Räsäsen salkku ja tolkku

Ministeri Räsänen on pitänyt puheen Kansanlähetyspäivillä.  Siinä hän on antanut kristityille luvan oman omantuntonsa mukaan olla noudattamatta lakeja.  Sen jälkeen Räsänen ja muut uskonnolliset tahot ovat selitelleet asiaa parhain päin.  Räsänen on jälleen osoittanut sopimattomuutensa ministerin tehtävään.
 
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen/KD, joka hoitaa myös hallituksessa kirkollisasioita, on avautunut Kansanlähetyspäivillä suhteestaan demokraattisesti säädettyihin lakeihin.  

Räsäsen mukaan uskonnon dogmit menevät lakien yli jos uskovaisesta niin tuntuu.  Väite on kovin uskalias ja käsittämätön nimen omaan sisäasiainministerin suusta.  Hänen tehtävänsä on ministerinä olla vastuussa yhteiskuntamme lainvalvonnasta.  Nyt hän on antamassa yhden uskonnon eli omansa palvojille oikeuden vähät välittää yhteiskunnan laeista. 

Räsänen itse selittelee sanomaansa jälkikäteen parhain päin kirjoittamalla uskonnollisen lukutaidon puutteesta.  Tuon kirjoituksensa sisällössä hän on oikeassa vaikka otsikko onkin harhaanjohtava.  Hän tuli, ilmeisesti tahtomattaan, paljastaneeksi Ev.lut.kirkon johdon kaksinaamaisuuden ja -moralistisuuden kun he haluavat hyvitellä maallistuneita ihmisiä sivistyneeltä kuulostavilla juhlapuheilla. Kirkon arkkipiispa Kari Mäkisen esimerkiksi on yrittänyt tehdä pesäeroa syvemmällä kirkon dogmeissa uivaan Räsäseen.  Arkkipiispa kuitenkin unohtaa, että Räsänen on kirkollisasioista vastaava ministeri eikä siten kuka tahansa seurakuntalainen.  Silloin aina kun Räsänen aukaisee suunsa nykyisessä virassaan, hän puhuu myös uskonnon edustajana ihan siinä missä Mäkinenkin.

Räsänen on löytänyt m.m. kirkolliskäsikirjasta ja Raamatusta kohtia joilla puolustaa kantaansa.  Se osoittaa kuinka kristityille uskovaisille on anettu erivapauksia yli meidän tavallisten taatiaisten.  Olisiko siis jo aika siivota sellaiset eriarvoistavat luvat.  Meillä ei esimerkiksi saa olla yhdistyslain mukaan yhdistyksiä jotka jo säännöissään antavat jäsenilleen luvan rikkoa lakeja.    Miksi meillä saa olla tuollainen toinen valtio valtiossa joka itse asettuu yhteiskunnan yläpuolelle?

Räsänen väittää myös hänen sanansa irroitetuksi asiayhteydestään.  Hän myös korosti omassa plokissaan kuinka on noudatettava lakia.  kaikki nuo selittelyt ovat kuitenkin ristiriitaisia.  Hän kuitenkin vakuuttaessaan lain noudattamista, vetoaa välittömästi sen kiertämiseen.  Hän myös käyttää esimerkkinä uskonnollista legendaa joka kertoo tarinaa tuhansien vuosien takaisista tarinoista.  Se on kuitenkin kelvoton todiste nykypäivänä sillä kukaan ei ole missään pystynyt todentamaan sen tapahtumia todella tapahtuneeksi.

Jo aikaisemmin Räsänen on osoittanut m.m. abortti- ja homoseksualismikannoillaan itsensä sopimattomaksi hoitamaan ministerin tehtävää nykyaikaisessa yhteiskunnassa.    Olisiko jo siis aika pääministeri Kataisenkin/Kok tehdä johtopäätöksiä kabinettinsa jäsenten toilailuista?

