Anttila oikealla tiellä

Huomasin Länsi-Savon nettisivuilla jutun jonka mukaan maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kaipailee maatalouteen lisää osuustoimintaa.  Olen tähän asti pääasiassa arvostellut Anttilaa nettikirjoituksissani mutta nyt on tunnustettava, että hän on ottanut askeleen mieleiseeni suuntaan.

Tosin Anttila haikailee vain raaka-aineiden tuottajien myyntiorganisaatiota osuuskunnan muotoon.  Eikö osuuskunta voisi toimia yhteisenä jalostajana ja pakkaajana joka möisi suoraan eteenpäin kaupoille ja ravintoloille? Sillä tuottajat nostaisivat omaa jalostusastettaan ja ketju pellolta ruokapöytään lyhenisi.  

Nämä osuuskunnat voisivat muodostaa laadukkaiden elintarvikkeiden omia paikallisia lähiruokatuotemerkkejä, brändäytyä niinkuin modernisti sanotaan.  Näin voitaisi saada jopa kansainvälisiä merkkituotteita maailmalle. Ei siis mautonta bulkkia vaan gourmet-tuotteita.  Ne voisivat murtautua laatutuotteilla laajemmille markkinoille eli tehdä sen mikä on yksittäiselle tuottajalle volyymin takia mahdotonta eikä suuria elintarvikejättejä kiinnosta.

Osuuskunnan pitäisi kuitenkin olla aito tuotanto-osuuskunta nykyisten kaltaisten osuusmeijereiden ja -teurastamojen asemesta.  Niissähän ongelmana on, että osuuskunnan jäsenet ovat yhtäaikaa omistajia ja raaka-aineen myyjiä.  Silloin syntyy ristiriita kun pitäisi maksaa maksimaalista hintaa raaka-aineesta ja toisaalta tuottaa maksimaalista korkoa osuuskunnan tuloksena.  Oikeassa tuotanto-osuuskunnassa varsinaista osuuskunnan  tuotantotyötä pitäisi tehdä jäsenten eikä palkattujen työntekijöiden, ainakin heitä tulisi olla enemmistö henkilökunnasta.  Ehkä kyseeseen voisi tulla sekamallikin jossa olisi jäseninä raaka-aineiden tuottajia ja jalostajia sekä molempia tekeviä.

Olen hämmästellyt miten hiljaa julkisuudessa on esimerkiksi Mikkelissä sijaitseva Helsingin Yliopiston Osuustoimintainstituutti eli Ruralia-instituutti.  Luulisi sen toimenkuvaan osuustoiminnan kehittäjänä ja tutkijana julistaa osuustoimintaan liittyviä mahdollisuuksia.  Ei myöskään Osuustoiminnan kehittäjät - Coop Finland Ry ole pystynyt pääsemään julkiseen keskusteluun. Toivottavasti tämä Anttilan avaus nyt motivoi myös instituuttia aktiivisuuteen ja osuustoimintaan liittyvien ennakkoluulojen hälventämiseen.

Elintarviketeollisuuden ongelmat ja Venäjän tuontikiellot

Olen muutamassa aikaisemmassa venäläisten langettamia tilapäisiä elintarvikkeiden tuontikieltoja käsitelleissä kirjoituksissani toivonut tutkivien journalistien lähtevän liikkeelle ja selvittelevän suomalaisen elintarviketeollisuuden toilailuja.  Toivomukseni näyttää kerrankin toteutuvan sillä tämän aamun paperisessa Helsingin Sanomissa kerrotaan Atrian jo keväältä jatkuneesta kiellosta.  


Vain muutama päivä sitten Atrian johtaja Juha Grön puolustautui väittämällä, että eihän venäläisten löytämäkseen väitettyä antibioottia edes käytetä Suomessa.  Nyt Hesarin jutussa "Atrian sikalääke johti venäjän tuontikieltoon" kerrotaan, että kyllä käytetään.  Nyt Grön väittää, että pitoisuuksien täytyy olla pieniä koska eivät mukamas ole niitä havainneet.  Toisaalta tutkivat journalistit ovat saaneet tietää, että pitoisuudet mitataan vain parilta prosentilta sikoja.  Onkohan omavalvova tutkija jättänyt osumatta Venäjälle vietävään erään sattumalta vai vahingossa.  Ja mikähän on Grönin selitys ensiviikolla?


