Espoon kurimus

KSML-konsernin espoolainen paikallisaviisi Länsiväylä julkaisi jutun Marketta Kokkosesta.  Siinä hehkutettiin Espoossa harjoitettua Kokoomus-politiikkaa tavalla joka provosoi minut kirjoittamaan kommentin juttuun.  Se ei kuitenkin kolahti lehden sensuurikynnykseen jota hallinnoi STT.  Päädyin muotoilemaan yrittämäni kommentin täksi kiistakirjoitukseksi.  Sisältö on hieman laajempi mutta samassa, lehdelle itselleen kelpaamattomassa rekisterissä.

Marketta Kokkonen ottaa kunniaa yksityisten päästämisestä rahastamaan ihmisten välttämättömillä tarpeilla ja hädällä. Rehellistä toki mutta ei siinä mitään ylpeiltävää ole. Pikemminkin varoittava esimerkki ideologisesta yksityistämisestä jonka seurauksista olisi päästävä eroon.

Samaten Espoon yhdyskuntarakenne jota Kokkonen kuvaa puutarhakaupungiksi on tyhjää puhetta. Espoossa on käyty ihastelemassa lähinnä Asuntosäätiön aikoinaan luomaa nykyisen Tapiolan alkusiementä, aluetta joka ei enää sovellu nykyelämäntapojen tarpeisiin sillä joukkoliikennettä ei kannata järjestää eikä espoolainen kävele, edes vanhassa Tapiolassa.

Muu Espoo on kasa nukkumalähiöitä jotka on gryndattu pelloille joita rakennusliikkeet ovat saaneet kahmittua itselleen maanomistajilta. Jo Kokkosen aikoina niiden välit oli annettu pusikoitua raiskioiksi. Nyttemmin osa niistä on rakennettu umpeen kun keskuspaikat on jätetty liian harvoiksi ja mataliksi. Lopputulos on sekasotku jossa ei nykymenolla (= ihmisten tavat ja asenteet sekä yritysten ansaintalogiikat) pystytä järjestämään palveluja eikä joukkoliikennettä. Jäljelle jää ympäristön kannalta kammottava, kasvava yksityisautoilu.

Oma lukunsa on ollut kuinka aiemmin espoolaiset maanomistajat, lähinnä ruotsinkieliset, eivät halunneet Espooseen rahvasta, työläisiä, etenkään suomenkielisiä kuntaan joten m.m. radanvarren asemaseudut jätettiin rakentamatta. 

Onneksi nyt metron asemanseudut rakennetaan hieman järkevämmin vaikkei niistäkään näytä muodostuvan järkeviä kaupunkikeskustoja. Sama meno on osittain myös toki rantaradan asemien tienoilla. Kaavoitus tuottaa kummallisia ja epäkäytännöllisiä ratkaisuja joissa ajatellaan lähinnä liike-elämän etuja suurine ostoshelvetteineen. Koko kokkoslais-kokoomuslainen ajattelu lähtee yksityisten yritysten omistajien eduista unohtaen tavalliset taatiaiset mutta muistaen kuinka heitä yritykset tehokkaimmin rahastavat.

Olisikohan nykyistä parempi ratkaisu jos Espoo pilkottaisi joitakin keskusalueita ympäröiviksi kunniksi, puoleksi tusinaksi tai kymmenkunnaksi.  Joitakin reuna-alueita voisi myös antaa naapureille paremmin hoidettavaksi. Silloin paikalliset asukkaat ilman naapurikeskusten asukkaiden kanssa riitelyä kehittäisivät omia alueitaan jolloin niille pääsisi muodostumaan kaupunkimaisesti omat, luonnolliset keskustat.  Mutta tämäkin kehitys vaatisi, että nykyinen Kokoomus-meno saataisi pysäytettyä.

NATO, NATO, NATO - tuo huuto on Suomessa suuri

Tänään 12/5 julkaistiin Tasavallan presidentin ja pääministerin allkekirjoittama julkilausuma presidentinkanslian nettisivuilla. Siitä he, valtiojohdon korkeimmat edustajat Sauli Niinistö jaSanna Marin, julistivat yhteistä tahtoaan NATO-täysjäsenyyteen nykyisen "liitännäisyyden" asemesta.