Soinin brändätty miehisyys

Tutkija on selvittänyt maskuliinisuuden ilmenemisestä miespolitiikoissa.  Hänen tyyppiesimerkkinsä toteuttavat omia mallejaan.  Sen seurauksena on kaksinaismoralismia ja syrjintää.  MIten pääsimme siitä eteenpäin kohti ajattelua, analyysiä ja edistystä?

Tutkija Jiri Nieminen väitteli viime perjantaina miespoliitikkojen maskuliinisuudesta.  Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa kerrotaan tutkimuksen antia otsikolla "Metroseksuaali ja protestimies".  Siinä erottuu kaksi ääripään roolia: metroseksuaalinen ylemmän keskiluokan maskuliini ja perinnemiehekäs maskuliini.  Ensinmainitusta Nieminen käyttää esimerkkinä eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbia/kok ja jälkimmäisestä puoluejohtaja Timo Soinia/PS.  Heidän hybridikseen Nieminen laskee Keskustan puheenjohtajan Timo Sipilän.

Lehtijutun perusteella Niemisen perustelut vaikuttavat hyvinkin perustelluilta. Etenkin Soinin ja hänen puolueensa esiintymisessä on korostuneesti esillä menneen maailman n.s. arvot ja esiintyminen.  Siinä suhteessa hänellä lienee esimerkkinään PerSujen edeltäjä SMP ja sen puheenjohtaja Veikko Vennamo jolla kuulemma oli puoluetovereille esiintymistä varten uniformuna huonosti istuva ja ryppyinen puku.  Muuten hän esiintyi tyylikkäämmin.  Nyt oppipoika Soini käyttää ryppyisiä pukuja ja pitää takkuista rasvaista, tarkoitushakuisen huolimattomasti kammattua hiuksistoa.

Vastaavasti Stubb pukeutuu korostetun tyylikkäästi, joko konservatiivisesti tai rennosti tilaisuuden luonteesta riippuen.  Lisäksi hän esiintyy merkkitietoisesti harrastustensa parissa.  Samaa linjaa toteuttaa myös kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arginmäki/VAS. Oma osansa valitussa tyylissä on myös korostetun sosiaalinen käytös.

Pelkkä pukeutuminen olisi sivuseikka eikä saisi minua provosoitua kirjoittamaan.  Kuitenkin Maukka Perusjätkä jo 1980-luvulla tiesi, että vaatteet on mun aatteet.  Niin ne ovat poliitikoillekin.  He ilmentävät ja visualisoivat esittämäänsä aatemaailmaa tavoittelemalleen kannattajakunnalle. Stubb ylemmälle mukamas liberaalille keskiluokalle ja Soini haluaa profiloitua protestiksi noille keekoilijoille.  He siis nykykielenkäytöllä brändäävät itseään äänestysmarkkinoille.

Samaa ilmentää Stubbin korostettu urheilullisuus ja vapaamielisyys suhteessa seksuaalivähemmistöjä kohtaan.  Kuitenkin hänen politiikkansa ydin on tukea talouselämän suurten toimijoiden vapautta eikä tavallisten ihmisten.  Hänelle riittää minkä hän katsoo olevan tarpeeksi äänestyssuosion kalastelemiseksi eli näkyvyys julkisuudessa.  Käytännön politiikka hoidetaan muualla.

Soinin protestimiehisyys taas on viimepäivinä havaittu siinä kuinka hän on oman puolueensa lisäksi pyrkinyt jotamaan myös Demuleita, jotka eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Jouni Backmania myöten tuntuvat olevan annetuista neuvoista kovin otettuja.  Soini kun pyrki esittämään Demareiden ministerikierrätyksen osoituksena duunarimiesten väheksymisenä.  Samaan aikaan Soinin ja hänen puolueensa käytännön toimet ovat yhtä kaukana jollei kauempanakin puheista kuin Stubbillakin.  Esimerkistä käy vaikka Eduskunnan äänestys työläisten loma-ajan sairastamisesta jossa PerSulit vastustivat äänin 28 ei, 3 jaa ja poissa 8 sekä Teuvo Hakkaraisen sekoilut asian vierestä eduskuntakeskustelussa.

