä uutena kierroksena vanhassa sotien ja tappamisen spiraalissa koska etnisesti ja uskonnollisesti puhtaan Suur-Israel:n rakentamista ei ole pysäytetty eikä sionismia pysäytetty. **)

Toisaalta viimeisimmän rauhansuunnitelman ennusteesta voi olla montaa mieltä mutta sitä voi myös arvioida kanteilta mitä siinä on ja mitä siinä ei ole.  On tietenkin hyvä asia että viimeisetkin Hamas:n pitämät panttivangit on nyt vapautettu ja monia Israelin pitämistä myös.  Sillä on toki pimeämpi puolensakin: nyt Benjamin Netanjahun äärioikeistolaisella sionistihallinnolla on entistä vähemmän pidikkeitä olla aloittamatta sotaa uudestaan.  Sen sijaan Israelin vetäytyminen ei ole todellista vetäytymistä vaan IDF jää miehittämään suuria alueita eikä Gazan saartoa aiota lopettaa.  Sen saivat kokea m.m. "Freedom Flotilla:n" purjehtijat.

Sopimus ei myöskään ole tuomassa palestiinalaisille minkäänlaisia turvatakeita, ei edes oma valtio ole yhtään lähenpänä vaikka sen tunnustajien joukkoon ilmoittautuivat Kanada, Ranska, Australia ja jopa UK.  Konkreettisia tekoja palestiinalaisten avuksihan eivät hekään.  Silti suomalaiseen poliittiseen eliittiin voi luottaa eikä se lipsu linjaltaan ennenkuin se Naurusaarten kanssa on vihoviimeinen USAn ja Israelin turva ***).  Israelin Suur-Israel -projekti saa siis jatkua eikä Donald Trump:n kiinteistökeinotteluhankkeitakaan ole purettu.

Tätä kirjoitettaessa Netanyahu:n hallinto on juuri aloittanut kiristyksen ruoka-avulla vaikka länsimaille ruuan käyttäminen aseena piti olla viimeisiä punaisia rajoja. Voisipa jopa ironisesti kysyä mitä Herbert Hoover (1874-1964) olisi tehnyt: "Food as a Weapon".  Samaan aikaan kansainväliseen uutisvirtaan on ilmestynyt tietoja että IDF saattaa jatkaa sotatoimia millä hetkellä hyvänsä.  Nämäkään eivät paranna rauhan ennustetta. 

Pilakuva The Morning Star:ssa

Lähi-idän Filisteassa ja Kaanaanmaassa ****) ollaan siis vielä kaukana rauhasta.  On siis jokseenkin käsittämätöntä kuinka Donald Trump:n egoa ja saappaita halutaan lipoa, myös Suomessa, ylistämällä hänen "diiliään" joka toisaalta perustuu toisen osapuolen kiristykseen ja uhkailuun ja jolla toisaalta ei näytä olevan juurikaan onnistumisen edellytyksiä. Tästä olisi vain puuttunut jos Norjan Nobel komitea olisi antanut hänelle tästä rauhanpalkintonsa. No, eihän sekään varmaan olisi suuri yllätys ollut sillä niin ovat norjalaiset palkinnon tahrineet antamalla sen jopa Henry Kissinger:lle (1923-2023), Menachen Begin:lle (1913-1992), Martti Ahtisaarelle (1937-2023), Abiy Ahmed:lle ja Barack Obamalle.  Ilmeisesti kuitenkaan vanhoilla puheilla eettisyydestä, humanismista, vapauksista ja demokratiasta ei ole merkitystä kun lyhyemmän tähtäyksen edut ajavat niistä ylitse, ei vaikka moinen tekopyhyydeksi ja kaksinaismoralismiksi paljastuukin.

Ps: Ehkä eliitin näitä rauhanjulistuksia, -uutisia ja -kommentteja on luettava kuten Orwell:ilaista kaksoisajattelua  ja uuspuhetta?

---

*) Maailman sionistijärjestö eli hebreaksi: הַהִסְתַּדְּרוּת הַצִּיּוֹנִית הָעוֹלָמִית; transl. HaHistadrut HaTzionit Ha'Olamit. Englanniksi World Zionist Organisation (WZO). Sen tarkoitus on olla sitoutunut ajamaan sionismia, sen ideologiaa ja tavoitteita.  Sionismi on taas imperialistinen juutalais-rasistinen yli-ihmisoppi.

**) Sionismin vastustamista eli antisionismia ei pidä sekottaa antisemitismiin joka juutalaisuuden ja juutalaisten syrjimistä ja sortoa. Antisionimihan suuntautuu ideologiaa ja politiikka vastaan, ei ihmisiä.

***) Naurusaaret eli Naurun tasavalta () on yksi maailman pienismmistä valtioista.  On näennäisesti itsenäinen mutta Tiukasti Austaralian ohjauksessa ja jäsenBrittiläisessä kansanyhteisössä.  Se on perinteisesti äänestänyt USAn mukana myös kaikkein kiistanalaisimmissa YK:n äänestyksissä, m.l. Palestiinaa koskevat.

****) Filistea ja Kaanaanmaa ovat muinaisia nimityksiä Palestiinana nykyisin tunnetulle alueelle, alueelle jolla nykyään sijaitsee Israel, Palestiinan valtio sekä osia Syyriasta, Jordaniasta, Libanonista ja Egyptistä. Myöhempi nimistys Palestiina on johdannainen Filistea-nimestä. Kaanaanmaa tunnetaan myös muodossa Kanaaninmaa ja muinaisessa juutalaisessa folkloressa n.s. "luvattuna maana" (hebreaksi: הָאָרֶץ הַמֻּבְטַחַת , transl: Ha'aretz ha-Muvtaḥat).  Joka tapauksessa on kyse Välimeren itäpohjukassa sijaitsevasta Cis-Jordaniasta eli Jordan-joen "tämänpuoleisesta" eteläisen Levantin osasta. 

Tehtyä älyä, ajattelevia koneita ja ällin matkimista?