Tämä yksi askel on, tietenkin, vain yksi eikä mitenkään ratkaiseva jo pitkään jatkuneessa NATOtusprosessissa jossa USA:n etupiiriä laajennetaan kohti Venäjän rajoja, samaa jota juurta myös Ukrainan tilanne on.  Edellämainitusta kaksikostakin ensin mainittu on jo vuosikymmeniä ajanut sitä, milloin avoimemmin puolueensa Kansallisen kokoomuksen mukana  ja milloin peitellymmin ikäänkuin demokraattia esittäen. Suunta on ollut kuitenkin kokoajan selvä. Jälkimmäinen oli vielä muutama kuukausia sitten mieltä ettei hänen tällä pääministerikaudellaan. Lienee saanut sellaista "rakentavaa palautetta" ettei ole enää sen jälkeen potkinut aisojaan. 

Kaikenkaikkiaan prosessi on edennyt kuin juna suorilla kiskoilla. Tiellä ei ole suvaittu kiviä eikä männynkäpyjä vaan ne on peikotettu välittömästi "Putinin trolleiksi".  Jotkut kiimaisimmat ovat toki tuskastelleet ajoittain hitautta mutta nyt saatiin USA:n masinoimasta Ukrainan kriisin uudesta vaiheesta riittävästi vettä propagandamyllyyn. Jopa valtaosa nihkeistä ja nahkeista on saatu sen päälle rakennetulla propagandakampanjoinnilla myötämielisiksi.  Mahtavalla valtatiedonlevitteiden vyörytyksellä on saatu tosiasiat peitettyä ja näköalat sopiviksi.  Tämä vaihe tekee Antonio Gramsci:n käsityksen porvarillisesta hegemoniasta entistä ajankohtaisemmaksi: esimerkki kuinka kulttuurinen ja yhteiskunnallinen hegemonia on väline kun ajataan haluttuja päämääriä.  Tässä on käytetty porvarillisen hegemonian koko voimaa YLE/Uutisista äärimmäisen keskittyneeseen lehdistöön ja Ulkopoliittisien instituutin kaltaisiin mukatutkimuslaitoksiin. Etenkin on ullut huomattavaa kuinka yhteiskunnallisesti omistetun UPIn johtaja Mika Aaltola on kunnostautunut jokapaikan "puhuvana päänä" propagandaa levittämässä; jopa niin, että kiihkomielisimmät ovat leipomassa hänestä seuraavaa presidenttiä NATOttaja-Niinistön jälkeen. Ainakin hän on jo mielipidetiedusteluissa kymmenen kärjessä -listalla.

Nyt olemme prosessin vaiheessa jossa jäsenhakemuksen lähettämistä voitanee pitää lähestulkoon varamana. Se lähtenee ensiviikon maanantaina yhtä jalkaa toisen uhrin, Ruotsin kanssa.

Meidän rauhaa rakastavien ja tahtovien ei kuitenkaan kannattaisi vielä vielä luovuttaa sillä lopullinen niitti eli jäsensopimuksen ratifioinnit 30 nykyisten jäsenmaiden parlamenteissa ja Suomen  eduskunnassa ovat vielä kaukana edessäpäin. Aikaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan siis vielä on. Eikä sekään ole vielä vääjäämätön loppu vaan sen jälkeenkin voidaan vielä lähteä ajamaan eroa siitä vaikka vaikeaa onkin. Olisimme siinä todennäköisesti edelläkävijoitä.

#EiNATOlle, #RauhaaRajalle, #EiSotaa

Sarkastisen lehdistökritiikin sietämätön keveys

KSML-yhtiön julkaisema Länsi-Savo julkaisi Uutissuomalainen-palvelun jutun "Venäjä kiistää väitteet liikekannallepanosta, mutta samaan aikaan maassa palkataan asiantuntijoita valmistelemaan sitä" sivuillaan. Kommentoin sitä ensin viittaamalla jutussa mainittua toimintaa täällä nimitettävän kriisivalmiuden kehittämiseksi.  Se ylitti STT:n sensoripalvelun kannatteleman julkaisukynnyksen.  Mutta kun arvioin juttua ja sen heruttamia kommentteja ironiseen ja sarkastiseen sävyyn, kommentti kolahti kynnykseen. Tekstini sellaisena kuin sitä tarjoilin:

"Näitä juttuja ja etenkin niiden kommentteja lukiessa ei voi kuin olla kiitollinen kuinka meitä siunataan vain ja ainoastaan totuudella. Paitsi silloin jos joku on erimieltä niin pitää sellainen heti mitä pikimmin peikottaa.
(varoitus: kommentti sisältää huomattavia määriä ironiaa ja sarkasmia sekä jäämiä kettuilusta)"

 Tämä ei suinkaan ole ainutkertaista vaan nämä ovat usein toistuvia ja siten esiintyvät useinkin blogikirjoituksissani. 

