eroakirkosta.fi

perjantai 1. helmikuuta 2019

Vaalirauhan julistus




Täten julistan itseäni koskevan 
vaalirauhan
Suomen tasavallan eduskunnan ja Euroopan unionin parlamentin vaaleihin 
jotka pidetään sen lakien mukaisessa järjestyksessä 
vuonna 2019 j.a.a. 

Ottaen huomioon, että vaalikampanjan aikana ehdolla olevien poliitikkojen ja heitä tukevien luonnollisten ja juridisten henkilöiden puheet ja teot ovat vain mainontaa ja markkinointia vaalituloksen maksimoimiseksi ja, että olen äänestyspäätökseni jo hyvissä ajoin aiemmin tehnyt poliitikkojen aiemman käytöksen, puheiden ja tekojen, perusteella, julistan täten
minä
Jorma Juhani Myyryläinen,
täysivaltainen ja rokotettu Suomen tasavallan kansalainen kaikella hallussani olevalla vallalla ja voimalla seuraavasti ja itseäni sitovasti:


1 §

En anna ehdokkaiden tämän julistuksen antamisen jälkeisten puheiden enkä tekojen vaikuttaa tekemiini äänestyspäätöksiin kummassakaan vaalissa.  Velvoitan kuitenkin itseni käyttämään äänioikeuttani ja antamaan hyväksyttävissä olevan äänen kummassakin vaalissa.


2 §

En kommentoi kenenkään ehdokkaan tai heidän tukijoidensa vaalikampanjoihin kuuluviksi tulkitsemiani puheita tai kirjoituksia julkisesti.


3 §


Tämä julistus on voimassa koko tämän maailmankaikkeuden tässä todellisuudessa siinä laajuudessa johon maailmankaikkeus on ehtinyt kunakin kampanjoinnin hetkenä laajeta Euroopan unionin parlamentin edustajien vaalipäivää seuraavan aamun aamupuuroon saakka.


4 §

Kaikki tähän julistukseen liittyvät tulkintakysymykset ratkaisen julistuksen antajana oman valintani ja harkintani puitteissa ja mukaisesti itse valitsemassani paikassa ja ajalla.  Julkistan mahdollisen harkintani tuloksen sopivaksi katsomallani tavalla mikäli katson sen aiheelliseksi ja yleistä tai yksityistä hyötyä edistäväksi.


  5 §

Mikäli kuitenkin tätä julistusta vastaan rikon, ansaitsen kaiken sen mitä poliittinen vastuu tässä valtakunnassa kaikessa ankaruudessaan päälleni syytää.



Annettuna
Suomen tasavallan E:n kaupungissa, 
Linnunradan galaksissa
1. pvä:nä helmikuuta 2019 j.a.a.



---
Tämä julistus julkaistaan sekä Myyräntyötä-plokissa Google Inc:n Blogger-alustalla että Myyryläinen-plokissa Alma Media Oyj:n Uusi Suomi Puheenvuoro -palvelussa.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Pimppimellakka II

Kirjoitin joku aika sitten kaksinaismoralismista liittyen suhteutumiseen toisaalta venäläiseen Pussy Riot -ryhmään ja toisaalta espanlajaiseen "Coño insumiso" -mielenosoitukseen otsikolla "Todellinen pimppimellakka". Vastaavat oikeudenkäynnit näyttävät saavan siellä jatkoa. Seuraavaksi suosittelisinkin erilaisten pimppimellakkafanien suuntaavan sananvapautta puolustavat toimensa taas takaisin Espanjaan.

Siellä on FEMEN-aktivisteja tuomiolla vuonna 2014 järjestämästään mielenosoituksesta madridilaisessa Almudena:n katedraalissa silloisen pääministerin M.Rajoy Brey:n hallituksen abortinkieltosuunnitelmia vastaan. Suunnitelmia joista he silloin joutuivat kansalaisten, m.l. FEMEN, tiukan vastustuksen takia luopumaan.  Katolisten lakimiesten yhdistys vaatii nyt kahden vuoden vankeutta uskonnollisen vihan lietsomisesta ja syyttäjän vaatima tuomio on yhdeksän kuukautta jumalanpilkasta.