 Viime aikoina on ollut paljon puhetta ja tohinaa tekoälyksi kutsutusta tekniikan kehittämisen ihmeestä, "artificial intelligence" eli AI kuten anglosaksit sitä nimittävät. Kannattaa heti huomata että nimittävät k.o. älynmuotoa "keinotekoiseksi" eikä vain tehdyksi. Filosofit määrittelevät sen mikroprosessoritekniikkaan perustuviksi järjestelmiksi, jotka pystyvät jonkinlaiseen älykkäänä pidettävään toimintaan. Siitä, mitä voidaan pitää älykkäänä toimintana, on erilaisia mielipiteitä.  Ns. Turingin kokeen mukaan kone on älykäs ainakin, jos sen kanssa keskusteleva ihminen ei erota onko kyseessä kone vai ihminen.  Tiettävästi yksikään järjestelmä ei ole vielä todistettavasti ja kritiikittömästi testiä läpäissyt.  Silti me yleisesti puhumme tekoälystä kuin se olisi jo totta.  Käyn tässä kirjoituksessä läpi joitakin minua eniten kiusaavia epätarkkuuksia tekoälyksi kutsutussa ilmiössä.

Ensimmäiseksi minua häiritsee että tekoälystä puhutaan yksikössä.  Toki käsitteellisestä ilmiöstä voisikin niin tehdä mutta kun lukuisista eri järjestelmistä käytetään yksikköä niinkuin ne yhdessä muodostaisivat ylivertaisen ja kaikentietävän yhden älyn.  Esimerkiksi kun kysytään Grok:lta *) tai ChatGPT:ltä **) tai  Deep Seek:ltä ***), sanotaan kysyttävän tekoälyltä kuin yksi järjestämä kattaisi kaikki tekemällä tehdyt ihmisjärkeä matkivat systeemit.  Järjestelmät ovat kuitenkin erillisiä, erillisten yksityisten yhtiöiden tekemiä tuotteita jotka toteuttavat rahoittajiensa tavotteita, kukin omanaan ja hieman eritavoin sillä ansaintalogiikat vaihtelevat.

Toinen häiritsevä piirre on löysä suhtautuminen siihen mitä äly on.  Sehän on yleisesti  olion kykyä oppia, ymmärtää ja tehdä päätelmiä järkeen perustuen sekä taitoa muuttaa ympäristöään edellisiin perustaen että kykyä ajatella konkreettisen lisäksi myös aineettomia eli abstrakteja kohteita (lähteinä Cambridge:n ja Oxford:n sanakirjat sekä Tieteentermipankki).

Tekoälyksi sanotut järjestelmät on lähinnä kehittyneitä hakukoneita jotka keräävät tietomassaa ja tekevät siihen "datamining:ksi" kutsuttuja hakuja kehittyneillä hakualgoritmeillä sekä muotoilevat vastauksensa keskustelua matkivilla ns "chatbot:eilla" eli "keskusteluroboteilla".  Algoritmit eivät kuitenkaan ole järjestelmän itse luomia ja edelleenkehittämiä eli siis järjestelmä ei itse opi vaan sovelluskehittäjät ja määrittelijät miettivät ja kirjoittavat niitä.  Toki kehittyneimmissä tuotteissa tilastollisin keinoin painotetaan joitakin tietoja ja algoritmeja mutta kyberneettis-kognitiivinen kyky luoda uutta älyä ja "älyä" puuttuu.  Kyse on siis edelleenkin tietojen käsittelystä vaikka toki kehittynein menetelmin ja laajaan tietopohjaa käsitellen sekä manipuloiden sen tuloksia tarjoillen.  Viimemainitty ei ole silti tekoälykauppiaiden luoma vaan paljon vanhempi harhakuva eli visio.

Kolmanneksi tekoälyn antamiin tuloksiin monet suhtautuu ja niitä tarjoilee kuten ennen olisi tapana ottaa vastaan ja julistaa n.s. "jumalan sanaa" (siis oman äläkä pidä muita jumalia sillä hän, kiivas ja kiukkuinen,ei jätä muista syntiä rankaisematta) eli lopullisena ja ylimaallisena totuutena (josta poikkeamisen SOME:n tuomioistuin tuomitsee peikottamalla kelvottomaksi).  Silti älyn yksi keskeinen ominaispiirre on kyky erehtyä. Ihmistenkin äly voi harhautua ja viedä opin ojaan.  Niin siis tekee myös koneellinen äly jos se oikeaa älyä on ja sellaisena siihen pitää myös suhtautua, viallisena ja erehtyväisenä.

Toisaalta mieleeni pirskahtaa myös englantilaisen Samuel Butler:n (1835-1902) kirjoitus ”Darwin among the Machines.". Siinä Butler esittää kehityksen jatkumon kivikunta → kasvikunta → eläinkunta → konekunta.  Perustelu näyttäytyy kovinkin näppärältä ja pätevältä:  Ensin maapallo oli kivipallo jonka valloittivat kasvit ja sen jälkeen eläimet huippunaan Ihminen joka kehittää itselleen koneita joille hän itse jää alisteiseksi hoitajaksi.  Eikä Butlerilla ollut edes hajua roboteista, tietokoneista, n.s. tekoälystä (AI) saati koneiden kyberneettisestä autonomisuudesta vaan hänen aikanaan ihmisten huolella vaalimat höyrykoneet edustivat tekniikan huippua.  Silti hän, ilmeisesti pieni pilke silmäkulmassaan jo ehdotti koneiden liitottojen tulevan korvaamaan m.m. ihmisten avioliitot.

Meillä ja teknologialla on vielä pitkä matka tekemällä tehtyyn älyyn eli keinotekoiseen älyyn joka harjoittaisi omaa älyllistä toimintaa, myös omaksi edukseen.  Meillä on siis ainakin vielä vain olemassa olevan - eritavoin, myös koneellisesti kerätyn - tiedon käsittelyjärjestelmiä jotka muokkaavat ja valitsevat tietoa ihmisen luomin algoritmein ihmisen luomissa tietovarastoissa ihmisen käyttöön.  Ehkä lie hyväkin että pysyttelemme sellaisessa ettemme luo itsellemme tieteiselokuvien dystopioita ajattelevine "leivänpaahtimineen" *****) ja kehitämme vain entistä paremmiksi elävien olioiden käyttöön ja valvontaan tarkoitettua tietojenkäsittelyteknologiaa.

---

*) Grok-chatbot on Elon Musk:n perustaman ja johtaman xAI Corp.:n toteuttama n.s. tekoälyjärjestämä ja sen keskustelurobotti-käyttöliittymä.

**) ChatGPT on Sam Altman:n et al perustama OpenAI inc.:n toteuttama n.s. tekoälyjärjestämä ja sen keskustelurobotti-käyttöliittymä.