Vedän tuosta nyt kokemastani kaksi johtopäätöstä:

1) KSML ei siedä alkeellisintakaan kritiikkiä joka kohdistuu sen omaan julkaisupolitiikkaan. (tämä on valitettavan yleinen piirre läpi koko valtamediamme)

2) KSML on puolensa tässä nykyisessä maailmanpolitiikan arkipäivässä valinnut eikä sekään valinta siedä juurikaan kritiikkiä.  Ei edes jurputuspalstoille päässeitä "sopivia" mielipiteitä saa asettaa kyseenalaisiksi.

Lisäksi on - tietenkin - mahdollista, että ironia ja sarkasmi ovat vaikeita vaikka niistä erikseen varoittaa.

Juuri männäviikolla julkaistiin uusi vuosittainen versio "Toimittajat ilman rajoja" -järjestön*) maailmanlaajuisesta lehdistönvapausmittauksesta. Suomi oli tipahtanut siinä kärjestä viidenneksi, jopa Viron taakse.  Mittauksessa vertaillaan lehdistötoimijoiden vapautta toimia omien halujensa mukaan joten tälläinen lehdistön itsesä tekemät yleisön sananvapauden rajoitukset eivät heiluttele indeksejä.  

Valitettavasti kukaan ei ole kiinnostunut selvittelemään tai vertailemaan kuinka tiedonlevitteet, etenkin n.s. MSM, antavat sananvapautta lukeville yleisöilleen.  Siinä suhteessa epäilen suomalaisen, erittäin keskittyneen tiedonvälitteistön pärjäävän vielä huonommin.  Tarvitsisimme neutraalin ja objektiivisen "lukijat ilman rajoja" -sananvapauden puolustajan.

Parempaa ja vapaampaa mediaa odotellessa (en kuitenkaan pidätä hengitystäni tässä odotellessa).

---

*) "Toimittajat ilman rajoja" on ongelmallinen lehdistön vapauden vaalija koska se itse valitsee suojeltavansa äärimmäisen tarkoitushakuisesti ja on yksi osa n.s. läntisen plokin, "läntisen arvoyhteisön" informaatiosodan rintamaa.

Kapitalismin lopunaikoja

 Kansan uutiset on julkaissut jutun "Kapitalismi on jo kumonnut itsensä ja tilalle on tullut jotain pahempaa, sanoo Gianis Varoufakis KU:lle". Siinä kreikkalainen ekonomisti ja entinen Syriza:a edustanut valtiovarainministeri Giannis Varoufakis /MeRA25 (DiEM25)  kertoo käsityksestään kapitalismin lopusta.  Hän väittää siitä siirrytyn  hänen "teknofeodalismiksi" nimittämään uuteen ajanjaksoon.  Hänen ajatuksiaan näiltä tiimoilta on julkaistu myöskin brittiläisessä työväenlehdessä Morning Star:ssa otsikolla "On Brexit and the task of confronting technofeudalism" julkaistussa haastattelussa.  Varmaan muuallakin.

Kuva: Olaf Kosinsky (kosinsky.eu) 
Licence: CC BY-SA 3.0-de

Varoufakis:n pääteesi tässä on, että kun on siirrytty "digitaaliseen" talouteen niin on samalla luovuttu kapitalismille keskeisimmistä asioista: voitontavoittelusta ja markkinoista.  Uutta aikaa leimaa keskuspankkien jakama raha ja "digitaaliset alustat".  Hän ajoittaa siirtymän n. vuoden 2008 tienoille.  Toki hän myöntää etteivät voitontavoittelu eikä markkinat ole kadonneet mutta ne eivät enää hänen mukaansa määritä meidän aikaamme.  Olisin pitkälti erimieltä hänen kanssaan tästä asiasta ja siksi tämä kiistakirjoitus, arvostanhan Varoufakis:ia tarkkanäköisenä hoksnokkana joka osaa tarttua keskeisiin kysymyksiin.  Toisaalta hän myös hakee räväkällä retoriikalla huomiota.

Varoufakis syyttää keskuspankkeja kun ne laskevat liikkeelle velkakirjoja joilla luodaan Esko Seppäsen terminologialla "höttöntöttörahaa" jolla ei ole katetta reaalimaailmassa.  Hän on osittain oikeassa mutta valtaosa maailmalla liikkeellä olevasta katteettomasta rahasta on kuitenkin yksityisten liikepankkien liikkeellelaskemaa velkaa (n.s. "luotonlaajennus").  Se on pikemminkin finanssikapitalismia kuin mitään uutta kapitalismia korvannutta järjestelmää.