Jos pimppimellakka Kr.Vapahtajan katedraalissa Moskovassa on sananvapautta niin eikö myös paljaat tissit Almudenassa mene samaan kategoriaan? Missä ovat siis rohkeat ja alativalppaat sananvapauden puolustajat?  Madridissa, ihan EU:n sisämarkkinoilla, olisi puolustettavaa.

---

maanantai 22. lokakuuta 2018

Uhrit kaksinaismoralismin kynsissä

Olemme saaneet lukea uutisia kuinka J.Khashoggi:n (جمال خاشقجي) surma Saudi-Arabian Istanbulin konsulaatissa on saanut jotkut n.s. läntisessä arvoyhteisössä (M.Ahtisaaren ilmaus) reagoimaan.  Esimerkiksi Deutsche Welle on uutisoinut kuinka sikäläinen liittokansleri A.Merkel harkitsee aseviennin keskeyttämistä joksikin aikaa Saudeille.

Toimenpide huokuu melkoista kaksinaismoralismia sillä aiempi ja edelleen jatkuva saudien sotiminen ja siviilien tappaminen Jemenissä ei ole saanut samanlaisia reaktioita aikaan.  Ilmeisesti on kuten P.Siikala omassa plokissaan havaitsi: toimittaja uhrina on ihan eri arvossa kuin kuin tavalliset ihmiset.  Hänen havaintonsa perustui tuoreeseen oikeustapaukseen Suomessa mutta sama lainalaisuus näyttää pätevän myös muuten.  Tuhannet ja taas tuhannet siviiliuhrit eivät saa kunnon kristillisdemokraattia toimimaan mutta yksi toimittaja uhrina on kriittinen massa.

Toisaalta suomalaisia päättäjiä ei näytä liikuttavan edes toimittajan kohtalo.  Todennäköinen perustelu on, että Suomen aseviennillä ei ole merkitystä kun niin pientä on.  Tosin usein vedotaan myös työpaikkoihin joista ei voida luopua.  Harvoin on niin merkityksettömästä revitty niin merkittävää.  

Tällä kertaa merkitsemättömään puuttumisella olisi voitu tehdä poliittinen ele.  Niitähän on tehty m.m. koskien Skripal:ien myrkyttymistapausta ja silloin voitiin toimia jopa ennenkuin oli edes tutkimuksia kunnolla aloitettu, pelkkien kuulopuheiden perusteella.  Nyt ollaan kuin n.s. "kusi sukassa" kun olisi mitä mainioin paikka profiloitua vapaan tiedotusvälityksen puolustamisessa vaikka jemeniläissiviileistä ei niin välitettäisikään.

Tosin meidän "nilkeillämme" on isäntä seurattavana Rapakon takana.  Sieltähän on D.Trumpin suulla ilmoitettu, että selitykset kelpaa eikä toimenpiteitä tarvita.  Siis "Business as usual" suomalaisellekin establismentille eikä mitään tarvitse tehdä.

Jotkut toki länsimaissakin ovat havahtuneet pohtimaan ristiriitoja julkisessa poliittisessa käyttäytymisessä.  Esimerkiksi britilehti The Guardian on kirjoittanut asiasta.  Mutta kovin kevyttä on senkin analyysi, yrittämättäkään tonkia syvemmin esimerkiksi taloudellisia kytköksiä saudien perheyhtiöön Aramco:on ja sen sivutuotemerkkeihin ja liiketoimintayksiköihin kuten Saudi-Arabian valtioon ja sen armeijaan.

Koskahan edes julkisessa keskustelussa päästäisi siihen, että ihan tavallisten ihmisten elämä, jemeniläistenkin, merkitsisi yhtä paljon kuin jonkun toimittajan ja julkimon.  On sitten kyse kunniasta, koskemattomuudesta tai hengestä ja elämästä?  Ehkä sen jälkeen saisimme edushenkilömmekin toimimaan.

---
Julkaisen tämän kohta myös Uuden Suomen plokissani.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Todellinen pimppimellakka

Me olemme saaneet tottua kuinka suomalaiset sananvapauden airueet ovat julistaneet venäläisen Pussy Riot -ryhmän ("pimppimellakka") taistelevan sananvapauden puolesta putinilaista sortoa vastaan.