***) DeepSeek on Hangzhou DeepSeek Artificial Intelligence Basic Technology Research Co., Ltd.:n (DeepSeek) toteuttama n.s. tekoälyjärjestämä ja sen keskustelurobotti-käyttöliittymä.

****) Samuel Butler : ”Darwin among the Machines.”; The Press; 1863; Uusi Seelanti. Julkaistu käännettynä myös filosofisen Niin&näin-lehden numerossa 3/2019.

*****) "Ajattelevat Leivänpaahtimet" on viittaus Battlestar Galactica nimisiin NBCUniversal:n omistaman SciFi-TV-sarjoihin, elokuviin y.m. kaupallisiin viihdeteollisuustuotteisiin ("Mediafranchising") alkuperäisen Taisteluplaneetta Galactica:n ympärillä joissa Cylon:eiksi kutsuttuja kyberneettisen konerodun edustajia nimitettiin halventavissa repliikeissä leivänpaahtimiksi. Ne ovat yksi ilmentymä meille "pahiksiksi" luoduista ajattelevista koneista.

Miksi suomalainen eliitti nuolee Trumpin saappaita?

Luin brittiläisessä The Morning Star -vasemmistolehdessä julkaistun mainion artikkelin "A fascist international is forming around the Trump regime".  David Lethbridge:n kirjoitus on julkaistu alunperin kanadalaisessa People's Voice -lehdessä otsikolla "Defeating fascism means recognizing its different forms, building the left, and mobilizing a mass united figh".  Se kuvaa hienosti fasismin olemusta.  Se lähee Georgi Dimitrov:n (1882-1949) määritelmistä ja analyyseistä päätyen moderniin trumpilaisuuden analyysiin.

Lethbridge käyttää fasismistä Dimitrov:n määritelmää: "avoin terroristinen finanssikapitaalien diktatuuri jossa korostuu sen kaikkein vanhoillisimmat, kaikkein kansalliskiihkoisimmat ja kaikkein imperialistisimmat piirteet".  Hän korosti ettei fasismi ole valtaa yli työväen ja porvariston luokkien vaan se on finanssikapitaalien totalitarismia.  Se siitetään koska kapitaalit eivät pysty enää pitämään valtaansa ja nautintaoikeuksiaan pehmeämmin keinoin.  ilman sitä porvarillisesta demokratiasta tulee este ylläpitää kapitaalien ylivaltaa.  Tästä olen myös henkilökohtaisesti täysin samaa mieltä: fasismi on suurkapitaalien omistajien äärimmäisiä keinoja suojella ylivaltaansa.

Toisaalta Dimitrov myös korosti ettei fasismilla ole yhtä tiettyä yleistä ja ainutkertaista mallia sen enempää valtaannoususta kuin vallassaolostakaan.  Se on plastista ja muotoutuu tilanteiden ja olosuhteiden mukaan kun kapitaalien omistajien nautintaoikeudet on vaarassa erilaisissa olosuhteissa.  Italialainen Palmiro Togliatti (1893-1964) on todennut vuonna 1935: "fasismi voi ottaa erilaisia muotoja eri maissa" ja "fasismi omaksuu erilaisia muotoja erilaisina aikoina samassa maassa".  Tästä syystä fasismi on mahdollista myös esimerkiksi juutalaisille eikä antisemitismin puute ole todiste fasismin poissaolosta.

Georgi Dimitrov ja Palmiro Togliatti
Vuonna 1935 Kominterm:ssa

Myös nykyään fasismi on, taas, nousussa kapitaalien omistajien tuntiessa nautintansa olevan vaarassa. Tällä hetkellä omistajien kokema uhka ei tule niinkään radikaalilta ja vallankumoushakuiselta työväenluokalta vaan enemmän keskenään kilpailevilta kapitalistien ryhmittymiltä.  Emmehän lie siinä legendaarisessa vallankumouksellisen tilanteen aiheuttavassa kapitalismin kriisistä (aihe josta avautunen jossakin myöhemmässä kirjoituksessa).

Vastakkain ovat idän (Kaukoitä ja Euraasia) ja lännen (USA et al) ryhmittymät ihan brittimaantieteilijä Halford Mckinder:n (1861-1947) Heartland Theory:n *) mukaisesti.  Niinpä suomalainenkin eliitti häpeämättömästi on lähtenyt aikaisemmin haukkumansa Donald Trump:n völjyyn.  Meikäläinen talouseliittimme ja apurinsa poliittisessa eliitissä on suuntautunut ja sitoutunut transatlantiseen kapitaalien suhteeseen.  Trump:han on kiistatta äärimmäisen oikeistolainen jopa USA-laisella mittapuulla ja toimensa chauvinistisia **) sekä fasistisia.  Hän esimerkiksi toimii innolla työväenliikettä ja siihen järjestäytyviä työläisiä vastaan sekä korostaa USAn erityisyyttä "America First" -iskulauseineen (vaikka Amerikka on manner ja ulottuu Tierra del Fuego:sta Kaffeklubbeniin eikä ole vain USA). 

"fasismi voi ottaa erilaisia muotoja eri maissa"

ja

"fasismi omaksuu erilaisia muotoja erilaisina aikoina samassa maassa"

(Palmiro Togliatti; 1935)