Samaten teknologiset alustat, joita virheellisesti digitaalisiksi sanotaan, eivät myöskään ole mikään erityinen uusi järjestelmää luonnehtiva elementti.  Ne ovat pikemminkin vain teknologisen kehityksen mahdollistava väline kasata kapitaaleja ilman tuotannollisen teknologian, tuotantovälineiden, pitämistä omassa hallussa.  Niinpä esimerkiksi Über:n et al kaltaiset yritykset ovat voineet luopua pääomia sitovista tuotantovälineistään ja siirtää niiden hankkiminen, ylläpitäminen ja käyttäminen kokonaan työläisten vastuulle.  Pikaisella silmäyksellä siinä saattaa nähdä feodalismin piirteitä mutta onko se todella sitä?  Feodalismissa ihmiset hallussaan olevia tuotannontekijöitä myöten olivat käytännössä n.s. "turpeeseen sitomisen" kautta feodaaliherrojen omaisuutta hyvin hierarkisessa järjestelmässä vaikka heidän tuotantovoimansa uusintaminen olikin heidän omalla vastuullaan.  Kun feodalismista siirryttiin eteenpäin noita siteitä katkottiin siirtymällä palkkaorjuuteen jossa isäntien valta ja velvollisuudet jäivät ainoastaan palkanmaksuun.  Nyt ollaan siirtymässä siihen, että myös vastuu ja riskit työsuhteesta ja työvälineistä siirretään täysin työläisille ja pelkästään kertyvät  kapitaalit ovat omistajan.  Ei se ole mitään uutta vaihetta vaan edelleenkin kapitalismia mutta sen uusi vaihe: on siirrytty tuotannollisesta kapitalismista puhtaaseen finanssikapitalismiin.

Mitä markkinoihin tulee niin vaihdantaa on ollut jo n.s. barbaarisina pidettyjen alkuyhteiskuntien aikoina ja niitä tulee olemaan jatkossakin.  Ne eivät mitenkään erityisesti ole määrittäneet kapitalisminkaan syvintä olemusta vaikka porvariluokan kaupankäyntioikeudet olivat yksi merkittävä tekijä sen esiinmurtautumisessa.  Oleellisempaa on kapitaalien keskittyminen ja se taas vie markkinoiden vapautta sillä ne joille kapitaalit kulloinkin keskittyvät, pyrkivät rajoittamaan markkinoita.  ja koska markkinakilpailua ei koskaan aloiteta uudelleen nollatilanteesta vaan aina jatketaan niistä keskittymistä joita jo on, keskittymät rajoittavat muiden markkinaoikeuksia.  Tätä perusperiaatetta ei muuta, että joidenkin kapitaalit menevät aika-ajoin uudelleenjakoon, kuten esim. suhdennesykleissä ja lamakausina tapahtuu.  

Toisaalta Varoufakis on oikeassa: uusi kapitalismin vaihe on tavallisille ihmisille pahempi kuin edeltäjänsä.  Yleensä kuitenkin uudet ajanjaksot ihmiskunnan historiassa ovat tuoneet jotain uutta ja parempaa.  Niinpä kapitalismikin toi uutta ja vapautti ihmisiä, heitähän porvaritkin ovat, vanhan systeemin kahleista tekemään vapaammin kauppaa ja se levitti toimeentuloa uudella tavalla ja laajemmalle.  Nyt tämä hänen esiinnostamansa muutos ei kuitenkaan tuo mitään uutta vaan käyttää uusia teknisiä mahdollisuuksia ihmisten edelleen kurjistamiseen.  SiltäKIN kannalta sitä pitää pitää "vain" vanhan muutoksena.  Kysymykseksi vielä kuitenkin jää onko tämä nyt vihdoin ja viimein kapitalismin viimeinen vaihe vai tuleeno näitä vielä uusia?

Yksi Varoufakisin havainto kuitenkin pitää paikkansa: kapitaalien vallan muuttuminen kasvottomaksi.  Vanhasta patruunakapitalismista on siirrytty pankkien valtaan jo aika päiviä sitten.  Jotkut vanhaan jämähtäneet n.s. "impivaaralaiset" haaveilevat siitä vanhana hyvänä aikana mutta se on iäksi mennyt.  Sen jälkeen on tullut jo näkymättömien kapitalistien valta.  He toimivat finanssilaitosten hämärissä kabineteissä.  Nyt valta on siirtymässä heiltä finanssiteknokraattien käsiin. Niiden jotka pyörittävät pääomia ikäänkuin niillä olisi jotkut luonnonlakien ja -vakioiden kaltaiset ohjausmekanismit joita he ylipappeina ohjaavat.   Kapitalistit siis ovat menettämässä valtansa kapitaaleihinsa. Tätä puolta kuvasi Hannu Raittila jo vuonna 2004 esseekokoelmassaan "Liikkumaton liikuttaja" *).     