Nyt kuitenkin likipitäen samaan aikaan Espanjan viranomaiset ovat hyökänneet sikäläisen "Coño insumiso" -marssin  (tottelematon tai uppiniskainen pimppi) ja sen puolustajien kimppuun.   Marssilla kannettiin suurta muovista pimppiä kuin neitsyttä Mariaa itseään rukoiltiin p.pimppiä.

Viimeisin vaihe on, että näyttelijä Guillermo "Willy" Toledo Monsalve on pidätetty hänen kansalaistottelemattomuuttaan jäätyä saapumatta oikeuteen jossa häntä olisi syytetty uskonnon pilkasta kun kapinapimppiä puolustaakseen oli kertonut "paskovansa jumalaanne ja olevan paljon pa**aa neitsyt Marian dogmillekin" (vap.suom.  esp. alkup. tekstistä:"Yo me cago en Dios y me sobra mierda para cagarme en el dogma de la 'santidad y virginidad de la Virgen María'").   

Erilaisten asioiden, m.l. jumalat, päälle paskominen on vanha espanjalainen tapa kirota samoin kuin muiden maitoon, äitien päälle j.n.e.  Mikä tahansa pyhänä pidetty kelpaa.  Onpa yksi heidän lempijoulukoristeistaankin kakkiva paimen.

Nyt sikäläinen katolilaisuskovaisten lakimiesten yhdistys on saanut oikeuslaitoksen liikkeelle diktaattori Francon aikaisten lakien perusteella syyttämään sananvapauden puolustajia.  

Missä ovat siis suomalaiset sananvapauden puolustajat?  Eikö pitäisi nousta yhteiseen rintamaan francolaisia sortajia vastaan ihan EU:n sisämarkkinoilla?  En ole kuitenkaan nähnyt juttuakaan tiedonlevitteissä, en vale- enkä tosilevitteissä, en YLE:ssä enkä MV:ssä.

Jutusta ovat kertoneet englanniksi m.m.:
brittiläinen The Independent 
venäläinen Sputnik
espanjalaisen El Pais:n englanninkielinen versio

Motto: "I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it" (E.B.Hall; The Friends of Voltaire; 1906)

---
Julkaisen tämän pian myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstan plokissani.

tiistai 28. elokuuta 2018

Äärioikeisto vie - vasemmisto ei edes vikise

Jälleen valtamedian uutisvirta näyttää kiertäneen nykyisessä menossamme kuvaavan tapahtuman.

Ruotsissa sikäläinen Sosiaalidemokraattinen ammattiliitto LO, akateeminen ammattiliittoyhtymä TCO ja Ruotsin elinkeinoelämän keskusliitto ovat yllättäen esittäneet sopimusta ”ruotsalaisen mallin pelastamiseksi” lakko-oikeutta rajoittamalla.  Taustalla on kiista kuka saa edustaa satamatyöläisiä Göteborgin satamassa mutta seuraukset kauaskantoisemmat.


Mutta tälläisten todella tärkeiden kysymysten asemesta Ruotsin tilanteesta nostetaan kuitenkin esille vain se mistä ääliöoikeisto, siis pääasiassa sikäläinen Sverigedemokraatterna, haluaa keskustella eli öyhötetään maahanmuutosta ja sen lieveilmiöistä kuten juurikin SD:n suosiosta tulevissa vaaleissa.  

Ovatko kaikki ja etenkin vasemmistolaiset, vasemmistoliittolaiset kuin muutkin vasemmistolaiset, menneet tässä äärioikeiston ansaan? 

Kukaan ei edes huomaa kuinka tälläkin hetkellä Ruotsissa on pidätettynä aktiiveja jotka olivat menossa niiden harvojen tilanteen huomanneiden ja siihen reagoineiden Strike Back- sekä sitä seuranneeseen antifasistiseen Kämpa Stockholm -mielenosoitukseen.  Ikäänkuin mielenosoittaminenkin olisi jo rikollista sillä nuo ihmiset ovat kiinniotettuina, ei siis pidätettyinä tai syytettyinä, epäiltynä maahanpyrkimisestä rikollisessa tarkoituksessa.  Mukana lienee myös suomalaisia.