Nykyinen fasismi kuitenkin poikkeaa muodoiltaan muun muassa ja esimerkiksi 90 vuoden takaisesta saksalaisesta natsismista ja italialaisesta fascismista kuin myös sen täkäläisistä silloisista muunnelmista.  Poissa ovat silloiset väkivaltainen juutalaisten ja muiden syntipukeiksi nostettujen tuhoaminen, korporaatiot fascistisessa mielessä, rotu"tieteily", "Lebensraum", Suur-Suomen heimohenkisyys j.n.e.  Toki antisemitismiäkin ilmenee mutta se on marginaalinen sivujuonne.  Sen sijaan pinnalle on nyt nostettu erityinen ja erilainen militarismi ja sotahaluisuus, työväen oikeuksien polkeminen, sananvapauden ja poliittisten oikeuksien kaventaminen erimielisiltä.  Ne toki olivat mukana tuolloinkin mutta nyt ne ovat entistä korostuneempi valtavirta.  Kaikkea tapahtuu kansainvälisesti mutta paikoitellen kansallisin erityispiirtein.  Siinä missä USAssa ja UK:ssa viedään työväen järjestäytymisoikeuksia väkivalloin, täällä hallitus säädättää lakeja joilla viedään työväen järjestöiltä neuvoittelumahdollisuuksia, puretaan sopimusyhteiskuntaa ja viedään sosiaaliturvaa, jota Rapakon takana tai Foggy Albion:ssa ei juurikaan ole vietäväksi.  Täällä riittää erimielisten vaientamiseksi "peikottaminen" putinistiksi ***) mutta muualla otetaan kiinni ja tuomitaan vankilaan.  Samaan aikaan Euroopan Unionia (EU) militarisoidaan ja varustellaan.  Nyt ei silti haeta "lebensraum:ia" eikä yritetä ali-ihmisten alistamista vaan toimitaan "demokratian ja vapauksien puolustamisen" valekaavussa.  Ei voida myöskään unohtaa erilaisten äärioikeistolaisten liikkeiden, kuten Alternative für Deutschland (AfD), Rassemblement national (RN), Fratelli d'Italia (Fdl), Reform UK, Perussuomalaiset j.n.e., normalisointia.  Niiden mukana myös äärimmäisempiä liikkeitä on alettu julkisuudessa käsitellä ikäänkuin normaaleina poliittisina ryhmittyminä.  Suomessakin avoimesti rasistinen ja fasistinen Sinimustaliike on hyväksytty puoluerekisteriin.  Nämä ovat selkeitä merkkejä nykyaikaisesta fasismista jolla tähdätään n.s. "Läntinen arvoyhteisön" kapitalistien ylivallan säilyttämiseen ja jopa edelleenlaajentamiseen ja syventämiseen kun kansainvälinen paine sitä vastaan ja moninapaisen ja -tahoisen maailman puolesta kasvaa.  Kun uuskolonialismi ei näytä toimivan, käytetään uusimpia fasismin keinoja.

Koskahan meikäläinen työväenliike havahtuu?  Koska se luopuu imperialistisen sotapolitiikan tukemisesta muuallakin kuin Gazassa?  Sillä olisi laaja työsarka fasismin monia muotoja vastaan taistelemisessa ja työläisten puolustamisessa, ihan kuten Dimitrov totesi ettei fasismi ole välttämätön vaihe kapitalismia vaan sen voi työväenluokka ja työväenliike määrätietoisella työllä väistää.

Taistelu fasismia vastaan on taistelua kapitalismia vastaan, paremman maailman puolesta!

---

*) Halford Mackinder: "The Geographical Pivot of History" (essee); The Geographical Journal, Vol. 23, No.4, (huhtikuu 1904). Alk. luento Royal Geographical Society:ssä. Per viam: Samaa kuviota "anglosaksinen länsi c. Euraasia" käytti George Orwell (1903-1950, oik. Eric Blair) romaanissaan "Nineteen Eighty-Four" kuvaamaan Oceanian ulkopolitiikkaa.

**) Chauvinismi (suom. usein "sovinismi") on kansallisuuusaatteen eli nationalismin äärimmäinen muoto, vietyn kansalliskiihkoon ja yltiöisänmaallisuuteen. Käsite on nimetty Napoleon Bonaparten armeijassa palvelleen kuvitteellisen legendaarisen ja vain fiktiivisen yltiöisänmaallisen sotilaan Nicolas Chauvinin mukaan. Tarinan mukaan tämä sotilas oli fanaattinen ja kiihkoileva Napoleonin ihailija.  Hän jatkoi taistelua vaikka oli haavoittunut jo 17 kertaa. Hänen kerrotaan huutaneen ranskalaisten hävitessä Waterloon taistelun: "Vanha kaarti kuolee, mutta ei antaudu!". Käsite tuli yleiseen käyttöön vuonna 1831 ilmestyneen satiirisen näytelmän La Cocarde Tricolore jälkeen, sen roolihenkilön Nicolas Chauvin:n mukaan. Tätä chauvinismin muotoa ei pidä sekottaa miehiseen ylemmyydentuntoon ja naisten alistamiseen vaikka molemmat usein ilmenevätkin yhdessä ja niiden psykologisessa taustassa lienee yhtenevyyksiä.

***) Peikottaminen putinistiksi tarkoittaa eriävän mielipiteen kumoamisyritystä leimaamalla sen esittäjä.  "Peikottaminen" on käännös nettislangin sanasta "trollata" joka tarkoittaa "höiritä nettikeskustelua", esimerkiksi johdattelemalla keskustelua sivuraiteille tai kompromentoimalla vastapuolta.  "Putinisti" taas tarkoittaa Vladimir Putin:n kannattajaa ja hänen etujensa ajajaa.  Hänhän on lännen julkisuudessa ilmestyskirjan pedosta seuraava ellei jopa itse.

Maailmanpolitiikan arkipäivää

Päädyinpä hieman keräämään yhteenvetoa maailmanpolitiikan arkipäivästä nykykatsannossa. Horisontiksi asetin vuoden 2025 heinäkuun lopun keskellä mätäkuuta ja kohteena valikoitsemani merkittävät tapahtumat maailmalla ja osittain täälläkin, aloittaen näkyvimmästä eli Ukrainasta.

Ukrainassa on parhaillaan menossa edelleen jatkuva Venäjän hivuttava eteneminen samaan aikaan kun USA yrittää siirtyä uusiin seikkailuihin silti kasvonsa säilyttäen.  Se ei halunne uutta Vietnamia tai Afganistania joista lähtivät n.s. "häntä koipien välissä" vaikka nykyään priorisoikin Kiinan ja Iranin tärkeimmiksi vastustajikseen.  Siis Donald Trump:n hallinto pyrkii ikäänkuin neuvotteluratkaisuun jossa USA voi vetäytyä "kasvonsa säilytäen" ja Trump saattaa luoda rauhantekijän mainetta itselleen, haaveillessaan Nobel:n rauhanpalkinnosta.

Volodymyr Zelensky:n hallinto ei enää ole USA:n nöyrä vasalli vaan EU:n ja NATO:n länsieurooppalaisten eliittien, Suomi mukana, yllyttämänä pyrkii jatkamaan sotaa jonka näyttää silti olevan väistämättömästi häviämässä.  Sodan joka on ollut USAn etupiirin laajentamista  ja vuolasta kassavirtaa sotateolliselle kompleksille oligarkkien sivuvirtoineen samalla kun Vladimir Putin:n hallinto on pyrkinyt pysäyttämään lännen etenemistä.  Kiovan johtajat näyttävät hirttäneen itsensä niin sodankäyntiin että menettäisivät hillotolppansa jos ja kun se tulee loppumaan.