Giannis Varoufakis on siis oikealla asialla mutta miten on hänen johtopäätöstensä laita? Vievätkö ne tietämystämme eteenpäin?  Tai edes oikeaan suuntaan?  Siis tunnistamaan nykyisen talousjärjestyksemme olemuksen, perusteet ja liikkeet sekä ymmärtämään ne.  Jos omaksumme Varoufakis:n tämän ajatuksen, osaammeko vastustaa kapitalismissa oikeita asioita vai huidommeko ohi?

---
"Liikkumaton liikuttaja" viittaa myös vanhaan intialaiseen mytologiaan jonka yhdessä tarinassa Kali tanssii villisti aviopuolisonsa Shiva:n yllä.  Samoin myös aristoteleeniseen käsitykseen kaiken liikkeessä olevan ensimmäiseen paranormaaliin liikkeellepanijaan, luojajumalheerokseen, joka ei tietenkään voi liikkua koska jos liikkuisi niin se ei olisi ensimmäinen liikuttaja.  Samalla asialla on ollut myös Tuomas Akvinolainen.

Totalitarismista ja fasismista sekä niiden analyysistä

 KSML-konserniin kuuluva Uutissuomalainen-palvelu on koonnut artikkelin jossa valitut tieteilijät, Oula Silvennoinen/Akat. ja Jussi Soimetsä/TY sekä "asiantuntija"Jouni Lassila/UPI arvioivat Venäjän presidentin Vladimir Putinin "fasistisuutta".  Juttu on m.m. julkaistu Länsi-Savo -lehden sivuilla otsikolla "Venäjä ei ole suoranaisen fasistinen valtio – silti Putinia voi verrata Hitleriin, ja myös Venäjä hallitsee kansalaisiaan propagandalla, militarisoi yhteiskuntaa ja lietsoo nationalismia".

"Analyysi" oli mielestäni kovinkin löysää jutustelua. Johtuneeko toimittajista, haastatelluista vai toimitustavasta tai kaikista noista.  Mieleeni tuli taannoiset NL:n aikaiset kremnologit (tai kremlologit) jotka päättelivät maailmoja mullistavia neuvostojohtajien nenien asennosta Leninin mausoleumin katolla.  Niinpä provosoiduin kirjoittamaan myös omaa analyysiäni jota tarjosin kommentiksi palstalle.  Se ei kuitenkaan taaskaan ylittänyt STT:n ylläpitämää julkaisukynnystä.  Koska kirjoitukseni ei heistä ilmeisesti kelvannut "edistämään asiakkaiden ja näiden yleisöjen välistä vuorovaikutusta, joka vie keskustelua eteenpäin ja luo arvoa myös keskustelua vierestä seuraaville lukijoille" jaan ajatukseni täällä omalla plokipalstallani, hieman alkuperäistä laajempana ja linkkien kera.

Mielestäni oikeasti olisi lähdettävä Venäjän valtion luonteesta ja talousjärjestelmästä joka on kapitalistinen. Kyse on siihen liittyvien nautintaoikeuksien ylläpitämisestä ja järjestämisestä. presidentti Vladimir Putinin johtama hallinto näyttäisi olevan pragmaattinen ideologioiden t.m.s. suhteen silloin kun niiden edistämisestä on kyse. Yhteistyönsä näyttää onnistuvan niin taantumuksellisen uskonnon kuin militaristisen patriotismin kanssa samaten kuin mennyttä sekulaaria suuruutta haikailevien konservatiivien kanssa. Siis jonkilaista patrioottis-militaristista kesaropapismia jossa johtava ajatus on Venäjän poliittinen suurvalta-asema ja kulttuurinen "русский мир" (transl. "Ruskij mir" eli "venäläinen kulttuuripiiri", linkki arkistoon koska oikea on estetty).

Sen sijaan etno-nationalistit näyttävät jäävän ulkopuolelle, samaten kuin läntistä finanssikapitalismia ajavat finanssitalousliberaalit. Onhan venäläinen kapitalismi vielä tuotannollisen kapitalismin vaiheessa.

Aleksandr Dugin on kai Vladimir Putinin et al muiden siellä valtaapitävien horisontissa melkoisesti marginaalissa eikä ole saanut sellaista "valtakunnan filosofin" asemaa jonka hän itse itselleen mieluusti soisi ja jota hänelle täällä lännessä manataan. Se ei toki näyttäisi tarkoittavan etteikö hänenkin seuraajiaan silloin tällöin muistettaisi koska heidänkin kannatuksensa kelpaa valtaapitäville.  Myös hänen korostamansa Euraasian merkitys sopii valtaapitäville.