Soinin vanhakantainen miehistely, suunniteltu tai sisäsyntyinen, on kovin vanhakantaista haikailua menneeseen jolloin muistikuvissa "kesät oli lämpimiä ja läski valkoista".  Muisteloissa vain tuntuu unohtuvan, että tuolloin köyhät ihmiset kulkivat kerjuulla ja naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä.  Soinille ja hänen kaltaisilleen ei näytä sopivan asioiden kehittyminen suvaitsevampaan ja sosiaalisempaan suuntaan vaan sen sijaan kalastelevat menneisyyden syvimmissä pohjamujuissa kaivaen esiin syrjintää ja rasismia eri muodoissaan.  Ja aina näyttää löytyvän tyytymättömiä joille älytön älämölö riittää tyytymättömyyden purkautumistieksi.  Miten pääsisimme kohti ajattelua ja yhteiskunnan rakenteiden sekä prosessien analyysiä?

Mikkelin perintö

Mikkelin kaupunki on luomassa kulttuuriperinnön vaalimisohjelmaa.  Luonnoksessa on paljon hyvää mutta korjattavaakin.  Erityisesti kaipaisi kulttuuriperinnön elävä ja toimivana pitämistä.

Olen lueskellut Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelman luonnosta (4/3 -13). Toivoisin sen aiheuttavan myös keskustelua kun en malta olla sitä itsekin hieman kommentoimatta. Sen teemat vaikuttavat ihan hyviltä lähestymistavoilta. Samaten sen toimenpideaihioissa on paljon hyvää.

Sen sijaan en pidä hyvänä II Maailmansodan nostamista esiin kulttuuriperintönä. Ensinnäkin sota on kaikkinensa kulttuuriperinnön hävittämistä. Ja toisaalta II Maailmansotaan liittynyt päämajan sijainti Mikkelissä ja ympäristössä on historiallisessa jatkumossa irrallinen ja hyvin lyhytaikainen, irrallinen ilmiö.  Sen palvonta on lähinnä poliittista ja ideologista.

Ohjelmassa jäävät vähälle huomiolle Mikkelin eräät erityispiirteet jotka ovat jopa ainutlaatuisia koko maan mitassa. Sellaisia ovat esimerkiksi Nuoriso-opiston Paukkulassa antama koulutus, vanha orkesteri, Työväennäyttämöpäivät ja musiikki- sekä balettijuhlat. Ne olisi hyvä sisällyttää osaksi elävää ja kehittyvää kulttuuriperintöä.

Toimenpide-ehdokkaissa on on monta hyvää asiaa. On ehkä lapsus, että kaupungin perustaja on tyystin unohdettu. Tapanahan kaupungeissa on yleensä jollakin tavalla muistaa perustamispäätöksen tekijää.

Kaikkien erillisten tekojen lisäksi parhainta kulttuuriperinnön vaalimista on toimiva ja kehittyvä yhteisö. Siis kaikki toimet jotka pitävät kaupungin elinvoimaisena eli kulttuurilaitokset ja perintökohteet elävinä ja toimivina.

KRP housut kintuissa

Keskusrikospoliisi on jäänyt kiinni perusteettomasta ihmisten leimaamisesta rikollisiksi, kohteena Vladimir Putin.  Tapaus paljastaa kuinka olemme suojattomia Poliisin edessä.  Poliisi olisi saatava asialliseen valvontaan.

Suomen keskusrikospoliisi (KRP) on jäänyt kiinni hölmöilystä epäiltyjen tietojärjestelmänsä (EPRI) kanssa. Ovat kirjanneet sinne Venäjän presidentin Vladimir Vladimirovitsh Putinin.