Tämä toimittaja Johanna Pohjolan artikkeli oli hyvä avaus ja repeämä siinä toimittajien rintamassa joka lähti ensin suoraksi ojennettuna rintamana puolustamaan suomalaisia ruokatehtaita.  Sittenkin näyttää löytyvän toimittajia jotka uskaltavat katsoa myös toiseen suuntaan. Tässä toimittajat tekevät sitä työtä, mistä heille lehtien tilausmaksuina maksetaan.  Nyt kun vielä selvitettäisi elintarviketeollisuuden antama vaalirahoitus ja liitetään se elintarvikevalvonnan ohjaukseen.

Wikileaks-sekoilua

Viime päivien kovin uutinen on ollut yli 90 000 dokumenttia wikivuotoja.  Niissä kerrotaan USAn ja sen liittolaisten, joihin myös Suomi kuuluu, erilaisista suhmuroinneista, sotarikoksista y.m. liittyen Afganistanin sotaan, tuohon sotaseen, johon Suomikin osallistuu.  


Vuotojen sisältöä pureskellaan niin monessa paikassa, että en tässä nyt siihen vaan vuotojen peittely-yrityksiin.  Siinä näyttää olevan lähinnä kaksi teemaa:
a) vuodoissa ei ole mitään uutta, kaikki on jo nähty ja kuultu
b) vuodot vaarantavat USAn ja sen liittolaisten turvallisuutta.
Miten jo tiedossa olevan levittely voi vaarantaa mitään?  On selitelty, että vaikka tiedot on jo vanhoja G. W. Bushin hallinnon aikaisia, ne saattavat paljastaa menettelytapoja ja sellaista.  Mutta nehän on jo väitteiden mukaan tiedossa joten Talebanit ja Al Qaidat jamitäniitäonkaan tietävät jo kaiken.  Sitä paitsi Wikileaks peittää kaikki sellaisen mikä saattaisi vaarantaa yksittäisten ihmisten, myös sotilainen, turvallisuuden.  Tässä suhteessa uskon enemmän Julian Assangea kuin USA:n hallintoa.


Oma lukunsa on suomalaisten osuus.  Hyvin pikaisella haulla en löytänyt materiaalista mitään Suomea koskevaa.  Toisaalta Suomessa on oltu, ainakin toistaiseksi, kovin hiljaa kytköksistä Suomeen. Olen huomannut vain ulkoministeriön vakuutteluja, että ei vaikuta Suomen Afganistaniin sitoutumiseen.  Onko ulkoministeriö ulkoministereineen tässä tehtäviensä tasalla?   Minusta on kummallista jollei liittolaisten paljastuminen sotarikollisiksi vaikuta mitenkään.  Kansan Uutiset sentään uutisoi vaatimuksen Stubbille vaatia selvityksiä noilta liittolaisilta.  Toivottavasti Stubb kaikista urheilukiireistään huolimatta ottaa vaatimuksen vakavasti vaikka liittolaiset ovatkin hänen NATO-kavereitaan.


Eiköhän jo nyt olisi aika kiihkeinpienkin NATO-kiimakkojen aukaista silmänsä millaisessa joukossa oikein roikutaan mukana.  Vai haluavatko suomalaiset natottajat todella olla mukana sotarikollisten joukoissa?  Ovatko ne niitä läntisiä yhteisiä arvoyhteisöjä joissa meidät halutaan oikein Nobelin rauhanpalkinnon voimalla pitää mukana? Jollei natottajien, päälimmäisenä Ahtisaaren, Kataisen, Lipposen, Stubbin, Jaakonsaaren ja koko muun  joukon peli tästä jo valkene kaikille suomalaisille niin mitä vielä tarvitaan? 


Ja ennenkaikkea pitäisi kääntää keskustelu vuotojen sisältöihin ja niissä paljastuvien tekojen vaikutuksiin vuotojen syyllisten etsimisestä ja haitan aiheuttamisesta tappamiselle Afganistanissa.

EVIRAn tehtävä

Suomen elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) tehtävä on valvoa suomalaisen elintarviketeollisuuden ja .kaupan tuotteiden ja toiminnan turvallisuutta.  Itse he ilmaisevat sen omilla sivuillaan seuraavasti: "Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran toiminnan päämääränä on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus, edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia, huolehtia kasvin- ja eläintuotannon edellytyksistä sekä kasvinterveydestä.". 