Lähi-Idässä jatkuu Israelin Eretz Israel -projekti *).  Se on elimellinen osa USA:n hajota ja hallitse -politiikkaa (divide et impera) Levantissa jossa se haluaa halllita öljyn tuotantoa ja sen kuljetusta sekä myös muita tavaravirtoja Suez:n kautta.  Israel tekee USAn "likaista työtä" pommittamalla vieraita maita ilman n.s. kansainvälisen yhteisön (lue: Lännen ylivaltapyrkimykset USAn johdolla) tuomiota. Sellainen olisi tullut välittömästi jos asialla olisi joku muu kuin oma liittolainen ja haluttu kumppani.  Nyt jotkut polititikot, m.l. suomalainen eliitti, laitetaan hieman heristämään sormea ja sanomaan että "hyi, ei noin saa tehdä" mutta asekauppa ja rahavirrat jatkuu kuten ennenkin, myös Suomesta.  Samalla palestiinalaisten tappaminen ja sorto jatkuu entosellään.  Nyt jo avoimesti puhuvat palestiinalaisten pakkosiirroista Donald Trump:n maalaillessa kiinteistöbusineksiään Gaza:an.

Kiina jatkaa nousuaan taloudellisena ja sotilaallisena mahtina mutta tekee sen sotimatta.  Kiinan kommunistisen puoleen nykyinen puoluejohtaja Xi Jinping asettuu hienosti vanhaan kiinalaiseen perinteeseen jossa linjat on pitkiä ja historiallisia.  Kun Mao Zedong:n aika osoitti ettei kapitalismin yli voi loikata niin nyt he käyvät kapitalismia "pikakelauksella" ja "sosialismi kiinalaisin ominaispiirtein" on jossakin tämän vuosisadan puolenvälin jälkeisessä ajassa. Heidän historiansa ei siis kulje kvartaaleittain vaikka kapitalismia elävätkin.

Kiina ei sotkeudu kauppa- ja projektikumppaniensa sisäisiin asioihin lännen tapaan joten se on yhä halutumpi kumppani esim afrikkalaisille maille jotka ovat maailman ihan viimeisiä vielä loppuun saakka kapitalisoimattomia alueita.  Jotkut niistä vielä melkein feodaalisia klaanihallintoja läntisten siirtomaaisäntien kouluttamine sotilaseliitteineen.  Samaan aikaan Kiina osoittaa kasvavalla armeijallaan Taiwanin **) kuuluvan "yhden Kiinan politiikan" mukaisesti Kiinaan yhtenä sen maakuntana ollen vain (pitkän) ajan kysymys koska se konkretisoituu.

Kiinan ohella BRICS jatkaa merkityksensä kasvattamista vaikka on poliittisesti hyvinkin erilaisten maiden varsin löyhä taloudellinen yhteenliittymä. Se on kasvanut Kiinan, Venäjän, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan muodostamasta liitosta kymmenen maan kokonaisuudeksi (Argentiina luopui Javier Milei:n valtaannousun jälkeen jäsenyydestä).  Lisäksi on 13 kumppanimaan verkosto.  Merkittävä uusi avaus on myös BRICS:n oma kehityspankki eli New Development Bank.  BRICS:llä on myös muita kehityshankkeita vaikkei se näyttäisi pyrkivänkään EU:n kaltaiseksi valtioliitoksi saati yhteisvaluutta-alueeksi.  Joka tapauksesta se on kasvanut merkittäväksi taloudelliseksi vaikuttajaksi: Se on jo suurempi taloudellinen tekijä kuin G7 (liki kaikilla muilla mittareilla paitsi sotilasmenoilla mitattuna) ja sitä se on etenkin keskisessä Euraasiassa. Sen ehkä merkittävimpiä vaikutuksia on sen pyrkimys käydä kansainvälistä kauppaa useilla eri valuutoilla USAn Dollarin asemesta ja se on myrkkyä USAn äärimmäisen velkaantuneelle kansantaloudelle.  BRICS jatkanee kasvuaan sekä jäsenmäärältään että talouksiensa koolla tullen yhä merkittävämmäksi taloudelliseksi ja poliittiseksi toimijaksi. 

Arktisella alueella myös meno jatkuu. USA Donald Trump:n johdolla havittelee Grönlantia sen kaivannaisten ja strategisen sijainnin takia osaksi USA:sta.  Sama juonne lienee muiden seassa myös puheissa Kanadasta USA:n 51. osavaltiona. Olisihan USA:lla ihan eri painoarvo kiistassa Pohjoisen Jäämeren mineraalivaroista m.m. Lomonosovin harjanteella ja muuallakin jos Washingtonilla olisi koko Pohjois-Amerikan pohjoinen rannikko.  Samaan aikaan Venäjä vahvistaa armeijansa oloa omalla rannikollaan ja varmentaa Koillisväylää sekä arkista merenpohjaa itselleen.  USA havittelee oikeata jäänmurtajalaivastoa alueelle ja siihen haluaa itsensä sitoa myös suomalainen eliitti halullaan myydä jäänmurtajataosaamista. Sitä toki on ja sille pitäisi saada laajemmat markkinat mutta USA:n jäänmurtajat ovat osa sen laivastoa eikä sille laivoja toimittavat ole itsenäisiä.  Riskit on siis niin valtavat ettei nykyinen eliittimme taida sitä ymmärtää, tai ainakaan haluta ymmärtää.

USA rakentaa myös Tyynellä valtamerellä sotaliittoaan.  Se muodostaa Australian kanssa AUKUS-liittokuntaa jossa myös UK on omalla vähenevällä painoarvollaan (UK ei enää ole imperiumi vaikkei Lontoossa sitä välttämättä ollakaan sisäistetty, vielä) mukana.  Se on johtanut m.m. Australian uhmaamaan ydinsulkusopimuksen (1968) henkeä ydinkäyttöisillä mutta (vielä) ydinaseettomilla sukellusveneillään.