Fasismia (huom: menneisyyden italialainen fascismi oli vain yksi fasismin monista muodoista) pitäisi tutkia nimenomaan kapitalismin näkökulmasta. Sehän on monimuotoinen keinovalikoima kapitalismin pystyssäpitämiseksi haastavissa olosuhteissa, siis silloin kun n.s. "pehmeä voima" eli "porvarillinen hegemonia" (vrt. Antonio Gramsci) ei enää pelkästään toimi. Silloin manataan "kansa" kaduille suihtukulkueisiin ja käytetään autoritatiivisia menetelmiä toisinajattelijoita ja heidän mielipiteitään kohtaan. Silloin haetaan yhtenäisyyttä, "yhteen hiileen puhaltamista", "samassa veneessä soutamista" ja peikotetaan niitä jotka siihen eivät alistu.

Per viam: Viime aikojen näyttävimmät fasistimarssit on pidetty Baltianmaissa ja Ukrainassa.

Näyttäisi siis, että olemme jälleen yksipuolisen läntisen narratiivin rakentamisen ja suojelemisen äärellä.  Eikä edes tälläisen taviksen poikkipuolinen sana ylety valtakunnallisen keskitetyn tiedonlevitteen sivuille.  Edes sen vertaa toisinajattelua ei totalitarismimme siedä.

Rauhanturvaamisen suurvallasta NATO-pukariksi?

Jo kahdeksan vuotta jatkuneen Ukrainan sodan uuden vaiheen, Venäjän hyökkäyksen takia näyttää NATOttajat löytäneen Suomessakin uuden vaihteen ja saavan jopa tuloksia aikaan, jos mielipidemittauksiin on uskominen.  Samaan aikaan eri tiedotusvälineet ja puolueetkin "ampuvat falangejaan suoriksi", jopa Vasemmistoliitto ja sen Kansan uutiset joihin muuten olen viime aikoina suhtautunut suopeasti.  Yleisenä tapana on on peikottaa NATOa vastustavat "Putinin trolleiksi" eikä sikis pitäisi käydä keskustelua eikä kuunnella eriäviä mielipiteitä vaan vain mennä sotaliittoon.

Kaikenlainen yksipuolinen ja kaksinaismoralistinen älämölö on saanut vallan.  Aseeksi fanaattisessa misorussismin puuskassa käyvät niin kissat kuin suomalaisten yritysten työpaikat unohtamatta alkoholia. Alko tosin unohtaa moraalipuuskutuksessaan myyvänsä m.m. Israelin laittomasti miehittämillä Golanin kukkuloilla valmistettua viintä.  Sen sijaan kukaan ei juurikaan tue Valko-Venäjällä liki Puolan rajaa käynnissä olevia neuvotteluja.  Kuinka onkaan sotakiimassa unohdettu halut rauhanturvaamisen ja -välittämisen suurvallaksi?

Samalla tilanteesta Ukrainassa ja sen ympärillä uutisoidaan valtatiedonlevitteissä äärimmäisen yksipuolisesti ja vain läntisestä näkökulmasta.  Se tarkoittaa m.m. uutisvirtaa käytännössä vain Kiovan Ukrainasta ja yksipuolista läntistä spekulointia sen pohjalta.  Toisen sotivan osapuolen ilmoitukset ovat väitteitä ja "disinformaatiota" kun toiset kertovat faktaa jota toistetaan likipitäen kyselemättä.  Vaikka toki kaikki tietävät sodan ensimmäisen uhrin olevan aina totuus.

Nykyistä tilannetta Ukrainassa voisi tarkastella myös USAn ja sen NATO-liitolaisten kyynisenä auksiliaarisotana Venäjää vastaan.  Siinä USA-laiset finanssikapitalistit ovat laitattaneet Washingtonin sodituttamaan ukrainalaisia Venäjää vastaan kuten muinaiset roomalaiset aikoinaan omia aksiliaarilegiooniaan.  Tarkoituksena on, että asemarkkinat vetäisivät ja etupiiri laajenee mutta omat varpaat säilyisivät kuivina. Ja käyhän markkinat.  Suomikin on jo päättämässä vähien rahojen tuhlaamisesta pyssyihin, armeijalla on niinsanotusti "piikki auki", eikä kukaan itke "kestävyysvajeesta" tai tulevien polvien kontolle laitettavista veloista, kuten muuten esim. sosiaaliturvan, terveydenhoidot, koulutuksen t.m.s. kanssa aina huudetaan.