Nyt kuitenkin ilmeisesti Venäjän eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitos (Rosselkhoznadzor) on yllättänyt EVIRAn n.s. "housut kintuissa".  EVIRA ei ole liene hoitanut valvontavelvollisuuttaan vaan on luottanut yritysten "omavalvontaan".  Kolkuttava omatunto on saanut sitten laitoksen johtajan Jaana Husu-Kallion epätoivoisiin ja paljastaviin lausuntoihin joissa hän katsoo EVIRAn tehtäväksi pestä tarkastuksissa kiinni jääneiden laitosten maine puhtaaksi.  Oikeasti EVIRAn tehtävä kun olisi ollut valvoa.  Voiko tarkastajan ja tarkastettavan roolit mennä sekaisin?  Onko siis EVIRA ja varsinkaan sen johto tehtäviensä tasalla? Vai oliko lehtilausunnossa kyse toimittajan tahallisesta tai tahattomasta väärinkirjauksesta?  Jokatapauksessa suomalainen elintarvikevalvonta on saanut luottamuksen kilpeensä kolhun joka ei oikea ihan hetkessä.


Jopa Sirkka-Liisa Anttila on bulevardilehtien mukaan jo mieltä, että tarkastuksissa kiinni jääneiden elintarviketehtaiden pitäisi laittaa nurkkansa kuntoon (paperinen Iltalehti; 16/7 -10).


Koskahan toimittajat niin sähköisissä kuin paperisissa tiedotusvälineissä alkaisi tutkia elintarvikealan kytköksiä?  Tutkittavaa piisaisi niin valvontaviranomaisten ja tehtaiden suhteissa kuin poliitikkojen ja teollisuuden suhteissa.  Koko omavalvontasysteemi pitäisi perata juuriaan myöten.  Koko ala kun on niin kietoutunut yhteen KEPU/MTK:n sisälle.  Olisiko tässä syytä myös pöyhäistä suuria kaupan keskusliikkeitä m.l. osuuskauppa?

Anttila valvoo

YLE ja muutkin tiedotusvälineet ovat kertoneet venäläisten viranomaisten kieltäneen elintarvikkeiden tuonnin joiltakin suomalaisilta yrityksiltä.  Ja jopa alkaa normaali älämölö politikoinnista ja painostuksesta.  


Kun ottaa huomioon kuinka aiemmin on toimittu niin ei voi kuin epäillä suomalaisia tuottajia ja Sirkka-Liisa Anttilaa heidän valvojanaan.  Onhan aiemminkin Venäjää syytetty samasta kun ovat uskaltaneet vaatia, että laskut olisi maksettava (Ukrainan ja Valko-Venäjän kaasulaskut) ja ettei kelvotonta ruokaa saa myydä (bulgarilaisen kelvottoman lihan dumppaaminen Puolan kautta).  Jostakin kumman syystä meillä ei voi uutisoida venäläisestä elintarvike- tai muustakaan valvonnasta kuin vain politikointina ja muiden painostamisena.  Lisäksi tämä meidän ylimmäinen valvojamme, Sirkka-Liisa Anttila on jäänyt niin monesti kiinni kaikenlaisista suhmuroinneista: ALV-alennukset, juustot, kalakukot jne. Summa summarum: epäilen, että venäläisten epäilyissä on perää eikä suomalainen elintarviketeollisuus ole niin puhdasta kuin sen väitetään olevan.


Suomalaisia elintarvikevalvojia, Eviraa ja kmppaneita tuntuu kaiken kaikkiaan kiinnostavan enemmän pienten sortaminen isojen toimijoiden suojelemiseksi.  Ahdistellaan pieniä leipomoja ja jäätelökioskeja mutta isoja ketjuuntuneita suojellaan.  Ne saavat itse valvoa itseään ja sitten kun jäädään kiinni, tiedotusvälineet rientävät avuliaasti syyttämään venäläisiä.


Kannattaisikohan hutkivien zurnalistien seuraaksi kohdistaa tutkimuksensa elintarviketeollisuuden, heidän valvojiensa ja alasta vastuullisten poliitikkojen kytköksiin.  Kuka maksaa kenekin vaalikampanjat ja lomamatkat.  Oma perkaamisen paikkansa olisi myös maa- ja metsätalouteen pesiytynyt KEPU-mafia.