Samalla m.m. Australia yrittää painostaa Tyynenmeren valtioita jotka yrittävät pitää yllä suhteita myös Kiinaan.  Sen on saanut kokea m.m. Nauru johon Australialla on poliittinen ja taloudellinen alistamissuhde.  Oma juonensa on myös Filipiinien kohtalo vanhoine USA-laisine painolasteineen ***) 

Samaan aikaan Kiina kokee itselleen hyödylliseksi uittaa laivastoaan yhä kauempana omilta rannoiltaan ja Etelä-Kiinan meren riutoilta joita se yrittää omia kiistellen niistä naapureidensa kanssa.  Vastakkainasettelu siis sielläkin kehittyy.

***

Edellä esittelin muutamia maailmanpolitiikan kipupisteitä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on toki muuallakin.  Ne kuitenkin riittäkööt, tällä kertaa, esimerkeiksi laajemmasta kuviosta historian kehityksen tässä vaiheessa.  Koko II Maailmansodan jälkeisen ajan sodan "länsiliittoutuneet" USAn johdolla ovat hallinneet maailmanpolitiikka, mitä nyt NL yritti lyödä kapuloita rattaisiin, joskus paremmalla, yleensä huonommalla menestyksellä.  Se vaihe päättyi NL:n romahduttamiseen jolloin Francis Fukuyama:n silloisten puheiden mukaan historia pysähtyi ja luultiin siirrytyn ikuiseen USA-johtoiseen kapitalismiin ****).  Nyt, vuoden 2008 Sakartvelon tapahtumista *****) lähtien tuota kehitystä on Venäjä pysäyttänyt. Toisaalta Venäjä on alkanut laittaa tosissaan hanttiin vaikka lännellä on vankka suunnitelma ja toisaalta Kiina on noussut maailman suurimmaksi taloudeksi ja kiihdyttää etumatkaansa.  Yhdessä muun BRICS:n kanssa ne muuttavat maailmaa yksinapaisesta lännen hallinnasta moninapaiseksi- ja tahoiseksi sekä valuuttaiseksi verkostoksi.

Taustalla näyttäisi vaikuttavan brittimaantietelijä Halford Mckinder:n (1861-1947) kehittämä "Heartland Theory" ******) (suom. "sydänmaateoria").  Sen mukaan se joka hallitsee maailman "vipu-/napa/sydän-aluetta", hallitsee maailmaa. Tuon keskuksen hän sijoitti Keski-Aasian pohjoispuolelle ja Uralista itään.  Ja sinne tuntuu edelleenkin maailman valloilla olevan hinku.  Venäjä ja Kiina hallitsevat sitä (pivot area) nyt liittolaisina ja yhdessä keskiaasian tasavaltojen (Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan, Uzbekistan) kanssa.  Länsi (crescent), nykyisin Läntisenä arvoyhteisönä tunnettu, yrittää sitä saada käsiinsä kun samaan aikaan "itä" yrittää purkaa sitä uhmaavaa liittokuntaa. 

Kuva: Halford Mckinder:n käsitys napa- ja kehäalueista (1904)

Tokikaan Mckinder ei voinut nähdä kaikkia myöhemmin vaikuttavia seikkoja kun oli viktoriaanisen ajan tieteilijä.  Silti tuo asetelma on hyvinkin ajankohtainen sillä myös myöhemmät hillipohjaisten polttoaineiden tuotannon ja logistiikan sekä valuuttadominanssien vaikutusalueet noudattelevat mielenkiintoisella tavalla hänen hahmotelmiaan.  Suurin muutos lie vain n.s. anglo-saksisen maailman navan siirtyminen Lontoosta Washingtoniin.  Muutos jota ei viktoriaanisessa imperiumissa elänyt olisi voinut kuvitellakaan.

Suomi on Mckinder:n laskelmissa kehää ja siihen meidän eliittimme on meitä hirttämässä. Perinteisesti jo rautakaudelta lähtien olemme olleet idän ja lännen rajalla.  Välillä meitä on yritetty liittää milloin kumpaankin osapuoleen ja lähihistoriamme aikana entistä vahvemmin kehän sotaisiin liittokuntiin, aikaisemmin keisarilliseen Saksaan, Natsi-Saksan "Neuropa:an" (t.m.n. Neuordnung) ja nyt Euroopan unioniin (EU) ja NATO:on.  Tässäkin navan siirros Berliinistä Washingtoniin on enemmän sivuseikka ja riippuvuuden hakeminen ydintä.

Emme siis elä mitään poikkeuksellisia aikoja, vaikka aikalaisista onkin yleensä mukava niin ajatella omasta ajastaan, vaan elämme osaamme suuremmassa ja pidemmässä jatkumossa.  Se ei ole silti determinismiä vaan vain todennäköisiä valintoja mahdollisuuksien rajoissa. Siis vaihtoehtoja on.

Miten siis me ihmiset oppisimme lukemaan maailman tapahtumia ja tekemään objektiivisia johtopäätöksiä joita toimeenpannessamme lopetamme nämä vastakkainasettelut ja opimme elämään rauhassa keskenämme?  Kanssalaisina maailmankylässä.  Meitä suomalaisia koskettaa erityisesti hirtetäänkö meidän jonkin osapuolen imperialistisiin valloitus- ja ylivaltasuunnitelmiin vaan osaammeko navigoida niiden välistä?

---

*) Eretz Israel (suom: Israelin maa) on sionistien Maailman sionistijärjestön (hebr: הַהִסְתַּדְּרוּת הַצִּיּוֹנִית הָעוֹלָמִית; transl: HaHistadrut HaTzionit Ha'Olamit) perustavassa kokouksessaan Genevessä 1896 Theodor Herzl:n (1860-1904) johdolla aloittama projekti jossa on tarkoitus valloittaa n.s. Eretz Israel:n alue eli Suur-Israel rotu- ja uskontopuhtaaksi sionistiseksi valtioksi. Alueen on tarkoitus ulottua "joelta joelle ja mereltä autiomaahan" eli Niililtä Eufratille ja Välimerestä Syyrian autiomaahan ellei peräti Persianlahden pohjukkaan.

**) Taiwan on saari Kiinan kaakkoisrannikon edustalla. Vanhin nimitys lie "Liuqiu" (流求) n. vuodelta 638. Myöhemmin portigalilaiset siirtomaaisännät nimesivät saaren "Ilha Formosa:ksi" (suom. "Kaunis saari") 1500 luvulla. Seuraavalla vuosisadalla kiinalaiset nimesivät sen "Taiwan:ksi" paikallisen Taivoan-kansan mukaan. "Kiinan tasavalta" (ROC) siitä tuli Tšiang Kai-šek:n saman nimisen hallinnon vetäydyttyä sisällissodan tappion myötä saarelle. Hänen hallintonsa seuraajat hallitsevat saarta edelleenkin USA:n avustuksella.