Samalla lietsotaan käsittämätöntä hysteriaa Suomen asemasta NATOttamisen tukemiseksi.  valtatiedonlevitteissä juoksutetaan kaikenlaisia "asiantuntijoita" m.m. Ulkopoliittisesta instituutista (UPI) ja muualta mistä vain sopivia NATOttajia löytyy.   Venäjä on kuulemma hetimiten hyökkäämässä jollei mennä mukaan kriisihakuiseen sotaliittoon.  Oikeasti kuitenkin perusasetelmassa mikään ei ole muuttunut: Edelleenkin meillä on yli 1300 km yhteistä rajaa Venäjän kanssa ja jos päästämme NATOn sinne, olemme pikemmin kuin huomaammekaan osallisena NATOn ja Venäjän välisessä vastakkainasettelussa. Siis entistä enemmän, syvemmällä ja tiukemmin kuin olemme jo nyt erilaisin "rauhankumppanuuksin(sic!), isäntämaapöytäkirjoin, kahdenvälisin sopimuksin (m.m. esim. USA, UK)  etc.  Tämän tilanteen luulisi pikeminkin hillitsevän NATO-haluja kuin kiihdyttävän niitä - jos siis rationaalisesti ajateltaisi.  Onhan nykyisessä Ukrainan kriisissäkin kyse pitkästä jatkumosta NATOn itälaajenemista, aina Neuvostoliiton hajottamisesta lähtien. "Not an inch to the east" kuten korkea-arvoiset läntiset poliittiset johtajat peliliikkeenään lupasivat DDR:a Liittotasavaltaan liitettäessä.

Kehitystä pitäisi siis viedä aivan päinvastaiseen suuntaan: erottaa meidät kaikista siteistä sotaliittoihin ja hakea statusta aidosti ja uskottavasti puolueettomana maana joka tarjoaa rauhanhakuisesti välitys- ja turvaamispalveluja *) muiden kriiseihin.

Motto: "Si vis pacem para pacem, aut certe evita bellum!"

---

*) "Rauhanturvaaminen" tarkoittaa oikeasti, että turvaajat menevät molempien aiemmin sotineiden osapuolten väliin molempien suostumuksella niiden lopetettua taistelut, esim. aseleposopimuksella.  Se perustuu aina riitapukareiden molemminpuoliseen sopimiseen turvaajien kanssa.  Ei siis niinkuin aikoinaan Koreassa, ent.Jugoslaviassa (esim. UNPROFOR ja UNCRO j.n.e.) tai Afganistanissa (UNAMA) vaan kuten esim. Kyproksessa (UNFICYP), Siinailla (UNEF II) ja Libanonissa (UNIFIL).  Toki rauhanturvaamisoperaatiot, vaikka ovatkin pääasiassa toteutettu YK:n toimesta käsin, eivät ole pelkästään sen yksityisomaisuutta vaan muutkin voivat keskenään niistä sopia (esim. Moldova, Pridnestrovia ja Venäjä tai Sakartvelo, Etelä-Ossetia ja Venäjä).

#EiNATOlle , #Rauha

KSML-konsernin sensoreiden kynsissä

 Jälleen KSML-konserni kunnostautuu ja ylittää itsensä sensuurin saralla. Tämä alkaa olla jo jatkokertomus joka "jatk. seur. num.". Nyt en pystynyt enää kommentoimaan kriittisesti edes kunnallista taloudenpitoa Mikkelissä.  KSML:n sikäläinen lehti Länsi-Savo julkaisi jutun kunnan suunnitelmista myydä energiayhtiöomistuksiaan (ESE ja SSS) keinona paikata alijäämiä: "Mikkelin energiatyöryhmä kallistumassa suosittelemaan Etelä-Savon Energian osakkeiden myyntiä – Työryhmä ei ole kuitenkaan yksimielinen ja Timo Halonen toppuuttelee johtopäätösten vetämistä: 'Ehkä esitys oli pikkuisen nopea tai ennakoiva'".  Yritin kommentoida juttua ensin muodossa:

"Millä ilveellä kaupunki takaa ettei uusi omistaja, vaikka kuinka kotimainen joka vakuuttelee sitoutumistaan, jatkossa myy omistuksiaan tai ainakin muuta strategioitaan? Ulkopuolinen omistajahan tulee hakemaan voittoja ja se itse muotoilee ansaintalogiikkansa eikä tule kyselemään kaupungin johdolta miten se reagoi maailman muutoksiin.