EPRI-rekisteri on sitä varten, että siellä pidetään tietoa rikollisiksi epäillyistä. Sen rekisteriselosteessa sanotaan:  
"Epäiltyjen tietojärjestelmä voi sisältää poliisilain 1 §:n 1 momentissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi hankittuja rikostiedustelu-, tarkkailu- ja havaintotietoja henkilöistä, joiden on syytä epäillä:
1. syyllistyvän tai syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vankeutta; tai
2. myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen rikokseen, josta saattaa seurata enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, tai huumausaineen käyttörikokseen."
Vladimir Putinin rekisteriin merkitsemiseksi pitäisi siis olla syytä epäillä hänen syyllistyvän tai syyllistyneen rikokseen Suomessa josta seurauksena olisi vankeutta tai mahdollisesti myötävaikuttavan hyvin vakaviin rikoksiin tai huumeiden käyttöön. Poliisi ylijohtajansa Mikko Paateron suulla vakuuttaa saaneensa tiedot julkisista lähteistä.   Melkoisen paksuja epäilyksiä jopa oikeistolaishenkiselle Suomen poliisille oikeistolaisesta naapurimaan valtionpäämiehestä.

Paateron  Ylen aamu-tv:n haastattelussa antaman todistuksen mukaan "Se on minusta tietoisesti tehty virheellinen päätös, joka ei vastaa annettuja ohjeita eikä lainsäädäntöä".  Lieneekö KRP-läisten virheelle syynä vain ammattitaidottomana möhliminen vai poliittinen ja russofobinen turhautuminen? Tosin myös turhautumisen purkaminen tuollaiseen tekoon on ammattitaidottomuutta.  Onkin siis enemmän kuin paikallaan, että KRP Paateron lupauksen mukaisesti oikoo tapojaan.

Edella mainittu rekisteriseloste antaa mielenkiintoisen kuvan tuosta rekisteristä.  Ensin se kieltää kansalaisilta tarkastusoikeuden ja heti perään kuvaa miten virheellisiä tietoja voidaan oikaisuttaa tai ainakin saada kielteisestä päätöksestä poliisilta todistus.  Mitenköhän poliisin mielestä voisi virheitä korjata jos ei ensin saa selville mitä rekisterissä on?

Ei ihme, että sekä Putin että rekisterimerkinnän syyksi epäilty hänen yhteytensä sikäläiseen Yön sudet -moottoripyöräkerhoon suhtautuukin ironialla tapahtuneeseen.  Ironia on suorempaa tai peitellympää salaivaa.  Suomen poliisiin kohdistettuna se yleensä aiheuttaa väkivaltaisen vastareaktion jos se ei ole tarpeeksi peiteltyä eli mene heiltä n.s. yli hilseen.  Ilmeisesti Putin ja Aleksandr "Kirurgi" Zaldostanov tuntevat olevansa turvassa Suomen poliisilta.

Oma lukunsa on eräiden oikeistolaisten poliitikkojen into kannustaa KPR:a tälläiseen.  Eräs kummallisimmista on kansanedustaja Tom Packalenin/PerSu plokikirjoitus jossa hän suorastaan ylistää tekoa.  Hän samanmielisineen leimaa tapauksesta huolestuneet jopa "suomettuneiksi".  Sehän on hyvin yleisesti noissa piireissä käytetty haukkamasana kun asiallinen argumentointi ei pidemmälle riitä.   Packalen on ammatiltaan poliisi ja siten hänen kantansa on toki hyvin linjassa muutenkin hyvin oikeistolaisen poliisimme yleisen asenteen kanssa.

Pienen positiivisen pilkahduksen antaa tuon rekisterimerkinnän MTV3:lle vuotanut taho ilmeisesti poliisin sisältä.  Hän on ansiokkaasti nostanut esille kysymyksen siitä miten heikoissa kantimissa meidän tietosuojamme ja turvallisuutemme on poliisin käsissä.  Poliisi kun voi kirjailla rekistereihinsä ihan mitä sattuu eikä meillä tavallisilla taatiailla ole samanlaista suojaa kuin Putinilla naapurin valtionpäämiehenä. 