***) Filippiinit oli käytännössä pitkään USA:n siirtomaa. Se oli Espanjan siirtomaa Fernão de Magalhães:n (1480-1521) saapumisesta 1521 USAn-Espanjan sotaan 1898 saakka. Per viam: Magalhães tapettiin Filippiineillä hänen sotkeennuttuaan paikallisten kuningaskuntien erimielisyyksiin.  USAn voiton  jälkeen filippiiniläiset soti USAa vastaan aina vuoteen 1913 mutta saaret oli sen miehittämiä kunnes se sai II Maailmansodan jälkeen nimellisen itsenäisyyden. Alistussuhde ei silti päättänyt ja jatkuu jollakin tasolla edelleenkin. Se näkyy m.m. Filippiinien hallinnon ulkopolitiikassa jossa USA ei anna se normalisoida suhteitaan Kiinaan.

****) USA-lainen valtiotieteilijä ja poliittinen taloustieteilijä Francis Fukuyama ennusti NL:n romahduttamisen yhteydessä esseessään "End of History?" historian loppua ja kapitalismin ikuista voittoa jota hän nimitti eufemismeilla "liberalismi" ja "vapaa markkinatalous". Hän on myöhemmin pyörtänyt kirjoittamansa. Toisaalta "historian loppu" on vanhempi konsepti. Jo Thomas More (1478-1535) Friedrich Hegel (1770-1831) ,Vladimir Solovjov (1853-1900) kirjoittivat siitä.

*****) Vuonna 2008 Sakartvelon hallinto Mikheil Saakašvili:n johdolla hyökkäsi Etelä-Ossetiassa tulitaukosopimuksen nojalla olleiden rauhanturvaajien kimppuun. Venäjän armeija saapui lopettamaan Sakartvelon armeijan hyökkäyksen ja ajoi sen pois. Tapaus kiihdytti Etelä-Ossetian ja Ahasian itsenäisyyspyrkimyksiä ja lähensi niiden hallintoja entisestään Venäjään.

******) Halford Mackinder: "The Geographical Pivot of History" (essee); The Geographical Journal, Vol. 23, No.4, (huhtikuu 1904). Alk. luento Royal Geographical Society:ssä. Per viam: Samaa kuviota "anglosaksinen länsi c. Euraasia" käytti George Orwell (1903-1950, oik. Eric Blair) romaanissaan "Nineteen Eighty-Four" kuvaamaan Oceanian ulkopolitiikkaa.

Työajasta ja sen lyhentämisestä

Työajan*) lyhentäminen on alati ajankohtainen keskustelunaihe. Aikoinaan 1800-luvulla työväenliike alkoi vaatia kahdeksan tunnin työpäivää.  Se kohtasi ankaraa vastustusta porvareilta ja kapitalisteilta. Moinen laiskottelu raunioittaisi koko kansantalouden.  Mitä työväki tuolla vapaa-ajalla tekisi? Ei ainakaan syventyisi "herran sanaan" vaan viettäisi sen 
ruokottomasti synnissä rypien ja veisi koko kansan perikatoon. Niin julisti porvaristo suuressa viisaudessaan.  Kun kahdeksan tunnin työpäivä aikoinaan saatiin, se ei kuitenkaan toteuttanut mitään aiemmista uhkailuista vaan oli eduksi kansantaloudelle ja muullekin hyvinvoinnille.

Seuraava suurempi koitos oli 48 tunnin työviikon lyhentäminen. 1950-luvulla päästiin siihen että lauantaina työpäivä päättyi puoleltapäivin ja 1960-luvulla saavutettiin 40 tunnin työviikko joka tehtiin viidessä päivässä lauantain ollessa kokonaan vapaapäivä.  Näin siis n.s. normaalia työaikaa tekevillä.  Poikkeuksena oli erityisiä päivystyksiä tarvittavat työt sekä teollisuustuotannon pyörittäminen vuorokauden ympäri.  Oma lukunsa on myös ollut leivän leipominen aamuyöstä jotta aamulla olisi piioille hakea tuotetta leipää herrasväen aamiaispöytiin.

Sitten viisipäiväisen työviikon jälkeen ei suurempia muutoksia olekaan tapahtunut.  On vain hieman säädetty toisaalta työläisten ja toisaalta toimi- ja virkahenkilöiden työaikoja yhteen n.s. pekkaspäivillä. Virka- ja toimihenkilöt tekivät lyhyempää 7 1/4 tai 7 1/2 tunnin päivää ja työläiset kahdeksaa tuntia mutta saivat korvauksen erotuksen virallisesti "työajan lyhennysvapaana" eli kansanomaisemmin "pekkaspäivinä"**).

Sen jälkeenkin on jo vuosia keskustelu seuraavasta askeleesta: kuusituntisesta työpäivästä tai vaihtoehtoisesti nelipäiväisestä viikosta.  Paljon on vettä virrannut Mätäojassa ja ollut puhetta mutta vähän on saatu aikaiseksi koska työnantajat ovat saaneet puristettua työväenliikkeen puolustuskannalle.  Poliittinen eikä ammattiliittolinja ole pystynyt ottamaan tilaa uusien omien alotteiden ajamiseen.  Toisaalta myöskään n.s. valtavirtamediakaan ei ole "kiinnostunut" vähäisiä aloitteellisuuksia tuomaan julkisuuteen (vrt. Antonio Gramsci:n hegemoniateoria***)).

Oman mausteensa soppaan tuo työnantajien ikiaikainen jeremiadi toisaalta siitä ettei pitäisi laskea työn tuottavuutta ajan vaan tuloksia ja toisaalta samaan aikaan he itse laskevat tehokkuutta mittaamalla tehtyjen työtuntien määrää kalenteriajassa.