Onko työryhmä miettinyt ollenkaan miten käy energiahintojen kun uuden sijoittajaomistajan on saatava voittonsa? Mistä ne sen voitot revitään? Niistä tuotoista jotka tähän asti ovat tulleet kaupungin kassaan sekä lisää nostamalla energian hintaa ja inkimällä kunnossapidosta. Kukaan ei tule hyvää hyvyyttään maksamaan Mikkelin laskuja vaan hakemaan voittoja tilanteessa jossa maksajan nähdään olevan "puun ja kuoren välissä".

Ja totta, kaupungin omistuksen myyminen Naistinki O.y:lle on tasekikkailua jossa tuottamatonta tai hitaasti tuottavaa omaisuutta myydään pois kunnan taseesta jolloin se kaunistuu "vastattavan" pienentyessä ja "vastaavan" kasvaessa. Sen jälkeen kunta joutuu kuitenkin maksamaan vuokraa yhtiölle ja se on kallis menoerä sillä Naistinginkin on maksettava velkojaan. Kaupungin kokonaistalous siis parhaimmillaan saa kontolleen hieman lisää byrokratiaa ja kunnan demokraattisesti valvottua omaisuutta katoa liikesalaisuuksien taakse."

Tuo ei kelvannut KSML:n palkkaamille STT:n sensoreille.  Yritin hieman pyöristellä muotoiluja toiseen yritykseen.  Muutin "ilveet" konditionaalissa olevaksi kysymykseksi. Poistin myös "puut ja kuoret" ja hieman pyöristelin muitakin ilmaisuja.  Uusikaan yritys ei ylittänyt kynnystä. 

Olen aiemmin onnistunut kommentoimaan saman aviisin sivuilla samansuuntaisesti ja samanlaisin muotoiluin samaa asiaa, useammankin kerran. Ja kaupungin taloudenpitoa muutenkin, olenhan ikuinen mikkeliläinen vaikken siellä ole vuosikymmeniin asunutkaan. En voi olla liittämättä tätä aiempien Ukrainan sodan uutisointia kritisoivien kommenttieni kohteluun KSML:n kynsissä, varsinkin Uutissuomalainen-palvelun Ukrainan sotaa koskevissa jutuissa.  Käyttäjätunnukseni ja IP-osoitteeni lienee STT:n palvelun n.s. "mustalla listalla". STT mainostaa "palvelunsa" lisäävän laadukasta keskustelua mutta näillä kokemuksilla tuo on täältä katsoen harhaanjohtavaa mainontaa. 

Tämä lienee valtatiedonlevitteiden (n.s. "MSM") väkevin keino saada ihmiset n.s. "vaihtoehtomedian" pariin kun ne ovat liki ainoita jotka antavat kritiikille tilaa.  Niiden laatu ja suhtautuminen tosiasioihin kuitenkin vaihtelee ja myös niistä iso osa on linnoittautunut omiin kupliinsa eikä ne kaikki ole aidosti kriittisesti keskustelevia.  Tilanne johtaa poteroista huutelemiseen jolloin kuunteleminen unohtuu eikä monesta näkökulmasta katselevaa keskustelua pääse syntymään.  Itse näkisin etenkin "vallan vahtikoiran" ja "neljännen valtiomahdin" roolin yhteiskunnassa ihan toisin.  Sen tulisi olla itsekin kriittinen vallanpitäjiä kohtaan ja ennemminkin tukea kuulijoidensa ja lukijoidensa kriittistä keskustelua,  Se lisäisi ymmärrystä siitä mitä ympärillämme oikeasti tapahtuu.  Nykyisessä liki sotasensuurin oloissa suunta on päinvastainen ja johtaa myöhempään "krapulaan".

En malta olla lainaamatta tähänkin Evelyn Beatrice Hall:n (1868-1956) salanimellä S.G.Tallentyre kirjoittamia osuvia sanoja teoksesta "The Friends of Voltaire": "I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it."

Parempaa journalismia odotellessa!

P.s: Tämän ensimmäistä versiota kirjoittaessani STT hyväksyi KSML:n Länsiväylä-lehden sivuille kommenttini juttuun "
'Piuhat on irti' – Långvikin kylpylähotellia pyörittävä yhtiö perustelee, miten se katkaisi siteet venäläisoligarkkiin".  Kehotin siinä vuokralaista joka ei halua olla missään yhteyksissä vuokralleantajaan, muuttamaan pois.  Ilmeisesti on niin, että KSML-yhtiön eri lehdissä (67 kpl.) on vedelty erilaiset linjat STT:lle, ehkä tytäryhtiöittäin (LS kuuluu Kaakon viestinnälle ja LV sen sijaan Etelä-Suomen media:lle).