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma on aiemmin jo tarttunut Suojelupoliisin (SUPO) valvontaan.  Hyvä niin, mutta koko poliisin toiminta olisi mitä pikimmin saatava kunnolliseen valvontaan kaikkinensa  ja sen rekisterit tarkastusoikeuden piiriin. 

Jääkiekkoväkivalla ei saa ansaita rahaa

Poliisi ei haluaisi puuttua jääkiekkoväkivaltaan vaan toivoo lajin sisäistä ratkaisua.  On siis puututtava liiketoimintaan.  Väkivallalla ei saa ansaita rahaa. 

YLE:n verkkouutisten mukaan Poliisi ei kaipaa poliisia kaukaloon.  Jääkiekkokaukaloissa kuitenkin rehottaa melkoinen väkivalta, sellainen joka ei ole sallittua missään muualla yhteiskunnassa.  Samalla jääkiekkoa markkinoidaan toisaalta rehtinä kamppailu-urheiluna oluen särpimeksi penkkiurheilijoille ja toisaalta nuorisolle tervehenkisenä sielun ja ruumiin kasvattajana.  Mens sana in corpore sano niinkuin muinaiset latinalaiset asian ilmaisivat.

YLEn jutussa käytetään sanaleikkejä kanadalaistyylisistä kiekkoilijoiden poliisirooleista poliisien omaan jääkiekkoharrastukseen mutta samalla viitataan kaukaloväkivaltaan.  Siinä toivotaan, että rajat väkivallalle tulisivat lajin sisältä mutta ei pelaajien välisenä kurinpitona.  Toivomus on kaunis mutta lienee katteetonta optimismia.

Poliisikiekkoilijoiden toive edellyttäisi varmaan, ainakin aluksi, tuomareille konkreettisempia keinoja puuttua esimerkiksi tappeluihin.  Pitäisikö heillä siis olla pamput, pippurisumutteet ja etälamauttimet sekä halua ja kykyä niitä tarvittaessa käyttää?

Huippujääkiekko on liiketoimintaa ja raakaa sellaista.  Äärimmilleen vietynä sen kehitys on varmaan kuin muinaisessa elokuvassa Roller Ball -pelistä jonka loppuottelussa voittaja on viimeisenä henkiinjäänyt.  

Lajin sisältä ratkaisu voi tulla vain jos busineksen ansaintamallia muutetaan niin, että väkivalta ei tuo omistajille rahaa.  Väkivallan kustannukset tulee siis kohdentaa omistajiin eikä työtään tekeviin pelaajiin.  Silloin esimerkiksi kaikki väkivallan uhrien hoitokulut tulee periä vahingonkorvauksina ne aiheuttaneen seuran omistajilta täysimääräisenä. Ja toistuvasti väkivaltaan syyllistyneiltä seuroilta pitää ensin viedä oluenmyyntioikeus ja sitten peluuttaa seuraa ilman yleisöä ja TV-julkisuutta. Silloin seuraamukset kohdistuvat niihin jotka tällä hetkellä väkivallasta hyötyvät.

Hirveä jyske varstojen läpi hallituksen riihien

Hallitus on pitänyt kevään kehysriihen.  Tulos oli sisällöltään odotetusti raakaa oikeistopolitiikkaa.  Hallituksen vasemmistopuolueet ovat ongelmissa.  Kansalaisilla on mahdollisuus nähdä missä mennään.

"Läpi Urjalan ja ja halki Huittisten kuuluu hirveä jyske varstojen" sanaeli Martti "Huuhaa" Innanen Urjalan taikayöstä. Nyt Jyrki Kataisen johtama hallitus on jyskyttänyt varstoja kehysriihessään seuraavien vuosien talousarvioita varten.   Siellä syntyi päätöksiä jotka muodostavat valtiontalouden kehykset seuraaville neljälle vuodelle. Sinällään päätökset eivät yllättäneet.  Ne olivat sitä mitä tältä hallitukselta saattoi odottaakin: leikkauksia tavallisille ihmisille ja etuja talouseliitille.  Omistajilta ei leikata kuin veroja. Kyseessä on siis raaka oikeistolainen talouspolitiikka johon eduskuntavasemmisto on saatu hirttäytymään mukaan.  Seurauksena olikin kummallinen hallituspuolueiden välinen sotku siitä, mitä aiottiin ja mitä ei aiottu, mitä tavoiteltiin ja mitä ei tavoiteltu.

