Vihreää kaksinaismoralismia

Venäjä säätää uusia länsimaisten mallien mukaisia lakeja.  Länsimaissa ihmisoikeusaktivistit suhtautuvat kaksinaismoralistisesti.  Suomessa asialla ovat etenkin Vihreät.  Kampanja lienee osa laajempaa kansainvälisten poolien välistä kilpaa ja suomalaisten tahojen puolenvalintaa siinä.
 
Viime aikoina on tiedotusvälineissä pidetty meteliä Venäjän parista uudesta, vielä presidentin allekirjoitusta vaille olevasta laista. Toinen niistä edellyttää ulkomaista rahoitusta nauttivien organisaatioiden rekisteröitymistä ja toinen mahdollistaa laittomien internet-sivustojen listaamisen n.s. mustalle listalle ja sulkemista.

Suhtautuminen kyseisiin lakeihin näyttää olevan erinomaisen kaksinaismoralistista. Molemmat lait ovat kopioita länsimaisista käytännöistä eikä niiden soveltaminen täällä näytä aiheuttavan mitään ongelmia sanan- tai ilmaisunvapauden suhteen. Sen sijaan Venäjän soveltaessa länsimaisia käytäntöjä, täällä nousevat entiset antikommunistit uusissa russofobistisissa kaavuissaan esiin.

USA:ssa on ollut ulkomaalaisrahotteisten, n.s. ulkolaisten agenttien rekisteröimispakko voimassa jo vuodesta 1938. Laki tunnetaan nimellä "The Foreign Agents Registration Act" (FARA).  Tosin USAssa sitä sovelletaan kovin valikoivasti.  Toisaalta esimerkiksi Hollannin ja Japanin matkailuorganisaatiot on pitänyt rekisteröidä mutta toisaalta voimakasta juutalaislobbya, "American Israel Public Affairs Committee" (AIPAC), ei ole tarvinnut.

Samaten useissa länsimaissa on ollut käytäntönä rikollisten sivustojen kuten esimerkiksi pedofilia- ja huumeiden käyttöä edistävien sivustojen listaaminen ja sulkeminen.  Erityisen tiukkoja ollaan oltu tuotemerkkiväärennösten ja musiikin sekä elokuvien luvattoman levittämisen eli piratismin suhteen.  Suomessa suomalaisten operaattorien kautta surfatessa saattaa esimerkiksi päätyä Keskusrikospoliisin nettisulkuun, jos on ollut vaarana luiskahtaa pedofiliasivustolle. 

Sen sijaan ulkolaisten pyrkimys tukea poliittista toimintaa täällä ei edellytä USAn tavoin rekisteröitymistä.  Estot perustuvat siihen, että vallanpitäjien kannalta hankalista suunnista tulevaan rahoitukseen puututaan tiedotusvälineiden kampanjoin.  Sen sijaan mieluisten tahojen rahoitus näyttää sujuvan ihan sopuisasti vallan vahtikoirien kanssa. 

Neuvostoliitto oli aikoinaan aivan oma maailmansa joka lännessä demonisoitiin alusta lähtien ja kategorisesti myös lainsäädännön osalta.  Mutta nyt erityisesti vuoden 1991 porvarillisen  vallankumouksen jälkeen heiltä on vaadittu hyväksyttävyyden mittana länsimaista lainsäädäntöä.  He ovat kopioineet USAsta ja muualta lännestä lakeja joiden perusteella voisivat toimia samoin säännöin kuin niin vapaudestaan ihaillut länsimaat.  Nyt kuitenkin kun he yhdenmukaistavat läinsäädäntöään lännen kanssa, sekään ei näytä kelpaavan.   He saavat kimppuunsa kaikenlaisia ihmisoikeuksien ritareiksi julistautuneita.  

 Suomessa näitä kampanjoita Venäjää kohtaan näyttävät käyvän erityisesti monensorttiset Vihreän liiton ympärillä pörräävät tahot.  Erityisesti aiheina näytetään käytettävän sananvapautta ja ihmisoikeuksia.  Sellaisia on esimerkiksi Finrosforum jossa vaikuttavat m.m. kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautala, ulkoministeri Erkki Tuomiojan/SDP erityisavustaja Tarja Kantola/SDP,  entinen Suomen PEN:n puheenjohtaja, kääntäjä Jukka Mallinen ja "yrittäjä" Mikael Storsjö.  Erityisesti Hautala näyttää haluavan profiloitua ihmisoikeus- ja sananvapausasioissa kovin yksisilmäisesti mutta herkkähipiäisesti.  Noilla epämääräisillä tahoilla näyttäisi olevan jonkilaiset suhteet m.m. kaukaasialaisiin sepratistijärjestöihin ja erityisesti Kaukaasian Emiraattiin (Имарат Кавказ) sekä sen tiedottajaan Kavkaz Center -sivustoon.  Molemmat YK on tuominnut terroristiyhteyksien takia ja kehottanut jäsenvaltiot toimiin niitä vastaan.  Suomessa ei kuitenkaan ole ryhdytty YK:n turvallisuusneuvoston edellyttämiin toimiin ja k.o. ryhmät näyttävätkin saaneet täällä vaikutusvaltaisia suojelijoita aina ulkoministeriötä myöten.

Näyttäisi siis siltä, että kyse ei ole n.s. Kylmän sodan aikaisemman vaiheen mukaisesta reaalisosialistisen maailman ja kapitalistisen maailman vastakkaisuudelta.  Jos niin olisi niin vastakkainasetteluhan olisi päättynyt vuoteen 1991.  Se kuitenkin jatkui Boris Nikolajevits Jeltsinin valtakauden jälkeen.  Vastakkainasettelu on siis pikemminkin kysymys siitä voiko USA-johtoisella lännellä olla rinnallaan vastapoolia.  Meidän hallintomme käsikassaroinaan russofoobikot ja misorussistit *) näyttävät olevan puolensa tässä kiistassa valinneet.  Se näyttää edellyttävän täysin kaksinaismoralististista suhtautumista maailman tapahtumiin: Toimet joita pidetään yhteiskunnan ja kansalaisten suojeluna pedofiilien ja huumekauppiaiden kaltaisilta rikollisilta ja poliittisen vaikuttamisen läpinäkyvää avoimmuutta muualla ovatkin ihmisoikeusloukkauksia toisaalla.  Nämä hautalat ja kumppanit näyttävät olevan johdonmukaisia vain Venäjä-vihassaan.  Muuten näyttää tarkoitus saavan pyhittää keinot.

---
*) Misorussismi tarkoittaa tässä yhteydessä venäläisvihaa joka lienee syytä erottaa pelkästä pelosta eli russofobiasta.  Etuliite Mis(o) tulee kreikkalaisesta sanasta Misos eli viha.