Tuo mielenosoitus pidettiin 25/8 eli viime lauantaina. Täältä Suomesta katsottuna täydessä hiljaisuudessa.  Itse huomasin sen Varisverkoston kautta. Mutta sen sijaan ihmetellään kuin SD menestyy silloin kun kukaan ei tee millekään mitään työnantajien hivutuksen edessä ay-liikkeen huippujohto vain myötäilee heitä.  Tai jos joku harva tekeekin niin ollaan kuin kuin se kuuluisia k**i siinä kuuluissa sukassa ettei vain kukaan meitä huomaisi ja vaatisi puolustamaan työläisten oikeuksia.

Onko syytä ihmetellä jos työnantajat vievät kuin sikaa säkissä.  Eikö silloin ole pikemminkin selvää miksi tyytymättömät ihmiset lähtevät niiden mukaan joilla on esittää selkeä vihollinen, vaikkakin väärä.  Ehkäpä jos puolueiksi ja ammattiyhdistysliikkeeksi järjestäynyt vasemmisto ottaisi lusikan takaisin kauniiseen käteensä ja alkaisi ajaa tavallisten työtätekevien ihmisten etuja niin ääliöoikeistolaiset jäisivät nuolemaan näppejään.

---

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Imperiumin vastaisku kohti hyvinvointivaltiota

YLE on tänään julkaissut nettisivuillaan dosentti Jari Ehrnroothin kolumnin otsikolla "Hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän".   Se provosoi minua niin, että aloin rustaamaan YLEn poikkeuksellisesti tuohon juttuun tarjoamaan keskusteluun kommenttia.  Kun vastauksestani sukeutui laajempi kuin ensin ajattelin, päätin muotoilla sen tännekin.

Ehrnrooth mainostaa jutussaan itsenäistä ajattelua mutta toistaa kuin papukaija Eteläranta-10:n ohjelmaa. YLE selviäisi julkisen palvelun verokustanteisena tuuttina halvemmalla kopioimalla hänen pakinoidensa tilalle STK:n, EK:n jamikäsemilloinkinonollutnimeltään ohjelmapapereita pakinapalstallaan. Mitään itsenäistähän tässä kirjoituksessa ei ole.

Ehrnroothilla ja taustajoukoillaan on kummallinen käsitys kuinka apua tarvitsevien tulisi selvitä yksin. Siksihän he apua tarvitsevat kun eivät selviä yksin. Hän siis yrittää kääntää tätäkin tilannetta ympäriämpäri jotta avuntarvitsijat voitaisi syyllistää onnettomasta asemastaan.


Sikäli Ehrnrooth on oikeassa, että työllisyyttä pitäisi parantaa. Se on ihan totta. Hän voisikin pitää saarnaansa Eteläranta-10:ssä EK-laisille isännilleen jotta he palkkaisivat ihmisiä töihin jos oikeasti on työpaikkoja joihin työllistyä. Työllistyminen kun ei ole mahdollista ilman, että joku työllistää nykyisissä palkkaorjuuden oloissa.

Mutta väärässä Ehrnrooth on syyttäessään taannoisista kriiseistä sosiaaliturvaa. Syyllinen oli finanssikapitalismi jota pyörittävät spekukantit ajautuivat keskinäiseen luottamuskriisiin aiheuttaen rahoituskriisin. Sen seurauksena oli BKT:n lasku, osittain sosiaaliturvan tarpeen nousu ja laskennallinen tilanne jossa sosiaalimenojen osuus nousi suhteessa BKT:een. Molemmat, BKT ja sosiaaliturvan kokonaismenot, ovat laskennallisia suureita eikä tilanne aiheutunut sosiaaliturvan rakenteesta eikä tasosta vaan finanssispekulaatioista ja banksterien toiminnasta. 

Ehrnrooth haukkuu erimieltä olevia vanhanaikaisiksi mutta vetoaa itse vielä vanhempiin ajatuksiin mainostaessaan n.s. klassista liberalismia.  Hänen vanhentuneena halveksimansa marksilaisuus on sen edelleenkehittelyä. Sitä hän tuntuu syyttävän monien ihan kapitalismista johtuvien syiden takia.  Toisaalta hänen kirjoituksistaan ei juurikaan tunnista myöskään tuon klassisen liberalismin aineiksia vaan pikemminkin nykyaikaisen talousliberalismia, libertarismia.