Kaiken kaikkiaan näyttää, että Kokoomus johtavana hallituspuolueena sai mitä halusikin, demarit myötäilivät ja vassulit yrittivät peitellä kannattajiltaan mihin ovat ryhtyneet.  Kuitenkin kun sisällön kurjuus on paljastunut niin Demulit ovat pistäneet kakkosluokan kykynsä pehmentämään vaikutusta puheilla muutosmahdollisuuksilla.  Ykköskyky eli puheenjohtaja Jutta Urpilainenhan ei voi rikkoa hallitusyhteistyötä Kokkulieden kanssa, Tuomiojat sun muut voivat hieman putkia tutkainta vastaan.  Vassuleilla on suurempi ongelma poliittisen linjansa ja kannattajiensa kanssa.  Silloin jopa Paavo Arhinmäki joutuu julkisuudessa älähtelemään Korhosten, Uotiloiden ja kumppaneiden lisäksi.  Vihreiltä juttu on tainnut hautautua Heidi Hautalan taannoisten henkilökohtaisten töppäilyjen alle.

Minua on ihmetyttänyt koko kehysriihiproseduuri.  Katainen on selitellyt ongelmaa aikataulussa: kun ensin tehdään päätöksen niin sen jälkeen ei ole kunnolla aikaa tehdä laskelmia vaikutuksista ennen tiedotustilaisuuksia ja eduskunnan kyselytuntia.  Katainen tuli paljastaneeksi, että he tekevät päätöksiä ilman tietoa niiden vaikutuksista.  Ilmankos Kokkuli ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on kiirehtinyt vakuuttamaan, että piiruakaan ei muuteta huolimatta Arhinmäen läpi saamasta lauselmasta jonka mukaan lainvalmistelussa "porsaanreiät" tukittaisi.  Eikö oikeasti pitäisi ensin tehdä laskelmia erilaisista vaihtoehdoista ja päätöksenteon pohjaksi analysoida niitä.  Päätökset tulisi tehdä vasta sitten mutta laskelmat olisivat valmiit tiedottaa kun ne olisi tehty etukäteen. Eikä kai olisi pahaksi julkistaa vaihtoehtoja niiden laskelmiakin jo etu etukäteen.

Toivottavasti tämäKIN episodi avartaa ihmisten silmiä näkemään millaista ja kenen eduksi tämä hallitus toimii.  Samalla hallituksen itseään vasemmistolaisiksi nimittävät voisivat vetää johtopäätöksenä kannattaako tuossa touhussa olla mukana.  Tuollainen puhallus taloutemme omistajille ei olisi ollut mahdollinen jos eduskunnassa olisi oikea vasemmisto-oppositio.

Hautalan kahdet valot

Kehitysministeri Hautala on jäänyt kiinni harmaan talouden pyörittämisestä.  Hautala on yrittänyt kiemurrella irti tarinaansa muutellen.  AIemmin hän on yrittänyt profiloitua moraalisena poliitikkona.  Nyt hän on paljastunut pahimman luokan kaksinaismoralistiksi.

Viime päivien "suuri" uutinen on ollut kehitysyhteistyöministeri (virallisesti kehitysministeri) Heidi Hautalan(vihreät) henkilökohtainen harmaa talous.  Hautala on maksanut "pimeitä" palkkoja niin remonteista kuin siivouksestakin "unohtaen" työnantajavelvoitteet ja työntekijöiden sosiaali- ja eläketurvan kertymisen.  