Kokeiluissa ympäri maailmaa, m.l. Suomi, on kuusituntisesta työpäivästä saatu työajan lyhentämistä tukevia kokemuksia:
- Sen on todettu parantavan työn tekemisen tehokkuutta: joutokäynti vähenee, jaksetaan keskittyä paremmin ja kokoaikaisemmin oleelliseen tekemiseen.
- Vähentävän sairauspoissaoloja: työn rasittavuus ei niin rassaa ja aikaa toipua.
- Lisäävän työtyytyväisyyttä ja motivaatiota: kun työläiset ovat virkeämpiä, stressikään ei iske eikä väsymys masenna.

Tutkimustietoa ovat keränneet mm Työterveyslaitos, SAK ja Jyväskylän yliopisto mutta toki vajavaisesti ja tutkimustulosten ristiriitaisuuksia painottaen, ilmeisesti ylenmäärin riippumattomuuttaan ja neutraaliuttaan korostaakseen.  Samalla on huomattu ettei kansantalous kärsi vähenevästä työn tekemiseen varatusta ajasta per ihminen. Itse asiassa taloudellinen toimeliaisuus kasvaa ja kehittyy jollei lyhenevä työaika alenna ansioita.  Silloin ihmiset lisääntyvällä vapaa-ajallaan kuluttavat enemmän ja se lisää kulutuskysyntää ja se taas tarvittavaa tuotantoa ja se parantaa työllisyyttä.  Lisääntyvä kulutus "sataa myös työnantajan laariin" lisääntyvinä tuloina lisääntyvästä tuotannosta mutta vain jos työläisten ansiotaso säilyy, tai kasvaa paranevan tehokkuuden tahdissa.

Oma mahdollisuutensa on lisäksi n.s. 6+6 -malli: Siinä työläiset tekevät kuusituntisia vuoroja mutta työpaikalla pyöritetään kahta vuoroa päivässä.  Työpaikan tilat ja koneet on käytössä 12 tuntia päivässä mutta yksilön työaika on vain puolet siitä.  Kaksivuorojärjestely lyhyemmällä työajalla ei juurikaan tuo esimerkiksi keskeytymättömän kolmivuorotyön haittoja mutta mahdollistaa resurssien paremman käyttöasteen.  Lyhyempi työaika toisi myös nykyiseen keskeytymättömään kolmivuorotyöhön omat etunsa kun vuorot olisivat lyhyempinä vähemmän rasittavia sekä välissä pitemmän palautumisajat nelivuorojärjestelynä.

Toiki muitakin malleja olisi päivittäisen työajan lyhentämisen rinnalle.  Voitaisi lyhentää työviikkoa neljään päivään tai lisätä arkipyhiä tai pidentää vuosilomia.  Itse pitäisin kuitenkin parhaana työpäivän lyhentämistä sillä se helpottaisi tasaisemmin arkirytmiä eikä "jet lag:n" kaltaisia stressaavia äkkimuutoksia olisi.  Silti toki arkipuurtamisen katkaisevilla juhlapäivilläkin****) on merkityksensä elämän pieninä kohokohtina.  Tarvinnemme hyvän lopputuleman saamiseksi useampia lyhennystapoja.

Työajan lyhentämisellä on niin kiistattomat edut puolellaan että työnantajien vastustuksen syyt on etsittävä muualta kuin heidän omista taloudellista eduistaan.  Epäilen sellaiseksi m.m. halua kontrolloida työläisten elämää.  Se näkyi aikoinaan kahdeksantuntisen vastustamisessa ja se näkyy heidän nykyisessä toiminnassa.  He haluavat työläisten olevan kontrolloitavina työpaikoilla ja minimoida sen ulkopuolisen ajan.  Vapaa-aikaakin he toki haluavat kontrolloida m.m. testeillä joilla haetaan loma-aikaista päihteiden käyttöä.

Sekä puoluepoliittisen että ammattiliittolaisen työväenliikkeen tulisi ottaa aloite käsiinsä ja lähteä tiukasti ajamaan työajan lyhentämistä. Sen puolesta on niin vahvat argumentit että niillä luulisi murtavan myös työnantajien porvarillisen hegemonian tiedonlevityksen valtavirrassa.  Liikkeelle voitaisi lähteä vaikka SKP:n lakiehdotuksen pohjalta.  Se kelvannee, ainakin sisältönsä jos ei vaikka ehdottajan, puolesta muillekin. Siis:

Työaika lyhyemmäksi

-

elämä siedettävämmäksi!

---

*) Työaika on se aika jonka työntekijä on työnantajan käytettävissä tekemään työtä työnantajan hyväksi työsuhteessa.  K.o. ajasta työnantaja joko maksaa korvauksen eri tavoin laskettuna (aika-, suorite-, t.m.s. palkka rahassa maksettuna tai muina suoritteina)  ja suoritettuna tai ei maksa.  Se on aika jolloin työläinen on työnantajan käytettävissä tuottamaan lisäarvoa.

**) Pekkaspäivät eli pekkaset on tuolloisen (1984) valtioneuvoston kanslian tulopoliittinen selvitysmies Matti Pekkasen (1925-2004) mukaan annettu nimitys työajan lyhennysvapaille.  Hän oli keskeinen välittäjä järjestelyn luomisessa.

***) Hegemoniateoria on italialaisen filosofin ja vallankumouksellisen teoreetikon Antonio Gramsci:n (1891-1937) n.s. vankilapäiväkirjoissaan esittelemä teoria yhteiskunnan julkisen tietoisuuden hallussapidosta.  Porvarillisessa yhteiskunnassa se valta on porvariston tiedonvälityskoneistolla.  Se päättää mistä yhteiskunnassa puhutaan ja miten.

****) Vapaat juhlapyhät voisi olla vaikka vuodenkiertoon kuuluvia: kunnon kekri (myös keyri tai köyri) katkaisemaan syyspimeät satokauden päättäjäisjuhlalla, auringon liikkeisiin perustuen joulun ja juhannuksen lisäksi kevät- ja syyspäivän tasaukset, keväällä voitaisi vapun lisäksi nauttia ukonmaljoja, loppukesän venetsialaisetkin voisi omaksua, tammikuun lopulla voitaisi vietää hiljaista retriittiä ettei häirittäisi kun otsot ja kontiot kääntää kylkeä j.n.e.  Vanhassa muinaisessa suomalais-ugrilaisessa kalenterista voisi ammentaa lisää.  Sen sijaan kristinuskontoon liittyvät juhlat voisi palauttaa merkitykseltään alkuperäisiksi, kuten joulun talventaittumiseen ja juhannuksen kesäpäivän tasaukseksi y.m.