Ehrnrooth ei näe, että hänen haukkumansa hyvinvointiyhteiskunta on itseasiassa osa läntisessä Saksassa II Maailmansodan jälkeen kehitettyä, silloisen ensin valtiovarainministerin ja myöhemmin liittokanslerin
K.Adenauerin nimiin laitettua kontrolloitua kapitalismia.   Sitä myös sosiaaliseksi markkinataloudeksi (soziale Marktwirtschaft) nimitetään.   Täällä Suomessa tunnetaan myös nimitys "vastuullinen markkinatalous" jota Kokoomuksen n.s. remonttimiehet yrittivät markkinoida 1960-luvun lopulla.  Aatteellisesti se taidetaan tuntea sosiaaliliberalismina.  Ehrnrooth sen sijaan näyttäisi olevan enemmän laizzes-faire miehiä.

Mutta ennenkaikkea meidän tulisi muistaa, että Ehrnroothin väittämistä huolimatta, meidän hyvinvointivaltiomme tai -yhteiskuntamme, jota oikeastaan pitäisi nimittää pahimman pahoinvoinnin oireiden siivoiluksi, ei ole mikään erityinen osoitus sosialismin soveltamisesta tai marksismista t.m.s.. Ne on rakennettu tilanteessa jossa toki K.Marxin, F.Engelsin et al ajatuksiin pohjautuva työväenliike on pakottanut pääomien omistajat edes hieman osoittamaan sosiaalista mieltä ja sääliä NL:n pelossa. Nyt kun se pelko on hälvennyt ehnrothtit & kmpnit uskaltautuvat hyökkäämään aikaansannosten kimppuun ja yrittämään palaamista aiempaan rosvokapitalismiin.

Olisikin toivottavaa harjoittaa yhteiskunnallista analyysiä syvemmin asioihin perehtyen kuin Ehrnroothin tavoin vain EK:n mantraa toistaen.  Erityisesti sellaista toivoisi YLE:ltä, meidän kaikkien verorahoilla kustannettavalta julkisen palvelun tiedonvälittäjältä.  Tai mielipiteitä, jollainen Ehrnroothinkin kirjoitus on, levittäessään  olemaan tasapuolisempi ja tarjoilisi niitä myös poliittisen kirjon toiseltakin reunalta.

---
Julkaisen tämän kirjoituksen myös Uuden Suomen Puheenvuoro-sivustolla olevassa plokissani: myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi

torstai 10. toukokuuta 2018

Riittävän tyly tuomio

Viime aikoina on laajastikin älämölöstelty Korkeimman oikeuden päätöksestä olla antamatta valituslupaa tapauksessa jossa aikuinen oli harrastanut seksiä 10-vuotiaan kanssa.  Syyllinen sai tuomion törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vaikka lynkkausposset vaativat tuomiota raiskauksesta.

Juttu sinällään tuomioineen lienee reposteltu puhki ja eikä siitä enää uutta löytyne mutta ajattelu purkauksien takana kiinnostaa.
Sen sijaan näin rääppiäisenä tekee mieleni kysyä mikä vika rikosnimikkeessä "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" (RikosL, 20 luku, 6§) on suhteessa "raiskaukseen" (RL, 20 luku, 1§)?  

Molempien seuraamusasteikkohan on jotakuinkin sama.  Tekona ensinmainittu kattaa kaiken seksin suojaikärajojen alaisen kanssa ja jälkimmäinen edellyttää väkivaltaista tai sillä uhattua pakottamista suojaikärajan ylittävien kesken. 

Miksi siis niin moni lähti älämölöstelemään väärästä tuomiosta kun raiskauksen tunnusmerkit eivät täyttyneet ja "jouduttiin tyytymään" hyväksikäyttöön?

Onko "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" monisanaisena ja pitkänä ilmauksena jotenkin liian vaikea hahmottaa ja hankala ymmärtää.  Sen sijaan "raiskaus" lyhyenä ja ytimekkäänä kera r-kirjaimen rapsakka ja miesoletetunkin suuhun sopivan jämäkkä?

--- 
Julkaisen tämän kirjoituksen myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstallani: http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/