Mikään merkittävä talousrikollinen Hautala ei noilla teoillaan ole.  Suurempia konnia taatusti löytyy, sellaisia joiden tekojen ja vastuuttomuuksien konkreettiset ja suorat seuraukset ovat merkittävämpiä.  Asian ilmitulo liittynee ainakin joltakin osin Hautalan miesystävän riitoihin kyseisen "remonttireiskan" kanssa.  Asialla on kuitenkin myös yhteiskunnalliset puolensa koska hautalalla on lukuisia merkittäviä yhteiskunnallisia luottamustehtäviä.  Minä näen niitä kaksi:

Ensinnäkin Hautala on hallituksen harmaan talouden ministeriryhmän jäsen. Muita jäseniä ovat valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puheenjohtajana,elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko, työministeri Lauri Ihalainen, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, liikenneministeri Merja Kyllönen ja sisäasiainministeri Päivi Räsänen.  Hallituksen uskottavuus todellisesta halusta puuttua harmaaseen talouteen on ollut ennestäänkin koetuksella koko sen toiminnan ajan.  Nyt hautala muutti kertaheitolla ministeriryhmän tavoitteeksi harmaan talouden edistämisen.

Toiseksi Hautala on aiemmin ollut kärkäs puuttumaan toisten tekemisiin.  Vuonna 2007 hän puuttui Leena Luhtasen/(Demarit) kunnallisvaalikampanjan rahoitusjärjestelyyn.  Luhtanen oli maksanut kampanjassaan myydystä grafiikasta pimeasti ilman kuittia.  Haavisto silmät leimuten paasasi moraalia.  Finnairin entisen toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntokauppojen yhteydessä Hautala päätyi vaatimaan nolla-tileranssia suhmuroinnille.  Nyt hän on pahoillaan omistaan.

Lisäksi pitää ottaa huomioon kuinka Hautalan omat puheet ovat muuttuneet tapauksen julkisen selvittelyn edetessä.  Ensin hän ei muka ollut tehnyt mitään väärää, syy oli rakennusmiehessä j.n.e.  Mitä pidemmälle asiaa ovat toimittajat ja kollegat kaivelleet, sitä hermostuneemmaksi Hautala on käynyt ja pahoittelun määrä lisääntynyt.  Hautala on jopa pyytänyt anteeksi - mutta keneltä?  Puoluetovereiltaan? Hallituskumppaneilta? Niiltä, joiden sosiaali- ja eläketurvaa hän ei ole omalta osaltaan hoitanut? vai keneltä?  Viimeisin, ilmeisen väistämättömäksi kokemansa, oli eroaminen harmaan talouden ministeriryhmästä.

Hautala on siis vienyt sekä oman että hallituksen uskottavuuden kaksinaismoralismillaan.  Pääministeri Jyrki Katainenhan ei voi muuta kuin tukea hautalaa sillä hänen omat tuohunsa ovat juuri tutkimuksen alla koskien filosofi Pekka Himaselta tilattua tutkimusta.    Jos hän olisi ottanut asiallisemman kannan Hautalaa kohtaan niin hänen kin oma yksinuottinen linjansa olisi kääntynyt kaksinaismoralismiksi.

Jo aiemmin Hautala on keskittynyt virkatehtäviään enemmän muihin projekteihinsa jotka yleensä tuntuvat jotenkin liittyvän Venäjän mustamaalaukseen sekä sen hajanaisen oikeisto-opposition auttamiseen ja sen julkisuuskuvan kiillottamiseen.  Siinä yhteydessä hautala on sekaantunut varsin kummallisiin kytköksiin jopa YK:n turvallisuusneuvoston tuomitsemia terroristiorganisaatioita myöten.  Samalla omat tehtävät, m.m. valtion omistajaohjauksen johtaminen, ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Kokonaisuutena kuva Hautalasta ei ole häntä mairitteleva vaan on pakko kysyä onko meillä varaa tuollaiseen ministeriin.