Kaikkia vastaan

Nyt taas kun kesällä ei ole parempaakaan uutisointia niin toimittajat bulevardilehdissään laskevat "Ruokolahden leijonat" irti.  Tällä kertaa spekuloinnin kohteena on seuraavien presidentinvaalien ehdokasasettelu.  Vaikka kyseessä onkin tyhjänpäiväinen keltaisen lehdistön palstantäyte niin en malta olla palaamatta jo aikaisemminkin ehdottamaani mahdollisuudesta  kaikkia vastaan äänestämisestä.  Tuolloin aiemmin kirjoitin näistä Niinistöistä ja Stubbeista.  Nyt näyttää meno lipsahtavan aina vain kammottavammaksi kun on kaivettu esille tuo itse itsensä wannabee-savolaisten kuninkaaksi kruunaama Lasse Lehtinen.  En suostu valitsemaan toisella kierroksella hänen ja esimerkiksi Niinistön välillä vaan vaadin, että minulla tulee olla mahdollisuus äänestää kumpaakin vastaan.

Pallottelua erityistalousalueen tapaan

Tiedotusvälineissä on jokunen aika sitten esitelty Espoon Tapiolan Tennispuiston kehittämisajatuksia. Paikalle olisi saatava Espoon teknisen toimen johtajan Olavi Loukon mielestä ainakin 20 miljoonalla asuntoja (Helsingin Sanomat; 2/7 -10) jotta Länsimetron asemaa hyödynnettäisi tehokkaammin. Ja heti ovat emtp-porukat*) hereillä.

Paikalla on nyt kaupunginmaalla, määräaikaisella vuokrasopimuksella yksityisen yrittäjän tennishalli ja pari ulkokenttää tenniksen pelaajille. Siellä lätkii puiston keskellä muutama yksittäinen henkilö kerrallaan karvapalloa, vain parin sadan metrin päässä tulevasta metroasemasta.

Yrittäjä ei ilmeisesti ole ollut tietoinen mitä määräaikainen vuokrasopimus tarkoittaa kun hän on kuulemma vain pari vuotta sitten investoinut miljoonia halliinsa. Tai sitten hän ei ole muuten tehtäviensä tasalla kun polttaa sillä lailla rahaa tietäessään, että vuonna 2016 hänen vuokrasopimuksensa loppuu ja tontin on oltava tyhjä. Olavi Loukon mukaan halli on tiedetty jo 80-luvulla väliaikaiseksi. Vai päteekö tässä erityistalousalueen lait joiden mukaan yksityiset voivat möyriä kaupungin maalla ja kaupunki on velvollinen veronmaksajien rahoilla siivoamaan jäljet (vrt. Iirislahden yksityinen venesatama kanavineen kaupungin maalla rantaraitin tiellä).

Asuntojen rakentamista vastustetaan myös viheralueiden menetyksellä. Tosin ainakin ensimmäisten havainnekuvien mukaan vehreys lisääntyy kun betonibrutalistinen tennishallirumilus lähtee.

Joku lie älähtänyt myös tennisharrastajien puolesta. Heillä on kuitenkin jo nyt vain muutaman sadan metrin päässä, Tapiolan urheilupuistossa kenttiä ja halleja. Kuulemma sinne on tulossa lisääkin. Sekä aikanaan myös metroasema.

Tärkeintä on kuitenkin Tapiolan kehittäminen metron tuomin mahdollisuuksin. Sen tärkeydestä lienevät kaikki samaa mieltä (p.l. Ison omenan ja Sellon kauppiaat). Keinoista ollaankin sitten eri mieltä: joillakin kun tuntuu olevan käsitys mahdollisesta piristämisestä ja elävöittämisestä ilman ihmisiä. Heille syntyy miellyttäviä kahviloita ja monipuolisia putiikkeja kuin tyhjästä, ilman paikalla asuvia ihmisiä tai liikennettä.

Ihan oikeasti jo ympäristösyistä kannattaa asutusta keskittää metroasemien lähelle. Silloin vähennetään tarvetta yksityisautoiluun niin asunnolle kuin kauppaankin kun asunnot ja kaupat ovat metron välittömässä läheisyydessä ja kävelyetäisyydellä. Ja kun asumisesta tehdään tiiviimpää, keskittymien välille voidaan jättää vehreämpää, jopa luontoa. Tämä ei kuitenkaan ole ollut tapana Espoossa jossa on rakennettu yksityisautoiluun perustuvia omakotitaloslummeja. Niissä ei elä luonto eikä palvelut vaan korkeat aidat ja katumaasturit.

Toivottavasti Länsimetro tuo espoolaiseen menoon inhimillisemmän muutoksen julkiseen liikenteeseen perustuvine liikennejärjestelyineen ja kaavoitusratkaisuineen. Sovellettakoon sitä myös tuossa tulevassa Tuuliniityn kaavassa.

*) emtp = "ei minun takapihalleni" eli englanniksi nimby ("not in my back yard")